Hyppää sisältöön

Sirkka, ulkona nukkunut

Sirkka Eerola nukkuu terassilla ympäri vuoden, pitkään ja makeasti.
Julkaistu
Teksti Ulla-Maija Lammi-Ketoja
Kuvat Päivi Karjalainen
Sirkka, ulkona nukkunut

”Naapurit pitävät minua ihan pöhölönä. Koska kotimme sijaitsee kahden ison tien välissä, he kyselevät, kuinka uskallan nukkua tuommoisessa paikassa”, Sirkka Eerola kertoo.

Toissajuhannus jäi alavieskalaisen Sirkka Eerolan mieleen. Hänen silloin 12-vuotias poikansa Jussi pyysi häntä nukkumaan kanssaan trampoliinin päällä.

– En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa! Yöttömänä yönä taivasalla ei ollut itikoita eikä muitakaan häiriötekijöitä, ja linnut visersivät taukoamatta. Oli helppo hengittää, ja nukuin sikeästi.

Sirkka ei halunnut jättää upeaa elämystä yhteen kertaan. Hän nukkui trampoliinilla joitakin viikkoja ennen kuin siirtyi vanhaan sohvaan terassille.

– Pötköttelin jonkin aikaa siinä, mutta kun kesä läheni loppuaan, ilmankosteus lisääntyi, eikä sohvalla ollut enää mielekästä maata.

Sirkka hankki laskuvarjokankaisen riippumaton, joka osoittautui loistavaksi sijoitukseksi. Pehmikkeeksi hän laittoi vanhan petauspatjan.

Ulkona nukkumisesta tuli tapa, josta Sirkka ei halunnut enää luopua.

Sirkan mukaan riippumatto on erinomainen paikka yöunille, koska siinä ei pysty pyörimään kuten sängyssä. Samassa asennossa nukkuminen jo sinällään rauhoittaa unta. Riippumaton päät ovat samalla tasolla, ja vaikka peti on suora, pää ja jalat ovat hieman koholla

– Riippumatossa nukkuu koko yön optimaalisessa asennossa, eikä aamulla herätessä tarvitse edes venytellä. Jäsenet ovat notkeat, lonkissa ei hierrä eikä jaloissa ole turvotusta.

Ulkona nukkuminen tekee hyvää myös iholle: aamulla ei tarvitse levittää voidetta purkista.

Kesän aikana Sirkka selviää öistä pelkällä pussilakanalla, mutta talvella lämpimänä pysymiseen pitää satsata. Silloin tarvitaan useampaa vanupeittoa ja lakkia.

– Sain siskolta syntymäpäivälahjaksi kypärälakin, jonka voi kiinnittää tarralla. Se onkin mainio kapistus, paljon parempi kuin pipo! Pyjaman lisäksi minulla on villasukat ja miesten turkiskintaat.

Kylmään ilmaan siedättyy vähitellen. Viime talvena pakkanen esti ulkona nukkumisen vain neljänä yönä pakkasen lähennellessä kolmeakymmentä.

Perheessä villitys ei ole kuitenkaan levinnyt. Viidestä lapsesta vielä kotona asuva, nyt 14-vuotias Jussi, nukkuu mieluummin sisällä, samoin Sirkan puoliso Esa.

”En ole pahemmin flunssaa sairastellut.”

– Esa on rakentanut katetun terassin ympärille lautasuojan ja laittoi lukollisen ovenkin. Edellissyksynä Mauri-myrskyn aikaan vesi vihmoi kasvoilleni ja tuuli lennätti puista roskia petiin…

Sirkan neljä lastenlasta eivät vielä ole innostuneet mumminsa terassikavereiksi.

– Kun lastenlapset tulevat yökylään, nukun sisätiloissa. Silloin en saa helposti unen päästä kiinni ja uni on katkonaisempaa.

Terassilla kokee hienosti vuodenaikojen vaihtelun.

– Tähtitaivas on kirkas ja kaunis. Ihailen aina myös täysikuun valaisemia maisemia. Kevättalven iltoina näkee, kuinka valo alkaa vähitellen lisääntyä. Kun on sateelta suojassa, sen ropina kuulostaa mukavalta. Tosin ensi alkuun tuntui, että kaikki autot ajavat meidän terassille: rekisteröin jokaisen auton valot, mutta nyt olen tottunut jo niihinkin.

Sirkan läpinäkyvässä riippumatossa on verkko, joka estää ötököitten iholle pääsyn.

– Muistan, kuinka ensimmäisinä öinä joku pikkueläin käveli pääni yli ja jatkoi olkapäätäni pitkin eteenpäin. Silloin tunsi kyllä olevansa osa luontoa!

Sirkka on huomannut vastustuskykynsä lisääntyneen.

– En ole pahemmin flunssaa sairastellut. Jos kymmenen tuntia nukkuu ulkona, toki se hyvää tekee.

Toisinaan Sirkka nukkuu kolmetoistakin tuntia. Hänellä on älykello, josta hän seuraa unensa laatua ja syvyyttä. Se onkin pidempää ja syvempää kuin sisällä nukkuessa.

– Aamulla herätessä on heti virkeä olo ja on valmis lähtemään innolla uuteen päivään, kertoo yksityisyrittäjänä työskentelevä Sirkka.

Vain kerran ulkosalla nukkuminen on pelottanut.

– Oli säkkipimeä alkutalven ilta kymmenen maissa. Päivällä oli satanut räntää, mutta silloin oli pakkasta ja räntä kovettunut maahan. Yhtäkkiä kuulin rahisevia askeleita: joku käveli terassin reunalle. Jähmetyin niille sijoilleni ja olin aivan liikkumatta. Riippumatosta on hankala päästä äkkiä liikkeelle. Onneksi kulkija jatkoi pian matkaa. Seuraavana päivänä näimme, että jalanjäljet tulivat Kalajoen suunnasta ja jatkuivat Alavieskaan päin…

Illan tullen Sirkka kömpi taas riippumattoonsa.

– Olen peruspositiivinen ihminen ja luotan siihen, että ihmiset ovat hyviä.

Unta turvaamaan on kuitenkin hankittu tallentava kamera.

Sirkka Eerola ei ole asettanut ulkona nukkumiselleen takarajaa.

– Teen tätä niin kauan, kun hyvältä tuntuu.

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin lehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printti- tai digilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.