Siirry sisältöön
Perhe

Maatilamatkailua lasten ehdoilla

12.06.2015 Ulla Willberg Pasi Leino

Saana (vas.) ja Sonja poniajelulla Hepokatin matkailutilalla Punkaharjulla. Ponia sai ohjastaa itse!

Ei hotelleja eikä suorittamista, vaan kärrypolkuja, järvenrantoja ja maalaispihoja matkaeväinä kylmälaukku ynnä seikkailumieltä. Pasin, Sonjan, 8, ja Joelin, 5, sekä ystäväperhe Maijan ja Saanan, 7, yhteinen kesälomareissu suuntautui Punkaharjulle.

Juteltiin, että olisi kiva lähteä lasten kanssa lomareissulle, mutta yksin arvelutti lähteä. Sitten keksittiin, että lähdetään yhdessä! Sonja ja Joel sekä Saana saavat seuraa toisistaan ja meidän aikuisten stressi puolittuu, kun lapsilla on kaksi huoltajaa, turkulaiset ystävykset Pasi Leino ja Maija Tuuli kertovat.

Kummatkin huoltavat lapsiaan yksin vuorotellen entisten puolisojensa kanssa.

Matkakohteeksi harkittiin Kolia, mutta valittiin Punkaharju 500 kilometriä Turusta.

Etteivät lapset joudu istumaan autossa 23 tuntia enempää päivässä.

Hotelleihin ei haluttu, vaan maaseudulle, järvien rannoille, uimaan, grillaamaan ja juoksemaan pellon reunaa.

Matkailumaatiloilla isokin porukka myös yöpyy edullisesti, Pasi toteaa.

Hoimelan sauna on ihan rannassa.

Hoimelan sauna on ihan rannassa.

Heinäkuisena iltapäivänä tavarat pakattiin autoon ja nokka suunnattiin kohti puolimatkan etappia, Asikkalaa ja Päijännettä, 2,5, tunnin ajomatkan päässä Turusta.

Autossa pelattiin Saanan padilla. Sitten me laitettiin hiukset naamalle ja aurinkolasit siihen päälle. Se näytti hassulta, ja Maija otti meistä kuvan, Sonja hihittää.

Navigaattori opasti hiekkaisille kärrypoluille. Oli hauskaa ajella kylien läpi, eikä isoille teille palattu. Perillä Hoimelan tilalla oltiin illan suussa, mutta vielä ehdittiin hyppiä trampoliinilla, leikkiä talon kissan kanssa, grillata, saunoa kynttilän valossa ja uida järvessä.

Rantasaunasta avautui upea näkymä Päijänteelle, Pasi kertoo.

Pulahdus Päijänteeseen!

Pulahdus Päijänteeseen!

Kun me käytiin uimassa, vesi oli kylmää, mutta sit se olikin lämmintä! Sonja sanoo.

Porukalla vuokratussa väentuvan puolikkaassa oli entisajan tunnelmaa, jopa leivinuuni. Tytöt halusivat nukkua vierekkäin, joten tuvanlattialle tehtiin siskonpeti.

Aamulla me makoiltiin patjoilla ja pelattiin padilla. Sekin oli hauskaa, kertoo Sonja.

Matkan pääkohde sijaitsi Saimaan tuntumassa Punkaharjulla, noin 30 kilometriä Savonlinnasta.

Kaverit suosittelivat Hepokatin matkailumaatila ja kotieläinpihaa Facebookissa, Pasi perustelee.

Joel pelaa biljardia tallin vintillä.

Joel pelaa biljardia tallin vintillä.

Ennen lähtöä Asikkalasta juotiin kahvit Majakka-paviljongissa Vääksyn kanavan rannalla.

Mä otin jätskiä, vanhanajan vaniljan, Joel muistaa hyvin.

Savonlinnaan köröteltiin Sysmän kautta järvimaisemia ihaillen. Kylmälaukkuun oli hankittu paljon evästä, mutta Savonlinnassa haluttiin ehdottomasti maistella muikkuja ravintolassa. Hyvä lounaspaikka, kesäravintola Kaivo, löytyi satamasta.

Muikut oli hyviä! Joel innostuu.

Olavinlinnaa ihailtiin ulkopuolelta.

Ensi kerralla enemmän. Kierros linnassa olisi ehkä ollut Joelille liian raskas, arvelee Pasi.

Vastaanotto Hepokatissa oli niin ystävällistä, kuin olisi kotiin tullut. Hepokatti on maalaistalo, jossa voi yöpyä mökeissä tai leirintäalueella. Paikkaa pyöritetään omistajaperheen voimin.

Saana ja Sonja aamupuuhissa.

Saana ja Sonja aamupuuhissa.

Mökissämme ei ollut keittiötä, mutta sinne sai pyynnöstä jääkaapin ja mikron, Pasi kertoo.

Kahvilassa sai kahvia mummolakupeista ja tilalla leivottuja karjalanpiirakoita.

Karkkikaupasta sai aamupalaksi puuroa. Hattaroita oli purkeissa, Sonja kuvailee.

Kotieläinpihassa ihmeteltiin Suomen hevosta, poneja, possuja, ankkoja, kanoja, lampaita, kaneja ja kissanpentuja.

Possut kieri mudassa ja sitten ne kävi uimassa. Joel piti sylissä kissanpentua! Me ajettiin kärryillä, joita veti poni. Sitä sai ohjastaa. Olisin halunnut olla siellä kauemmin, Sonja huokaa.

Frisbeegolfia heiteltiin heinäseipäiden ja koivujen keskellä. Jättimäiseen pihakeinuun mahtui kaksi aikuista tai kolme lasta yhtä aikaa.

Possuilla on Hepokatissa lokoisat oltavat.

Possuilla on Hepokatissa lokoisat oltavat.

Se keinu oli talon kokoinen, oli! Joel vakuuttaa.

Joel sai kaverin naapurimökistä. Sonja ja Saana hiippailivat salaisilla tutkimusretkillä.

Emmä voi tarkkaan kertoa, mutta tutkittiin traktoreita. Tallin yläkerran katto oli täynnä lepakoita.

Noi lepakot sä kyllä keksit, Pasi nauraa.

Hienoin uimaranta ja maisemat löytyivät Saimaan rannalta, Harjun Portin matkailukeskuksen tuntumasta muutama kilometri Hepokatista.

Punkaharjulla päästään ajelemaan pengerteitä.

Punkaharjulla päästään ajelemaan pengerteitä.

Järvet on sellaisia, ettei niissä ole kiviä. Niiden rannoissa on pikkukaloja ja hiekkapohja. Kun on hiekkaa, ei tarvitse pitää uidessa crockseja, kun syvemmälläkään ei ole kiviä, selittää Sonja.

Metsä ulottui rantaan, ja tytöt keräilivät käpyjä ja söivät mustikoita. Maija päätti, että tulee vielä uudestaan vaeltamaan Punkaharjun vaelluspoluille.

Loppumatkalle ei ollut muita suunnitelmia kuin että ei samaa reittiä.

Palasimme Kotkan kautta. Mitään ei googletettu ennakkoon. Jätettiin tilaa seikkailulle ja yllätyksille, Maija kertoo.

Mitään ei googletettu ennakkoon.

Kolmas yöpaikka, lammasfarmi, löytyi kännykällä tien päällä. Taso oli pettymys, mutta seikkailu sekin.

Likaista ja mutaranta, mutta ei se lapsia haitannut. Aina ei voi mennä putkeen, mutta sekin voi olla hauskaa, nauraa Maija.

Turkuun palattiin neljän päivän ja kolmen yön jälkeen. Viimeiseksi koukattiin vielä kesäkirpparille ja uimarannalle.

Kaikkien mielestä kivointa oli, että reissu tehtiin yhdessä ystävien kanssa.

www.hoimela.com

www.majoitushepokatti.fi

www.harjunportti.fi

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »