Ilmassa varovaista toiveikkuutta
Hanna Heinonen LSKL toiminnan johtaja
Loppuvuodesta rutiinit ja vanhat toimintatavat tuntuvat saavan arjessa yliotteen. Mutta miksi olisikaan pakko muuttaa vanhaa tai hyvin toimivaa? Tuovathan perinteet myös turvaa: joulun odotukseen liittyvät valo, musiikki ja yhdessäolo voisivat puolestani kuulua arkeen aina.
Lapsien tulee vielä loppuvuodestakin olla pääosassa meidän kaikkien arjessa – onhan meillä heiltä niin paljon opittavaa. Jaksan aina ihmetellä sitä uteliaisuutta ja tarmoa, jolla lapsi tutkii ympäristöään. Missä vaiheessa meistä itse kukin lopettaa kysymisen ja ihmettelemisen tai vähentää niitä? Onhan uusien juttujen löytäminen ja niiden vietäväksi heittäytyminen loppupeleissä parasta myös aikuisiällä!
Meidän on löydettävä uusia toimintatapoja myös monissa lapsiperheitä koskevissa uudistuksissa. Epäselvyydet ja epätietoisuus sote-uudistuksen vaikutuksista eivät ole vielä konkretisoituneet tulevaisuuden mahdollisuuksiksi. Mutta ehkä näin käy, jos osaamme kysyä oikeita asioita? Kysymällä voi parhaimmillaan vaikuttaa myös vauhdissa oleviin suunnitelmiin.
Lastensuojelussa pohdituttavat erityisesti asiakkaan valinnanvapauden lisäämiseen ja palvelujen yhtiöittämiseen liittyvät kysymykset. Valinnanvapaus ei sovellu lastensuojeluun kaikilta osin, mutta esimerkiksi tukipalvelujen osalta se olisi mahdollista. Yhtiöittäminen puolestaan lisää parhaimmillaan hintatietoisuutta ja varmistaa laatua.
Lastensuojelun Keskusliitto on koonnut alan asiantuntijoiden näkemyksiä aiheesta. Kuntakentällä on luottoa siihen, että sote-uudistus voi parhaimmillaan lisätä laatua ja saattaa kuntalaiset entistä yhdenvertaisempaan asemaan toistensa kanssa. Tähän asti kuntakohtaiset erot lapsiperheiden palveluissa ovat olleet suuria.
Myös sijaishuollon kilpailutusten ja valvonnan keskittäminen on monien mielestä kannatettavaa.
Sote-uudistuksen suhteen ollaan siis varovaisen toiveikkaita kuntakentällä.
Asia, johon tulee suhtautua vakavasti, on asiantuntijoiden pelko siitä, että asiakaslähtöisyys on vaarassa heikentyä. Minua kirpaisi myös, että osa kuntatoimijoista arvioi, ettei lasten etu toteudu jatkossa yhtä hyvin kuin aiemmin.
Lapsen etu ei toteutunut myöskään hallituksen päätöksessä rajata lapsen subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen silloin, kun vanhempi on työtön tai hoitaa perheen toista lasta kotona perhevapaalla.
Kaikilla lapsilla tulisi olla samanlainen oikeus varhaiskasvatukseen. Vanhemmat tekevät sitten lapsensa kohdalla tarvittavan yksilöllisen ratkaisun.
Tehty muutos asettaa lapset eriarvoiseen asemaan vanhemman tilanteen ja kunnan tekemän päätöksen perusteella, minkä vuoksi Keskusliitto on tehnyt muutoksesta kantelun Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealle. Yhtenä lapsi- ja perhepolitiikan ohjenuorana tulisi olla lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden edistäminen kaikin mahdollisin keinoin. Olemassa olevaa hyvää ei kannata uudistuksissa hukata!
