Onni on lähellä – henkäyksen päässä
Yhä useammin huomaan olevani onnellinen. Se ei tarkoita, etten aiemmin ollut, mutta usein oli liian kiire, jotta olisin huomannut sen. Ah, ne elämän ruuhkavuodet, kun lapset ovat pieniä! Joskus kesäaamuisin katselin nukkuvia lapsukaisiani ja kuuntelin heidän rauhallista hengitystään. Sydämeni oli pakahtua rakkaudesta heitä kohtaan. Tuotakaan muistoa ei olisi, ellen olisi tajunnut edes hetkittäin pysähtyä.
Toivon, että olisin silloin osannut enemmän stressinhallintataitoja, niin olisin säästynyt monilta ongelmilta. Kunpa olisin osannut rauhoittavan hengityksen jo silloin, kun vauvan iho oli usein vereslihalla ruoka-allergioiden vuoksi. Ja etenkin silloin rauhoittavaa hengitystä olisi tarvittu, kun taaperolle puhkesi tyypin 1 diabetes ja panikoin matalaa verensokeria. Kun stressitila jää päälle, kipeästi kaivattu uni kaikkoaa. Noidankehä on valmis ja syöksykierre uupumukseen saa vauhtia.
Hengittäminen on ainoa autonomisen hermoston toiminto, jota ihminen pystyy hallitsemaan, sanoo tunteiden ja hengityksen yhteyttä tutkinut Emma Seppälä videoluennossaan.
Kun ihminen hengittää sisään, sydämen syke nopeutuu. Kun ihminen hengittää ulos, syke hidastuu. Sisäänhengitys antaa energiaa, uloshengitys rauhoittaa. Kun uloshengitystä pidentää, syke ja verenpaine laskevat. Parasympaattinen hermosto pääsee toimimaan. Sen tehtävä on rauhoittaa ihminen, sammuttaa pakene tai taistele -hälytystila. Hengitys on jarru, jota voi käyttää aina, kun kiihtyy liikaa.
Minusta kaikille vanhemmille tulisi tarjota stressineuvontaa – ehkä jo äitiysneuvolassa. Rauhalliset vanhemmat ovat parhaita vanhempia, mutta elämä tarjoaa harvoin tasaista kyytiä. Lapsiperhearki voi heitellä eteen mitä tahansa kompastuskiviä ja pingottaa kenen tahansa jaksamista. Aina ei voi valita rauhallisia olosuhteita, mutta aina voi rauhoittaa hengityksensä.
Myös lapsille kannattaisi opettaa rauhoittumiskeinoja. Siten he saattavat välttyä kaikilta niiltä stressisairauksilta, joita vanhempiensa sukupolvi kantaa mukanaan. Mutta kuinka opettaa, ellei itse osaa? Jokainen tietää, miten hyödytöntä on käskeä itseään tai toista rauhoittumaan. Tarvitaan keinoja, joilla se voi onnistua.
Vapaaehtoisvoimin ja suurella sydämellä ylläpidetty Erityisvoimia.fi on koonnut sivuilleen tukun muitakin hyviä stressinkesytysvinkkejä, joista voi valita mieleisensä ja juuri elämäntilanteeseensa sopivimmat.
Tuija Siljamäki
Lue myös:
