Kansainvälinen kalenterimme
Kun Helsingin yliopiston almanakkatoimisto päätti viime vuonna virallistaa Lapsen oikeuksien päivän vakiintuneeksi liputuspäiväksi, se ilmoitti samalla 35 suomalaisen ja 38 ruotsalaisen etunimen lisäämisestä kalenteriin vuonna 2020.
Tällä kertaa uusia suomenkielisiä nimiä ei joukosta löydy, mikä herätti pohtimaan, paljonko niitä on ylipäätään? Otetaanpa selvää!
Työ alkaa kirjastosta, josta lainaan yhden uudemman ja yhden vanhemman nimikirjan. Koneen äärellä excel auki, kalenterinimet listaan ja lähdeteoksia selaamaan.
Huomaan nopeasti, ettei alkuperän kaivaminen ole välttämättä kovin yksiselitteistä. Yllätyksiä tulee vastaan, vaikka ennakkoon ajattelin, että kalenterinimistön ”kotimaisuusaste” on vain noin viiden prosentin luokkaa.
Otetaanpa esimerkki:
Lahjan nimipäivä on 7. elokuuta ja se on ollut almanakassa vuodesta 1908. Sitä ennen kyseisen päivän sankari oli Donatus (latinaksi: lahjoitettu). Eli nimi onkin käännös suoraan latinasta ja viittaa Raamatusta periytyvään ajatukseen lapsesta Jumalan lahjana. Ei siis suomalaisperäinen nimi.
Toinen lähdeteoksistani on Pentti Lempiäisen klassikko Suuri etunimikirja vuodelta 2000. Sen johdannossa esitellään myös etunimien alkuperän jaottelu – mutta ei kielen tai kulttuurin mukaan. Ryhmittely on tehty raamatullisen tai muun uskonnollisen alkuperän mukaan tai muinaisuskon ja luontoaiheen mukaan.
Oma jaotteluni on siis varmasti epäkonventionaalinen ja tehty hieman mutkia oikoen.
Monen nimen osalta todennäköisiä alkuperiä on kaksi tai useampia tai niiden alkuperä on haihtunut historian hämärään.
Nimien historiaan perehtyminen onkin mielenkiintoinen loikka myös kulttuurien väliseen sekoittumiseen.
Karjalainen, venäläinen, kreikkalainen – vai heprealainen?
Oma jaotteluni häivyttää myös reittiä, jota pitkin nimet ovat omaan kulttuuriimme kulkeutuneet. Otetaan jälleen esimerkki:
Anu, Anja ja Anneli ovat kaikki muunnoksia Anna-nimestä, joka on kreikkalainen muunnos heprean kielisestä nimestä Hannah, armo. Anu on tuon alkuperäisen nimen karjalainen, Anja venäläinen ja Anneli saksalainen muunnos. Alkuperiensä vuoksi olen kuitenkin luokitellut nämä kolme nimeä samaan ryhmään.
Se, mikä muinoin on ollut tietyn nimen alkuperä, ei tietenkään välttämättä päde nykyajassa. Tässä hetkessä lapselleen nimen Ilta antavan vanhemman mielessä on varmaankin ollut vuorokauden aika, mutta alkujaan nimi on lyhennelmä Matildasta.
Ilonakaan ei ole alun perin viitannut riemuntunteeseen, vaan se oli unkarilainen käännös Helenasta. Yllättävää.
Nimien suosio on syklistä
Alkuperäinen tavoitteeni saada selville suomalaisen kalenterinimistön kotimaisuusaste valkenee vasta ahkeran lähdemateriaalin selaamisen jälkeen.
Varmuudella pelkästään suomalaista alkuperää olevia nimiä on kalenterissa laskujeni mukaan vain 169 kappaletta eli noin joka viides. Niistä suurin osa on tullut kalenteriin 1900-luvun alkuvaiheessa kansallistunteen ja itsenäistymisen aikoihin. Tuolloin kalenterinimistöä tosin uusittiin voimakkaasti muutenkin nykyaikaan verrattuna.
Nyt nuo isovanhempien ja isoisovanhempien aikaan suosiossa olleet nimet ovat vuosien hiljaiselon jälkeen nousemassa suosituimpien joukkoa kohti.
Otetaanpa vielä pari näytekappaletta:
Kun J. Karjalainen ja Electric Sauna julkaisivat vuonna 1996 kappaleen Missä se Väinö on?, sai samaisena vuonna 68 poikaa nimen Väinö. Edellisenä vuonna nimi oli annettu 20 lapselle ja sitä aiemmin useana vuonna niin harvoin, ettei Väestörekisterikeskus tietosuojasyistä kerro tarkkaa määrää. Vuonna 2017 syntyi jo 315 Väinöä tehden nimestä neljänneksi suosituimman pojan nimen.
Iivo (karjalainen ja virolainen muunnos Ivanista, joka on muunnelma raamatullisesta Johanneksesta) on ollut virallinen etunimi jo vuodesta 1929, mutta vasta 2000-luvulla sitä on annettu yli 10 kertaa vuosittain.
Vuoden 2014 talviolympialaisissa Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven parisprintin kultamitali moninkertaisti Iivon suosion poikien nimissä. Kumma kyllä Sami ei saanut vastaavaa buustia…
Tutustu kalenterinimistömme alkuperään oheisesta infografiikasta!
Lue lisää: Mikä nimeksi lapselle?
Artikkelin kirjoittaja Erkka Rautio on Lastensuojelun Keskusliiton tietoasiantuntija, joka on paraikaa hoitovapaalla Eevertin ja Urhon kera.
