Siirry sisältöön
Terveys

Vegaaniruokavalio lapsilla Vilkamaan perheessä veganismi on elämäntapa

12.04.2019 Elina Kilpinen Sami Parkkinen

Vegaaniperhe

Susanna ja Otto-Pekka Vilkamaan vegaaninen perhe syö pitkälti sellaisia ruokia, joista lapset yleensäkin pitävät, mutta kasvisversioina. Tänään ruokana on tortilloja vöner-täytteellä. Patrik (vas.) ja Stefan napostelevat tomaatteja pääruokaa odotellessaan.

Susanna ja Otto-Pekka Vilkamaa eivät vie lapsiaan eläintarhaan tai pue heille nahkakenkiä. He toivovat, että lapset säilyttävät vegaanisen aatteen aikuisenakin.

Kala kuuluu veteen! Stefan Vilkamaa, 3,5, saattaa huudahtaa kulkiessaan kaupan kalatiskin ohi.

Hän pitää kuvakirjojen katselusta ja osaa osoittaa kuvista, mitä hänen perheensä syö ja mitä ei syö. ”Ei syö” -osastoon kuuluvat muun muassa liha- ja maitotuotteet.

Stefan, hänen äitinsä Susanna, 33, ja veljensä Patrik, 2,5, ovat vegaaneja. He eivät käytä eläinkunnan tuotteita ravinnossa tai muussa elämässä, esimerkiksi vaatetuksessa.

Perheen isä Otto-Pekka, 34, elää hyvin pitkälti muttei täysin vegaanisesti: hän on luopunut punaisesta lihasta, mutta käyttää joskus kanaa ja maitotuotteita. Hän on huomannut, että jos esimerkiksi karjalanpiirakoista puolet on vegaanisia ja puolet ei, on helppoa valita vegaaninen vaihtoehto.

Susannalle ja Otto-Pekalle oli alusta asti selvää, että heidän lapsistaan tulee kasvissyöjiä. Kumpikaan pojista ei ole koskaan syönyt lihaa. Aluksi molemmat saivat satunnaisesti maitotuotteita ja kananmunaa, mutta noin puolentoista vuoden ajan he ovat olleet täysin vegaaneja.

Esikoisen vauvavaiheessa en tiennyt, mitä kaikkea pikkulasten veganismi vaatii. Meni hetken aikaa tajuta, että se on ihan sama asia kuin aikuisellakin. Syömme monipuolista perusruokaa, mutta B12-vitamiinin ja jodin saantiin pitää kiinnittää huomiota. Niitä varten meillä on yksi vitamiinivalmiste, Susanna kertoo.

Stefanille ja Patrikille uppoavat hyvin niin erilaiset proteiinit kuin kasviksetkin.

He eivät ole nirsoja. Ravinnon saannista ei ole tarvinnut olla huolissaan, Susanna sanoo.

Hän itse on ollut kasvissyöjä 10-vuotiaasta saakka ja täysin vegaani muutamia vuosia.

Muistan, että jo 6-vuotiaana rupesin pohtimaan tehotuotannon epäkohtia. Koin myös jonkinlaista ällötystä eläinkunnan tuotteisiin.

Otto-Pekka oli Susannan tavatessaan sekasyöjä. Hän alkoi kuitenkin hyvin pian omaksua puolisonsa vegaanista aatemaailmaa.

En edes tarkoituksella yrittänyt käännyttää, Susanna naurahtaa.

Härkistä ja vöneriä

Vegaaniperhe

Stefan on tapashenkinen ruokailija: hän tykkää, kun lautasella on vierekkäin erilaisia asioita, joita voi poimia suuhun.

Perheen arkiruokalistalla vilisevät samat ruuat kuin monissa muissakin lapsiperheissä mutta kasvisversioina. Maito on korvattu kauramaidolla ja liha, kana sekä kala erilaisilla kasviproteiineilla, kuten härkiksellä, nyhtökauralla, tofulla ja pavuilla.

Lasten suosikkeja ovat muun muassa härkismakaronilaatikko, kasvispyörykät ja sosekeitot. Pizzan päälle levitetään vaikkapa ananasta, sipulia, härkistä ja vegaanista juustoa. Yksi lempiruoista on vöner, joka on vegaaninen vaihtoehto döner-kebabille.

Susanna on tyytyväinen: erilaisia kasviproteiineja on tullut markkinoille niin, että niistä on melkein runsaudenpulaa.

Kun olen itse vuosikausia syönyt papuja ja tofua, on kiva, että tulee vähän variaatiota.

Ruokatarvikkeet helsinkiläisperhe hankkii pääsääntöisesti tavallisista marketeista.

Vegaaniperheessä ei käytetä villapaitoja tai nahkarukkasia

Villapaitoja tai nahkarukkasia ei perheen vaatekaapeista löydy.

Susanna kertoo, että lasten vaatettaminen vegaanisesti on ollut melko helppoa. Kenkäostoksilla hän tarkistaa, ettei jalkineissa ole villavuorta. Nahkakengät jäävät hyllyyn.

Villaisen välihaalarin sijaan lapsia lämmittävät fleecepuvut.

Toppahaalarit ovat onneksi pääosin polyesterivuorilla. Niiden löytämisessä ei ole ollut hankaluuksia, Susanna kertoo.

Ainoa villavaate, jota lapset käyttävät, ovat Susannan ja Otto-Pekan omasta lapsuudesta periytyneet villasukat. Susanna ajattelee, että ne kannattaa ennemmin hyödyntää kuin heittää pois.

Jossain vaiheessa lapsuuden villasukkavarastot kuitenkin ehtyvät. Niiden korvaaminen saattaa muodostua haasteeksi, Susanna arvelee. Hän ei ole vielä tutkinut, mitä muita lämpömateriaaleja jalkojen lämmikkeeksi on saatavilla, mutta aikoo ottaa asiasta selvää.

Käytän mieluummin hyvin paljon aikaa etsimiseen kuin ostan villatuotteen. Tilaan vaikka ulkomailta. Vielä ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisin joutunut omatuntoni kanssa tappelemaan.

Kun Susanna ja Otto-Pekka halusivat valkoisen sohvan, joka kestää sekä lapsia että koiraa, he päätyivät keinonahkaan. Koska sopivaa ei löytynyt Suomesta, Susanna tilasi Ikean sohvaan keinonahkapäällisen Saksasta mittatilaustyönä.

Päiväkoti ja neuvola yllättivät veganismi otettu hyvin huomioon

Stefan ja Patrik ovat hoidossa kunnallisessa päiväkodissa.

Susanna on tyytyväinen, että helsinkiläispäiväkodeissa lapselle saa nykyään vegaanisen ruuan pyytämällä, eikä asiasta tarvitse toimittaa esimerkiksi ravintoterapeutin lausuntoa kuten joissakin muissa kaupungeissa. Vaatimuksena on ainoastaan, että lapsen kodissakin noudatetaan vegaanista ruokavaliota.

Jos päiväkodissa ei olisi mahdollista saada vegaaniruokaa, minulla olisi kaksi vaihtoehtoa: viedä lapsille omat eväät tai etsiä päiväkoti, jossa vegaaniruokaa saa. Jos olisi vaikka sellainen tilanne, että Vantaalla saisi vegaaniruokaa mutta Helsingissä ei, voisin harkita muuttoakin.

Susanna on ilahtunut siitä, kuinka hyvin veganismi on päiväkodissa otettu huomioon.

Ryhmässä on esimerkiksi toivottu, että kaikki vievät synttäritarjottavaksi muumikeksejä, koska ne sopivat useimmille ruokavalioille. Vain joulujuhlaan pyydettiin ottamaan omat piparit mukaan.

Myös neuvola saa Susannalta kiitosta.

Neutraali suhtautuminen on ollut positiivinen yllätys. Aina, jos on ollut uusi lääkäri tai hoitaja, he ovat vain katsoneet tiedoistamme, että olemme vegaaneja, mutta asiaa ei ole kommentoitu sen enempää.

Nouseeko teininä lihakapina?

Vegaaniperhe

Patrik, 2, on vegaani.

Mutta mitä tapahtuu, kun pojat kasvavat teini-ikään?

Otto-Pekka veikkaa, että edessä saattaa olla vaihe, jolloin pojat haluavat kokeilla jotain, mitä kotona ei hyväksytä.

Susanna arvelee, että vegaaninen aate on niin syvällä lapsissa, etteivät he halua lähteä kokeilemaan lihansyöntiä teini-iän myrskyissäkään.

Kotona ei kyllä syödä mitään muuta kuin vegaanista ruokaa, enkä kyllä oikein sitäkään suvaitsisi, jos lapset haluaisivat viikkorahoilla mennä ostamaan lihapullia, Susanna sanoo.

Aikuisena he tietenkin voivat itse päättää asiasta, mutta totta kai toivon, että identiteetti ja arvomaailma säilyisivät sellaisena kuin ne ovat. Jos he päättäisivät toisin, yrittäisin vaikuttaa asiaan, mutta lopulta aikuinen on aikuinen ja tekee omat ratkaisunsa.

Vielä teini-ikään on matkaa. Nyt Stefan ja Patrik ovat eläinrakkaita lapsia, jotka tykkäävät ihmetellä eläimiä. Eläintarhoissa tai sirkuksessa, jossa on eläimiä, perhe ei silti käy.

Veganismi on elämäntapa ei pelkkä ruokavalio. Vältämme kaikkea eläinten hyväksikäyttöä, Susanna perustelee.

Perhe valitsee eettisiä vierailukohteita. He ovat käyneet muun muassa Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä Somerolla. Se on eläinten turvakoti, johon on pelastettu tuotantoeläimiä, jotka muuten olisi tapettu.

Viime jouluna pojat saivat lahjaksi eläintarhasta kertovan kirjan, jossa on eläimiä häkissä. Susanna pohti, voiko hän antaa lasten lukea kirjaa.

Päädyin siihen, että se voi olla myös oppimiskokemus. Heidän on hyvä tiedostaa, että eläintarhoja on olemassa ja miksi me emme käy niissä. Kerron heille, että oikeasti tuo kuvan kirahvi ei kuuluisi häkkiin.

Vegaaniperhe

Perheen arkiruokalistalla vilisevät samat ruuat kuin monissa muissakin lapsiperheissä, mutta kasvisversioina.

Vegaanilapsi on yhä tavallisempi

Susannan ja Otto-Pekan lapsuudenperheissä ei ole muita vegaaneja. Sukulaiset ovat silti suhtautuneet vegaaniseen lapsiperheeseen hyvin. Esimerkiksi Otto-Pekan sisko leipoo nykyään juhliin vain kaikille sopivia vegaanisia kakkuja, ja isovanhemmat lukevat tarkkaan pojille antamiensa ruokien tuoteselosteet.

Kaverisynttäreilläkin pojille on järjestynyt syötävää.

Jos on ollut vähän vieraampi perhe, olen miettinyt, tietävätkö he, mikä on vegaani vai pitääkö tarjoutua tuomaan omat eväät. Toistaiseksi kaikki ovat tienneet, mistä veganismissa on kyse, ja syömiset ovat järjestyneet ilman omia eväitä.

Susanna uskoo, että poikien kasvaessa elämä helpottuu entisestään.

Lastenkin veganismi normalisoituu ja yleistyy koko ajan etenkin vanhempien lasten kohdalla. Ehkä se ei pian ole enää niin erikoinen asia.

Ruokavalio on koostettava huolella

Vegaanilasten ruokavalion koostamisessa on aina oltava tarkkana, sanoo HUS:n ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen. Hän vastaa ravitsemusaiheisiin kysymyksiin myös Vegaaniliitossa.

Lasten kohdalla etenkin riittävä energian ja proteiinin saanti on tärkeää. Myös kalsiumin ja raudan saantiin on kiinnitettävä huomiota. Vanhempien tulee tietää, millaisia elintarvikkeita käytetään eläinperäisten tuotteiden sijaan. Esimerkiksi maitotuotteiden tilalla käytetään kalsiumilla ja vitamiineilla täydennettyjä soija- ja kaurajuomia ja -jogurtteja.

Ravintolisien käyttö mietityttää monia vanhempia. Pelkonen neuvoo pohtimaan niiden annostusta ja käyttöä ravitsemusterapeutin kanssa.

Suomessa suositellaan, että kaikki vegaaniperheet pääsisivät käymään ravitsemusterapeutin vastaanotolla. Tämä olisi hyvä mahdollisuus saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Pelkonen harmittelee, että joskus myös esimerkiksi neuvolahenkilökunta on ennakkoluuloista ja kantaa paljon huolta pienten lasten veganismista.

Ennakkoluulojen takana on usein tietämättömyyttä ja vääriä mielikuvia, mikä on harmillista. Vegaaniruokavalio sopii ravitsemussuositusten valossa myös pienille lapsille, kunhan ruokavalio on hyvin koostettu.

Lue myös: Matilda ryhtyi vegaaniksi
Lue myös: Vegaanipainotteista ruokaa lapsiperheessä


Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin printtilehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printtilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Voit halutessasi tilata lehden lahjaksi esim. lähimmälle koululle, päiväkodille, sairaalalle tai neuvolalle. Lasten parissa työskentelevät ammattilaiset arvostavat lehtemme sisältöjä suuresti.

Tuethan työtämme tilaamalla lehden! Lämmin kiitos jo etukäteen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »