Näin koulukiusaaminen kitketään
Koulu on alkanut, ja niin kuulemma myös kiusaaminen. Julkisuudessa on useimmiten negatiivisia tarinoita koulukiusaamisesta. Siksi haluan kertoa tarinan siitä, miten asiat voivat ratketa myös parhain päin.
Elettiin 70-lukua. Perheeni muutti isän työn perässä paikkakunnalta toiselle, kunnes päädyimme pienen maalaiskylään. Olin kahdeksan. Aluksi kaikki sujui hyvin. Sain pian uusia kavereita, sillä olin aina valmis seikkailuun. Harrastin puissa kiipeilyä ja inkkarileikkejä. Luin Tarzaneita ja Mars-sarjaa. Rakastin koulua! Halusin eläinlääkäriksi.
Viidennen luokan keväällä jokin minussa alkoi ärsyttää luokan toiseksi parasta oppilasta. Poika alkoi kääntää muita minua vastaan, koska olin hänen mielestään ärsyttävä ”hikipinko” ja opettajan lellikki. Opettaja oli maininnut joulun todistuksia jakaessaan, että olin ”koulun historian paras oppilas”.
Sain kirjeen. Muistan tarkkaan, miten kaunis kirjepaperi oli: hevosia laukkaamassa kultaisessa aamuruskossa. Siihen oli kirjoitettu lapsen käsialalla: ”mee takasin sinne mistä tulit”. Ei muuta. Kukaan ei saanut enää leikkiä välitunnilla kanssani. Lopulta jäljellä oli vain paras kaverini Minna. Tätä jatkui ala-asteen loppuajan.
Mitä koulu teki? Ei mitään.
Kiusaaja unohtaa kiusaamisen, kiusattu ei koskaan.
Elettiin 2010-lukua. Sain poikani parhaan kaverin äidiltä tekstiviestin, jossa hän kiitti siitä, että poikani oli puolustanut hänen poikaansa, jota kiusattiin. Ainoana. Valahdin. Vanhat muistot pulpahtivat pintaan.
Mitä koulu teki? Tarttui asiaan ripeästi.
Kaikkiin vanhempiin otettiin yhteyttä ja järjestettiin vanhempainilta, jossa myös oppilaat olivat mukana. Kiusaajat joutuivat kaikkien nähden kertomaan, miten olivat osallistuneet kiusaamiseen ja miten aikovat jatkossa toimia. Myös kiusaamisen hiljaisesti hyväksyneet joutuivat vastaamaan kysymykseen. Kukaan vanhemmista ei puolustellut: ”ei meidän niko-petteri kiusaa”. Päin vastoin. Eräs äiti sanoi pojalleen: ”en halua, että sinusta tulee nuorisorikollinen”. Sille tielle moni kiusaajista nimittäin päätyy.
Päätettiin yhdessä sanktioista: sen, joka kiusaa, pitää mennä tekemään yksikseen tehtäviä isompien luokkaan. Päätettiin myös, että kiusaajat vaihtavat koulua – jos tarpeen – ei kiusattu. Lisäksi opettaja otti asiakseen ryhmähengen nostattamisen luokassa. Sovittiin, että välitunneilla leikitään yhdessä piha- ja pallopelejä, joista ketään ei saa jättää ulkopuolelle.
Ei kiusaaminen heti loppunut. Se istuu sitä sitkeämmässä, mitä pitempään on saanut rehottaa. Mutta pikku hiljaa yhteisleikit alkoivat sujua ja naljailu vähentyä.
Kiusaamisen kitkeminen vaatii sen, että jokainen vanhempi, jokainen oppilas ja jokainen opettaja tuomitsee sen jyrkästi. Ja lisäksi toimii sen mukaisesti.
Lisää kiusaamisesta:
Arja Tiili: Tanssi kiusaaminen pois!
Kiusaamista tutkineen Päivi Hamaruksen neuvoja kiusatulle, vanhemmalle ja kiusaajalle
