Luokan takarivi kaipaa lämmintä pakkoa
Luokan takarivi on mahdollisimman etäällä opettajasta ja Leea Lakan mukaan koulun päämääristä yleensäkin. Viime kädessä takarivi merkitsee etäisyyttä siihen elämäntapaan, jota koulu tavoittelee, pohtii aiheesta hienon väitöskirjan tehnyt Lakka (helsinki.fi).
Lakka tarkkaili takarivin edesottamuksia kokonaisen lukuvuoden ajan kahden koulun ysiluokissa. Oppilaita näissä luokissa oli yhteensä n. 40, joista takariviksi kutsuttuun joukkoon kuului yhdeksän.
Kouluun mennessään tutkija oli alun alkaen kiinnostunut lukutaidon heikkenemisestä, mutta lopulta tutkimus tarkentui nimenomaan luokan takariviin.
Ysiluokan takarivissä keskinäinen kontrolli on tiukkaa mutta käänteistä koulun virallisille pyrkimyksille. Jos yksi ryhtyisi lukemaan, muidenkin olisi siihen ryhdyttävä, ja sitä muut eivät missään nimessä halua. Yhteinen etu vaatii, että kaikki tekevät mahdollisimman vähän.
Takarivin työskentelyä leimaa Lakan mukaan tinkimätön johdonmukaisuus. Pitkän tekstin sijaan kirjoitetaan mieluummin diaesitys, romaanin sijaan katsotaan elokuva ja kirjoittamisen sijaan otetaan kuva kaverin muistiinpanoista.
Lakka nimeää takarivin työskentelymoodin läpäksi. Läppä on suhtautumisen, toiminnan ja puheen vire, joka mahdollistaa työskentelyn etäisyyttä pitäen ja estää todellisen tehtäviin paneutumisen.
Takarivin työskentelymoodi on läppä.
Läppä läpäisee takarivin koko toiminnan, joten opettajan on otettava siihen jokin kanta.
Suostuttelu ja kiinnostuksen herättely eivät läppään pure. Tarvitaan pakkoa – ei tiukkoja rangaistuksia vaan napakkaa, työskentelyä edellyttävää otetta opetukseen.
Tähän pystyäkseen opettajalla pitää olla jotain, jota Lakka kutsuu pakkopääomaksi. Sitä on eniten opettajilla, jotka ovat vaativia mutta reiluja, ja joiden suhde oppilaisiin on myös lämmin.
Oppilaat toki purnaavat silloinkin, kun opettajalla on runsaasti pakkopääomaa. Tällöin purnaaminen on kuitenkin melko kevyttä ja muodollista, purnausta purnaamisen vuoksi.
Pakkopääoma hupenee, jos oppilaat haastavat opettajaa toistuvasti, ja opettaja vastaa haasteeseen toistuvasti pakottamalla. Pääomaa syö sekin, että opettaja vastaa haasteisiin luopumalla omista tavoitteistaan.
Runsaimmillaan pääoma säilyy, kun oppilaiden kanssa väännetään vain valikoiduista ja perustelluista asioista. Myös tutut rutiinit vähentävät oppilaiden vastarintaa ja tarvetta kuluttaa pakkopääomaa.
Tärkeimpänä havaintonaan pakkopääomasta Lakka pitää sitä, että oppilaat hyväksyvät sen. Oppilaat sallivat riman nostamisen korkeammalle ja he myös yltävät parempiin suorituksiin, mutta vain sillä ehdolla, että suoritusten vaatija on heidän luottamuksensa arvoinen.
Lakkaa lukiessa tulee kiusaus levittää luottamuskysymys vieläkin laajemmaksi: Tuleeko ylipäätään oppilaiden nauttia koulun luottamusta – vai pitäisikö pikemminkin koulun nauttia oppilaiden luottamusta? 18. ikävuoteen venytetty oppivelvollisuus lisää kysymyksen merkitystä.
Leea Lakan väitöskirja Takarivin tekstikäytänteet tarkistettiin Helsingin yliopistossa maaliskuussa.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa (lskl.fi) sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)