Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

Ole kuin puu kirjoitusharjoitus Sinulle taakankantaja

14.06.2020

Kulunut kevät on ollut suurelle osalle ihmisistä ihmiskunnasta yhtä luopumisharjoitusta.

1200-luvulla elänyt persialaisrunoilija Rumi sanoo paljon pienessä runossaan:

Ole kuin puu ja anna kuolleiden lehtien pudota.

Vuosia sitten minun puuni joutui myrskyyn. Lehtiä putoili kasoittain. Surin, koska en ollut valmis luopumaan. En saanut päättää, halusinko luopua. Myrsky, sairaus, elämä eivät kysy lupaa ravistelulle.

Puut suojaavat ja tukevat toisiaan myrskyssä, kertoo tunnettu puututkija Peter Wohlleben kirjassaan Puiden salattu elämä. Niin meidän ihmistenkin pitäisi tehdä. Myrskyn silmässä on paljas ja avuton olo.

Vuosia näin unta, että yritin sulloa kiireesti joka puolella tulvehtivaa roinaa matkalaukkuun, lento lähtisi ihan pian. Se on kuulemma hyvin tavallinen uni meille länsimaalaisille. Niin paljon turhaa sitä yrittää kantaa mukanaan. Enkä puhu nyt pelkästään tavarasta, vaan henkisestä roinasta, joka tekee elämisestä raskasta. Puhun mustuneista lehdistä, jotka painavat oksia ja peittävät auringon.

Puhun myös unelmista, joista on luovuttava. Juttelin tästä hiljattain Erityisvoimia.fi:n perustajan ja erityislapsen äidin Riikka Seppälän kanssa. Ennen lasten saamista monet haaveilevat, miten leppoisaa perhe-elämä olisi, mitä kaikkea lasten kanssa tekisi. Meidän perheemme eivät koskaan lähtisi reppureissailemaan Aasiaan lasten kanssa, unelmistamme tuli pienempiä, toisenlaisia, elämäntilanteeseen sopivampia. Niiden olosuhteiden hyväksyminen, joita ei voi muuksi muuttaa, on viisautta.

Rumin runo innoittaa pohtimaan ja listaamaan, mistä kaikesta voisi luopua tänään.

Mustuneet lehdet ovat tehtävänsä hoitaneet, ne eivät enää anna energiaa päinvastoin ovat uuden kasvun tiellä. Kun kuolleiden lehtien antaa pudota, ne lopulta maatuvat ja ravitsevat puun juuria. Eipä aikaakaan, kun kuolleiden lehtien tilalle puhkeaa uusia lehtiä.

Tämä kirjoitusharjoitus on hyödyllisin silloin kun pahin kriisi alkaa olla ohi, myrsky on laantumassa, sillä myrskyn silmässä kaikki energia menee selviytymiseen. Tutki puutasi lehti lehdeltä. Onko tämä lehti menettänyt värinsä, käynyt tarpeettomaksi taakaksi? Olisiko siitä jo aika luopua? Missä näkyy nuppuja, jotka tarvitsevat enemmän tilaa kasvaa? Pitäisikö itseään vähän ravistella, jotta olennainen pääsee esiin?

Ehkä huomaat, miten taakka kevenee, kun keskittyy jäljelle jääneisiin lehtiin ja hoivaa niitä.

Runolainaus ja harjoituksen idea kirjasta Rauhoita levoton mieli tehtäviä tietoiseen itsetutkiskeluun (Atena, 2019).

 

Tuija Siljamäki

 

Lue myös:

Näin kirjoittaminen hoitaa – 5 tapaa

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »