Siirry sisältöön
Perhe

Isokummun lammastilalla eletään omannäköistä elämää

06.08.2019 Ulla-Maija Lammi-Ketoja Päivi Karjalainen

Isokummun lammastila

Tila on kuulunut Satu Kumpulaisen suvulle ainakin viiden sukupolven ajan. Saa nähdä, kasvaako Sadun pojista Kostista ja Konstasta tai tyttärenpoika Melvinistä perinteen jatkajia.

Ei ole kahta samanlaista päivää Isokummun lammastilalla, jossa Kumpulaisen perhe puhaltaa yhteen hiileen.

12-vuotias Ukko-ruuna nukkuu laitumella saman ikäisen Dolly-tamman kävellessä ylväästi sen lähistöllä häntäänsä heilautellen. 6-vuotias Tötterö-poni seuraa niiden tuntumassa. Kauempaa kuuluu lammasten määkinää, aivan kuin ne keskustelisivat keskenään. Isokummun lammastilalla Sievin Kukonkylässä on monenlaista elämää.

Onko teillä kengät, joilla voi mennä pässiaitaukseen? Kosti Kumpulainen, 8, kysyy.

Kumpparit olisivat hyvät.

Itse hän saapastelee mainituissa vetimissä kohti lammasaitausta ja tervehtii matkan varrella paimenkoira Amenoa, Babloa, Dorimea ja Veeveä, jotka tarkkailevat ohikulkijoita kopistaan.

Keksittiin niiden nimet yhdestä biisistä, Kosti selvittää.

Eläinkuntaa täydentävät vielä kanit Fredrik, Juulia, Pertti ja Pörrö.

Sinun, minun ja meidän lapsia

Tila on kuulunut Satu Kumpulaisen suvulle jo ainakin viiden sukupolven ajan, ja vuonna 2006 tehtiin sukupolvenvaihdos.

Olin lähtenyt kotoa jo 16-vuotiaana, mutta kaupunkielämän jälkeen aloin mieliä takaisin maalle. Tämä on aina ollut naisvoittoinen tila, aikoinaan äitini kotitila. Nyt me Pasin kanssa työskentelemme molemmat täällä ja koetamme epätoivoisesti uskoa maatalouteen, Satu nauraa.

Uusperheessä on ”sinun, minun ja meidän lapsia”. Saana, 24, Inari, 22, ja Severi, 19, ovat Sadun ensimmäisestä suhteesta.

Pasilla on Ella, 15, joka myös asuu meillä ja sitten meillä on yhteiset pojat, Konsta, 12 ja Kosti.

Pasilla on kauempana kartanolla menossa puutyömaa: hän katkoo tukkeja, joita Green Care -päivätoiminnassa olevat miehet tekevät haloiksi. Välillä Konstakin on puuhassa mukana.

Isokummun lammastila

Lancashire heeler -rotuinen pentu Doddy haluaa olla mukana perheen tekemisissä.

Yhteistyötä päiväkodin ja koulun kanssa

Paikalla on myös Sadun tytär, Saana Rauma, vajaan vuoden ikäisen poikansa Melvinin kanssa. Saana opiskelee tilalla oppisopimuksella lasten- ja nuorten erityisohjaajaksi. Hän toimii Green Care -päivätoiminnan ohjaajana kahdeksan tuntia arkisin.

Isokummun lammastila

Sadun tytär Saana Rauma opiskelee tilalla oppisopimuksella lasten- ja nuorten erityisohjaajaksi. Melviniä kiinnostaa traktori.

Täällä vierailee päiväkotiryhmiä ja joustavan opetuksen ryhmiä, joissa on erityislapsia. Tila toimii myös kummimaatilana koululle, aikanaan jo Eskolan kyläkoululle ja viime aikoina kotikoululle. Koululaiset viettävät toisinaan lammastilalla maatilapäivää.

Olen voinut suorittaa sekä varhaiskasvatuksen että mielenterveystyön näytöt täällä. Maahanmuuttajatyönäytön joudun ehkä tekemään tilan ulkopuolella, mutta se on vielä auki, Saana kertoo.

Melvin seuraa tarkkana Erkki-lampaan tepastelua, joka on nimestään huolimatta uuhi.

Melvin pitää lampaista, hän on tottunut niiden ääniin jo vatsassani, Saana sanoo.

Ensin tämä paikka oli Saanan mummula, sitten siitä tuli hänen kotinsa ja nyt se on myös työpaikka.

Olin 12-vuotias, kun äiti teki sukupolvenvaihdoksen. Kun ysiluokan jälkeen en oikein tiennyt, mitä alkaisin tehdä, sijaistin Satua hänen äitiyslomansa ajan. Olin sanonut jo nuorena äidille, että muutan täältä niin kauas kuin pystyn. Nyt meidän ulko-ovien välimatka on 4,7 kilometriä!

Ei meillä ole ollut tavoitteellisia hienoja harrastuksia. On metsästetty, ja kaikilla on ollut aina omia lemmikkejä. Kaikki tekeminen on ollut aina tässä ja nyt, Saana kuvaa.

Maalla eläminen on osaltaan myös siedätyshoitoa. Aikoinaan Saana oli allerginen monelle asialle: hänelle nousi esimerkiksi heti kuume, jos hän meni taloon, jossa oli kissa.

Nyt turvepöly on oikeastaan ainut, joka herkistää.

Vaikka elämä tilalla tuntuu rennolta ja vapaalta, Kostin epilepsian ja päivätoimintaan osallistuvien vieraiden vuoksi arki rytmittyy säännölliseksi. Ruokailut on hoidettava ajallaan. Tila hoitaa myös päivätoimintaan osallistuvien miesten kuljetuksen.

Maanantai on teurastuspäivä

Tilalla kasvatetaan luonnonmukaisten tuotantosäädösten mukaisesti suomenlampaita. Toiminta aloitettiin 50 lampaalla, ja nyt Kumpulaisilla on 280 emoa. Suuri osa niistä laiduntaa kesät joko hoitaen Kalajoella luonnonsuojelualuetta tai Lohtajalla kulttuurihistoriallista perinnemaisemaa.

Oma teurastamo aloitti helmikuussa 2018. Joka maanantai vietetään teurastuspäivää. Päivänsä päättävät vain tilan omat märehtijät, ja myös kanien teurastukseen on lupa.

Kuinka omia lampaita oikein malttaa teurastaa?

Ihan hyvin. Siitä saa ruokaa ja rahaa, Kosti vastaa.

Pasi on aikaisemmin tehnyt kirves- ja putkimiehen hommia, ja Satu on opiskellut hotelli- ja ravintola-alan esimieheksi, metsuriksi, perhepäivähoitajaksi, Green Care -ohjaajaksi ja päälle vielä muutaman muun tutkinnon. Metsällä hän on kulkenut 12-vuotiaasta.

Metsurin töitä en ole ammattimielessä tehnyt, omia metsiä hoidan, jos ehdin. Tykkään tehdä puuhommia.

Tilalla työskennellään ja kasvatetaan lapset yhdessä.

Toisinaan ihmettelemme itsekin, miten se kaikki hoituu. Toki vaikkapa lomien järjestelyssä on oma hommansa, että saadaan kaikki tarvittavat sijaiset.

Puuhaa riittää: on aitojen korjaamista, karsinoiden siivoamista, heinäpaalien tekoa ja lampaiden ruokintaa.

Välillä saattavat lastenkin yöunet jäädä lyhyiksi, kun työt pitää vain saada tehdyksi.

Kun Konsta selviää puitten halkomisesta, hän ottaa raivaussahan ja lähtee marjapensaiden taakse raivaamaan ryteikköä kasvimaan alustaksi. Konsta ja Kosti kasvattavat auringonkukkia, porkkanoita, sipulia, punajuuria, herneitä ja salaattia. Se on mukavaa puuhaa.

Kyllä isi ja äiti auttavat, mutta heillä on usein kiire lampolassa, Kosti tuumaa.

Nykyisin lasten ei tarvitse enää kukkapenkkejä perata, lampaat hoitavat sen. Siinä meni kyllä perennat, mutta eipä ole roskiakaan, Satu nauraa.

Eniten tykkään olla eläinten kanssa. Olen ainut, joka pystyy ratsastamaan Tötterö-ponilla, siis Melvinin lisäksi. Kutsun Tötteröä Tötsyksi, Kosti paljastaa.

Ratsastamisen lisäksi Melvin istuisi kaiket päivät pienkuormaajan päällä.

Konsta on oppinut jo traktorihommat ja äestää mielellään. Välillä hänkin rentoutuu ja kanniskelee sylissään Doddya, koiranpentua.

Isokummun lammastila

Kostin epilepsian ja päivätoimintaan osallistuvien vieraiden vuoksi arki on hyvin säännöllistä.

Koulua yli kuntarajojen

Konsta ja Kosti ovat käyneet Kannuksessa Eskolan kotikoulua. Perhe asuu Sievissä Kannuksen rajalla siten, että kotitalon yksi kulma on Kannuksen puolella. Kyläkoulun lakkautuksen jälkeen vanhempainyhdistys pyöritti sitä kotikouluna neljä vuotta. Silloin oppilaita oli 13. Nyttemmin se on siirtynyt osaksi Lapinjärven kunnan koulutoimea.

Välimatkaa Lapinjärvellä sijaitsevan Hilda Käkikosken koulun ja sen Eskolan sivutoimipisteen välillä on 500 kilometriä! Kokeilu on Suomessa ainutlaatuinen ja se mahdollistaa peruskoulun toiminnan yli kuntarajojen. Kokeilu viedään läpi valtioneuvoston kokeiluhankkeena, ja tällä systeemillä mennään kolme vuotta, mikä on kyläläisistä tosi hienoa.

Aiemmin jouduimme ostamaan lapsille oppikirjat ja kouluruuan sekä palkkaamaan opettajan. Jos meistä vanhemmista jollakulla oli jotain taito-osaamista, opetimme taideaineita. Töitä ja talkoita tehtiin. Koulun pyörittäminen on ollut yhteinen harrastus, mutta kylässä on onneksi hyvä yhteishenki, kiittelee vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Satu.

Kehrätään kun keretään

Isokummun lammastila

Satu ja Kosti kehräävät lampaanvillaa värttinällä.

Kosti oppi koulussa kehräämäänkin.

Äiti yritti ensin opettaa kotona, mutta en oppinut. Sitten hän tuli opettamaan sitä koululle. Siinä minä sitten opin kehräämisen salat.

Sadulle taidon on opettanut Yhdysvalloista Suomeen muuttanut Amber Bishop-Kainu, jonka kanssa hän on sittemmin järjestänyt kehruukursseja.

Kun olimme Konstan kanssa Angry Birds -puistossa, äidillä oli värttinä ja villat mukana. Hän sanoi, että senkun menette puistoon pyörimään, minä kehrään! Ennen hän oli aina hoputtanut meitä olemaan nopeita, Kosti muistelee.

Kosti ja Satu istahtavat kaivonkannelle ja alkavat kehrätä lampaanvillaa värttinällä. Satu keritsee itse tilan kaikkien lampaiden villat kahdesti vuodessa. Tila tuottaa lankoja kahdelle pienelle kehräämölle. Se myy myös itse kotona kehrättyä lankaa, joka on tietenkin kalliimpaa.

Myös lammassäilykettä myydään suoraan tilalta.

Vuonna 2016 tila voitti InnoElma-palkinnon, joka myönnetään vuosittain maaseudun innovatiiviselle yritykselle. Tilalle on myönnetty myös LuontoHoiva-laatumerkin käyttöoikeus ja se on saanut monta kunniakirjaa lampaittensa villasta.

Karhu kävi pihassa

Isokummun lammastila

Susiaita rakennettiin Luonto-Liiton vapaaehtoisten kanssa.

Isokummun tila on tehnyt yhteistyötä myös Luonto-Liiton kanssa, josta tuli väkeä rakentamaan talkoilla susiaitoja lammaslaitumien ympärille. Sähköaita estää susia pääsemästä kotieläinten kimppuun.

Aita suojaa myös uhanalaista sutta. Susia en ole nähnyt, mutta muut kylässä kyllä. Viime kesänä meille tuli karhu pihaan. Petoasiantuntija arvioi sen jalanjäljistä 200-kiloiseksi, Satu kertoo.

Konstan raivaussaha tekee runsaitten marjapensaitten takana selvää jälkeä, kohta voidaan aloittaa maan jyrsiminen ja muokkaus kasvimaata varten. Aikoinaan mummu halusi paljon marjapensaita ja pappa kasvatti tyrniä. Pensaista saadaan syksyisin suuria satoja.

Aiomme jatkaa Konstan kanssa töitä tällä tilalla. Seuraamme äitimme ja isämme jalanjälkiä, Kosti sanoo juhlallisesti.

Juttu tehtiin viime kesänä.

Lue myös: Maatilamatkailua lasten ehdoilla
Lue myös: Kotona Hemmalla vääksyläinen perhe remontoi 1800-luvulla rakennettua taloa perinteitä kunnioittaen

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin printtilehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printtilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Voit halutessasi tilata lehden lahjaksi esim. lähimmälle koululle, päiväkodille, sairaalalle tai neuvolalle. Lasten parissa työskentelevät ammattilaiset arvostavat lehtemme sisältöjä suuresti.

Tuethan työtämme tilaamalla lehden! Lämmin kiitos jo etukäteen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »