Suomen sisällissodan lapsisotilaat

Yksi sisällissodan jälkeen valtiorikosoikeuteen syytettynä joutuneista lapsista oli Erkki, 10, jota syytettiin avunannosta valtiopetokseen. Poika oli sanojensa mukaan liittynyt ruuan vuoksi punakaartin juoksupojaksi keväällä 1918.

Erkin kotiolot olivat karut. Isä oli kuollut, eikä poika ollut nähnyt äitiään kahteen vuoteen. Erkin huoltajuutta hoitanut serkku oli ammuttu, eikä perheestä ollut enää jäljellä kuin 8-vuotias pikkuveli.

– Erkki on nuorin arkistojen asiakirjoista löytämistäni sadasta alle 15-vuotiaasta lapsesta, jotka joutuivat sodan jälkeen valtiorikosoikeuteen. Lasten syytteet kalskahtavat raskailta: maanpetos, valtiopetos tai avunanto niihin. Syytteet olivat samoja kuin aikuisten punakaartilaisten, lasten tuomioista oikeushistoriallista väitöskirjaa valmisteleva VTM ja tietokirjailija Tuulikki Pekkalainen kertoo.

Mitä lapset olivat tehneet saadakseen näin raskaat syytteet?

Pekkalaisen mukaan punakaartiin kuuluneissa lapsissa oli niitäkin, jotka olivat olleet mukana taisteluissa. Suurin osa aseisiin tarttuneista lapsista suoritti kuitenkin vahtipalvelusta, eikä välttämättä ampunut sodan aikana laukaustakaan. Lapsia toimi myös juoksupoikina, hevosmiehinä ja keittiötöissä. Kaikki syytteen saaneet eivät edes kuuluneet punakaartiin.

Harva lapsi oli liittynyt kaartiin aatteen palon vuoksi. Sinne vetivät käytännöllisemmät syyt: luvattu ruoka, vaatteet ja palkka.

Vuonna 1918 Suomessa oli pulaa paitsi ruuasta myös töistä: kuntien hätäaputöitä ei riittänyt edes aikuisille saati lapsille. Moni näki suorastaan nälkää.

– Lapsia myös pakotettiin kaartiin. Työläisperheissä oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että 10-vuotiaat lapset osallistuivat omalla työllään perheen elättämiseen.

Kaatuneita ja surmattuja

Tarkkoja tietoja punakaartiin kuuluneiden tai taisteluihin osallistuneiden lasten määristä ei ole.

Lapsisotilaita oli myös valkokaartissa etenkin valkoisten upseerien adjutantteina.

Tiedot taisteluissa kaatuneista lapsista todistavat, että he olivat myös rintamalla. Valkoisia alle 16-vuotiaita kaatui taisteluissa kaikkiaan 22 ja punaisia 63.

– Punaisia lapsia surmattiin 56 ja valkoisia 7. Etenkin punaisia teloitettiin kenttäoikeuksien tuomioilla, jotka olivat laittomia. Istunnot pidettiin yleensä pian taisteluiden jälkeen, jolloin tunteet jylläsivät, Tuulikki Pekkalainen selittää.

Leirit: nälkää, tauteja, kurjuutta

Punaisten pakolaisten mukaan kahden pienen tyttärensä kanssa lähtenyt nuori äiti Aino jäi valkoisten vangiksi Raudussa. Kertomansa mukaan hän joutui hyvästelemään Salmen, 1, ja Signen, 3, vankijunassa. Salme kuoli äitinsä rinnoille nälkään. Nälkiintyneen äidin povesta ei herunut tarpeeksi maitoa. Signe pyysi viimeisillä sanoillaan äitiä pitämään häntä kädestä.

Sodan jälkeen voittajat kokosivat punakaartilaisia ja heidän pakolaisiksi lähteneitä perheenjäseniään vankileireille eri puolille Suomea. Leireille joutui myös raskaana olevia naisia, pieniä vauvoja ja leikki-ikäisiä. Santahaminan ja Hämeenlinnan leireille perustettiin synnytysosastot.

Tuulikki Pekkalainen löysi leirien vankiluetteloista noin 1 500 alle 16-vuotiasta lasta. Todennäköisesti lapsia oli enemmänkin, sillä kaikkiin luetteloihin ei kirjattu vankien ikiä, eikä kaikkia vangeiksi otettuja listattu.

– Osa lapsista joutui leirille vanhempiensa mukana. Paljon oli myös vanhemmistaan eroon joutuneita lapsia ja kaartissa mukana olleita lapsia.

Lapset eivät saaneet leireillä erityiskohtelua. Heille ei ollut erillisiä osastoja ja heidän piti osallistua töihin siinä missä aikuisvankienkin.

Leiriolosuhteista kertoo jo kuolleiden määrä. Niillä kuoli ainakin 104 lasta, joista 20 teloitettiin. Moni kuoli nälkään ja tauteihin. Espanjantauti, tulirokko, isorokko ja lavantauti jylläsivät epähygieenisissä oloissa. Leireillä esiintyi myös väkivaltaa.

– Jossain vaiheessa pohdittiin oman leirin perustamista 15–18-vuotiaille, mutta ajatuksesta luovuttiin. Ehkä ymmärrettiin, että tällainen nuorten vankileiri voisi herättää kansainvälistä paheksuntaa, Pekkalainen pohtii.

Leireillä ammutuista lapsista hän nostaa esiin Tampereella olleen Viljon, 9. Uteliaisuus koitui pojan kohtaloksi. Viljo sattui kurkkaamaan väärästä ovesta sisään, ja tulistunut vartija ampui hänet niille sijoille.

Lapsuus jäi elämättä

Ateljeekuva ”pikkupunakaartilaisesta”

Vuonna 1918 lapsia ei kohdeltu lapsina, vaan pieninä aikuisina. Tuulikki Pekkalaisen mukaan lapsen asema oli tuolloin hyvin toisenlainen kuin nykyään. Jo lapsen ja lapsuuden käsitteet olivat horjuvia.

– Lähes kaikilla kuulustelluilla lapsilla oli ammatti. Asiakirjoista löytyy muun muassa 5-vuotias puuseppä. Tuolloin 7-vuotiaat kelpasivat esimerkiksi sahatyöntekijöiksi ja lastenhoitajiksi. Heiltä jäi tavallaan lapsuus elämättä.

Lainsäädännössä lapsuus tunnustettiin jollain tavalla. Rikosoikeudellinen vastuu alkoi lain mukaan 15-vuotiaana: 15 vuotta täyttäneet sai lain mukaan tuomita kuritushuone- eli vankeusrangaistukseen. Tätä nuoremmat voitiin tuomita kasvatuslaitokseen tai kuritettaviksi. Vanhempien vastuulla oli, että kuritus pantiin täytäntöön.

Huonon puun mädät hedelmät

Vaikka lapset eivät saaneet vankeusaikana erityiskohtelua, valtiorikosoikeudet ottivat usein huomioon syytetyn iän. Suuri osa 100 syytetystä lapsesta sai vapauttavan tuomion. Toisaalta tuomittujen joukossa oli myös alle 15-vuotiaita kuritushuonerangaistuksen saaneita. Yksikään lapsi ei saanut kuolemantuomiota.

Tuomioistuimet perustivat päätöksensä syytetyn kuulusteluun, paikallisten suojeluskuntien esikuntien lausuntoihin, papin virkatodistukseen sekä mahdollisiin sukulaisten ja työnantajien lähettämiin armonanomuksiin.

– Jos suojeluskunnat olisivat saaneet päättää, moni lapsi olisi saanut sen kaikkein ankarimman rangaistuksen. Suojeluskuntien luonnehdinnat lapsista olivat usein kostonhimoisia ja pahansuopia. Lapsia luonnehdittiin huligaaneiksi, lakkoihin yllyttelijöiksi, kiivaiksi, laiskoiksi, lurjuksiksi, tyhmiksi, Pekkalainen kuvailee.

Usein lapsi sai kontolleen isänsä tai sisarustensa teot. Katsottiin, että huono puu kantaa mätiä hedelmiä.

Myös virheitä sattui. Lapsi saatettiin sekoittaa samannimiseen aikuiseen, jolloin häntä syytettiin aikuiskaimansa teoista. Ikiäkin saatettiin kirjata väärin. 14-vuotiaina kaartiin liittyneitä ja sotaan osallistuneita tuomittiin 15-vuotiaina, jos he olivat vankeusaikana saavuttaneet rikosoikeudellisen vastuuiän.

Mutta miten kävi orvon 10-vuotiaan Erkin, joka oli liittynyt kaartiin nälän vuoksi?

Hämeenlinnan valtiorikosoikeus vapautti hänet:

”Koska vastaaja nähtävästi ymmärtämättömyydestä ja (ruuan) puutteesta on tähän (juoksupojan) toimeen ryhtynyt, vapautetaan vastaaja edesvastuusta.”

Historian hiljentämät

Tuulikki Pekkalainen tarttui ensimmäisenä sisällissodan lapsivankien kohtaloihin vuonna 2014 julkaistussa teoksessaan Lapset sodassa 1918 (Tammi). Parhaillaan hän valmistelee lapsista valtiorikosoikeuksissa väitöskirjaa Helsingin yliopistoon.

Ennen Pekkalaisen teosta sodan lapsista ei ole tiedetty juuri mitään. Tietokirjoissa ja koulujen oppikirjoissa ei lapsia ole juuri mainittu.

Lapsivankien suuri määrä oli yllätys Pekkalaisellekin. Hän arvelee, ettei lapsia ole pidetty merkittävinä. He ovat aikoinaan itsekin vähätelleet itseään ja merkitystään.

Toisaalta sisällissota oli pitkään tabu. Sodan jälkeen siitä ei voinut puhua, jos halusi säilyttää työpaikkansa.

– Kun aloitin tutkimusta, sain kuulla kommentteja, että miksi kaivella vanhoja. Joku sanoi, että tällainen tutkimus on kolaus Suomen imagolle. Yleensä tällaiset kieltäjät eivät tunne historiaa. Vanhoja nimenomaan pitää kaivella! Menneisyytensä tunteva ei toista vanhoja virheitä. Suomi ei voi olla ehyt, jollei se tunne historiaansa.

>Seuraavassa numerossa kerromme, miten punaorpoja kohdeltiin.

Karuja lukuja

* Valkoisten puolella taistelleista alle 16-vuotiaista lapsista sodassa kaatui 22. Heistä nuorin oli 11-vuotias. Sodassa mukana olleiden valkoisen puolen lasten määrää ei tiedetä. Lisäksi muilla tavoin sodan aikana kuoli 13 valkoisten lasta.

* Sodassa kuoli ainakin 128 punaisen puolen alle 16-vuotiasta lasta. Joukossa oli taisteluissa kaatuneita, teloitettuja sekä vahingonlaukauksissa ja onnettomuuksissa kuolleita. Tiettävästi nuorin surmattu punaisten lapsi oli 9-vuotias.

* Valkoisten ylläpitämillä vankileireillä oli noin 1 500 alle 16-vuotiasta lasta. Lapsivankien määrä saattoi olla suurempikin.

* Leireillä kuoli ainakin 104 lasta, joista 20 teloitettiin. Moni kuoli nälkään ja tauteihin.

* Noin sata alle 15-vuotiasta lasta joutui valtiorikosoikeuteen ja sai siellä tuomion. Suuri osa syytteen saaneista lapsista sai vapauttavan tuomion, mutta osa määrättiin kasvatuslaitokseen tai kuritushuoneeseen eli vankilaan. Valtiorikosylioikeus korjasi muutaman lapsen kuritushuonetuomion ehdolliseksi vankeudeksi.

Lue myös Maailman lapsia -jutut Syyriasta: Maailman nuorin sotaveteraani ja Missä Mohammad on nyt?