Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

Hyvä sijoitus

02.10.2015 Hanna Heinonen

Yksin maahan tulevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa ja sijaishuollossa olevaa lasta yhdistää ainakin se, että he tarvitsevat kaiken tukemme ja apumme. Lasta ei saa missään vaiheessa jättää selviytymään yksin, Hanna Heinonen kirjoittaa pääkirjoituksessaan.

Akuutista pakolaistilanteesta johtuen Suomeen yksin maahantulleiden alaikäisten turvapaikan hakijoiden määrä on kääntynyt kasvuun. Tätä erityistä suojelua tarvitsevien lasten ja nuorten ryhmää tulee kohdella niiden periaatteiden mukaisesti, joihin olemme YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa sitoutuneet.

Lapsi on ehkä lähtenyt pakoon aseellista konfliktia, poliittista tai uskonnollista vainoa tai hän on ollut vaarassa joutua lapsisotilaaksi tai prostituoiduksi. Ennen kaikkea on muistettava, että hän on joutunut eroon vanhemmistaan ja muista läheisistä vastoin tahtoaan. Hän ei kaipaa ennakkoluuloista leimaamista, vaan apua siihen, että kiinnittyisi osaksi yhteiskuntaamme.

Lasta ei saa missään vaiheessa jättää selviytymään yksin vieraassa maassa. Asumisen ja arjen turvaamisen rinnalla tulee tukea pääsyä koulutukseen, sillä tämä lapsi on yhteiskunnallemme mahdollisuus, ei taakka.

Sain olla mukana tilaisuudessa, jossa nuoret keskustelivat lastensuojelusta. Harvinaisen selväksi tuli se, että leimaamisen pelko koskee muitakin kuin pakolaistaustaisia lapsia. Tuntuukin merkilliseltä, että elämme ajassa, jossa aikuiset tuomitsevat lapsia pelkkien olosuhteiden ja ennen kaikkea tietämättömyyden perusteella.

Tilaisuuteen osallistuneet nuoret kertoivat esimerkiksi sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kokemuksesta, jossa lapsen ystävän vanhemmat olivat katkaisseet ystävyyden kuultuaan, että lapsi on lastensuojelun asiakas. Nuoret kertoivat, että leimalla voi olla monenlaisia sävyjä: lapsi voidaan leimata vaikeaksi tapaukseksi tai ylisuojelun tarpeessa olevaksi. Kun tällainen leimaaminen sävyttää aikuisten kohtaamista nuorten kanssa, ollaan harhapoluilla.

Yksin maahan tulevaa alaikäistä turvapaikanhakijaa ja sijaishuollossa olevaa lasta yhdistää ainakin se, että he tarvitsevat kaiken tukemme ja apumme. Toisella ei ole mahdollisuutta saada sitä omilta vanhemmiltaan tai läheisiltään, toisen vanhempien mahdollisuudet auttaa ja tukea ovat vähentyneet. Tällainen lapsi ei itsekään aina koe kuuluvansa joukkoon poikkeavan taustansa tai kokemustensa vuoksi. Meidän aikuisten ei tule luoda esteitä kenenkään aikuistumiselle mielikuvien tai ennakkoluulojen sävyttämillä asenteillamme ja lisätä näin eriarvoisuutta lapsen arjessa.

PS.

Sijaishuoltotyö on yksi yhteiskuntamme vaativimmista tehtävistä. Sijaisvanhemmat ja sijaishuollon ammattilaiset tekevät ympärivuorokautisesti vaativaa ihmissuhde- ja muutostyötä. Sijaishuoltoon tarvittaisiin kipeästi kokonaisvaltaista kansalliselta tasolta johdettua kehittämistyötä. Laadukas sijaishuolto on hyvä investointi. Aina.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailma -lehden päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »