Siirry sisältöön
Terveys

Lapsuus viinan varjossa

05.06.2017 Sanni Saarinen Liisa Huima

Lapsuus alkoholismin varjossa jättää ihmiseen ison jäljen. Tunne omasta arvottomuudesta seuraa aikuisuuteen ja vaikuttaa omaan vanhemmuuteen.

Lapsuus alkoholismin varjossa jättää ihmiseen ison jäljen. Tunne omasta arvottomuudesta seuraa aikuisuuteen ja vaikuttaa omaan vanhemmuuteen. Asiantuntijat korostavat, ettei koskaan ole liian myöhäistä hakea apua: itselleen voi rakentaa onnellisen elämän.

Kun Joonas oli ala-asteen viimeisellä luokalla, hän lakkasi tapaamasta kavereitaan. Koulusta oli kiire kotiin valvomaan äitiä, joka oli alkanut juoda pari vuotta aiemmin avioeron jälkeen. Humalassa äidistä tuli synkkä ja katkera.

Olin äidistä huolissani, mutta häpesin häntä ja sitä kautta itseäni.

Nyt Joonas on 34-vuotias kahden lapsen isä. Elämä on mallillaan, mutta isyys on nostanut mieleen muistoja lapsuudesta ja paljon huonoa oloa. Hän on käynyt terapiassa kaksi vuotta.

Vasta nyt osaan erottaa äidin alkoholismin itsestäni ja olen oppinut hyväksymään itseni.

Olen arvoton

Lapsuus alkoholismin varjossa jättää ihmiseen ison jäljen. Tunne omasta arvottomuudesta seuraa aikuisuuteen ja vaikuttaa omaan vanhemmuuteen.Suomalaisista aikuisista 23 prosenttia on kärsinyt alkoholin liiallisesta käytöstä lapsuuskodissaan. Kuudessa prosentissa lapsiperheitä jompikumpi vanhemmista on hakenut hoitoa vakavaan päihdeongelmaan.

Alkoholin käytön haittoja lapsen elämässä ei voi arvioida vain kulutetun määrän kautta. On tärkeämpää miettiä, miten alkoholi vaikuttaa lapsen ja koko perheen arkeen.

Alkoholistin elämä pyörii alkoholin ympärillä, ja lapsen tarpeet jäävät usein huomioimatta, sanoo Suomen Mielenterveysseuran psykologi Marika Ketola, joka on työskennellyt alkoholistikodeissa kasvaneiden nuorten aikuisten kanssa.

Kun lapsen tarpeet ohitetaan toistuvasti, hän alkaa pitää itseään, tarpeitaan ja ajatuksiaan merkityksettöminä. Syntyy tunne omasta arvottomuudesta.

Elämän ennakoitavuus ja turvallisuus ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeitä. Vanhempien liiallinen alkoholin käyttö tuo lapsen elämään epävarmuutta: kotiin voi saapua juopporemmejä, vanhemmat kadota yön selkään tai heistä saattaa tulla humalassa arvaamattomia, jolloin yhteiset sopimukset unohtuvat.

Roolit voivat silloin vaihtua, ja lapsesta tulla vastuunkantaja. Usein hän saa kiitosta huolehtiessaan kodista tai sisaristaan, mutta oppii näin olevansa arvokas vain tekojensa kautta.

Liiallinen alkoholin käyttö aiheuttaa myös taloudellisia vaikeuksia ja riitoja. Lapsen on vaikea muodostaa luottamuksellista suhdetta juovaan vanhempaan.

Lapsi aistii perheen tunnelmaa ja luovii tilanteissa välttääkseen riidat, sanoo A-klinikkasäätiön Lasinen Lapsuus -toiminnan kehittämiskoordinaattori Laura Barck.

Kodin ulkopuolinen elämä, kuten harrastukset tai sukulaiset ja ystävät, voivat tuoda lapsen elämään kotoa puuttuvaa turvaa ja ennakoitavuutta.

Lapsella tulisi olla edes yksi luotettava aikuinen, joka voi olla opettaja, valmentaja tai sukulainen. Myös ystävät, sisaret ja lemmikit ovat lapselle tuki, Barck listaa.

Aivan yksin jäänyt ihminen menettää elämänhalunsa helpommin ja tunne elämän mielekkyydestä katoaa. Helpoimmin ilman apua jäävät lapset, joiden vanhempien alkoholin käyttö ei näy ulospäin.

Äiti joi viikonloput ja lomat

Joonaksen äiti vaikutti ihan tavalliselta perheenäidiltä. Hän kävi töissä, toi ruokaa kotiin ja punasi huulet ulos lähtiessään. Pulloon hän tarttui kotona.

Kaikki viikonloput ja lomat menivät piloille ja vihasin niitä. Monet jouluaatot äiti makasi sängyssä ja itki kurjaa elämäänsä.

Monet jouluaatot äiti makasi sängyssä ja itki kurjaa elämäänsä.

Isosisko oli Joonaksen tuki. Kun sisko muutti opiskelujen vuoksi muualle, Joonas jäi yksin.

Joonas piti äitinsä alkoholismia omana epäonnistumisenaan ja teki kaikkensa salatakseen sen muilta. Kotona hän kaatoi äidin viinat viemäriin, mutta tämä osti uutta tilalle.

Äiti syytti muita huonosta elämästään ja juomisestaan, eikä ottanut vastuuta teoistaan.

Kun Joonas muutti opiskelemaan omilleen, ristiriitaiset tunteet seurasivat mukana. Hän tunsi vihaavansa äitiään ja halusi katkaista välit. Toisaalta hän kaipasi lapsuuden lempeää äitiä ja rakasti tätä yhä. Kielteiset tunteet ja kyvyttömyys auttaa saivat Joonaksen tuntemaan syyllisyyttä.

Pari vuotta sitten äiti joutui deliriumin vuoksi sairaalaan. Se oli shokki: Joonas ei aavistanut hänen olevan niin huonossa kunnossa. Hän lakkasi vihdoin vähättelemästä omia ongelmiaan ja haki apua.

En pystynyt vuosiin puhumaan äidistä tai nuoruudestani kenellekään. Vasta terapiassa olen vapautunut häpeästä.

En pystynyt vuosiin puhumaan äidistä tai nuoruudestani.

Samalla Joonas on oppinut ymmärtämään itseään. Kun on nuoresta asti ollut alati huolissaan, elämään on vaikea luottaa. Vaikka asiat ovat hyvin, jokin uhka tuntuu leijuvan elämän yllä.

Jatkuva epävarmuus on tuonut Joonakselle tarpeen kontrolloida kaikkea, mikä aiheutti nuorena syömishäiriön. Yllätyksistä hän ei pidä vieläkään.

Joonas on miettinyt paljon isyyttään ja nyt tärkeintä on olla turvallinen isä omille lapsille. Se tarkoittaa välillä etäisyyden pitoa edelleen juovaan äitiin.

Hukassa vanhemmuudessa

Lapsuuden kodin liiallisen alkoholin käytön jättämät jäljet seuraavat aikuisuuteen monin tavoin. Kun tulee lapsena ohitetuksi, on vaikea aikuisenakaan uskoa olevansa arvokas sellaisena kuin on.

Ihmisen voi olla vaikea vastaanottaa rakkautta ja ihmissuhteet haastavat, Laura Barck sanoo.

Jos lapsena kokee olevansa näkyvä vain tekojen kautta, tarve hakea muiden hyväksyntää jatkuu aikuisena. Moni peittää sisäistä tyhjyyttään ylisuorittamalla. Oma minuus ja todelliset tarpeet jäävät itselle vieraiksi.

Moni alkoholistin lapsi vannoo, ettei koskaan juo. Silti heillä on muita suurempi todennäköisyys alkoholisoitua.

Kotoa opitut haitalliset toimintamallit, kuten negatiivisten tunteiden käsittely juomalla, siirtyvät helposti omaan aikuisuuteen, ellei niitä tiedosta ja ryhdy tietoisesti muuttamaan.

Vanhemmuus sysää ihmisissä poikkeuksetta liikkeelle voimakkaita ja ristiriitaisia tunteita. Vaikka vanhemmuudesta on haaveillut, oma lapsi saattaakin herättää negatiivisia tunteita. Kun ei ole itse saanut huolenpitoa, voi olla vaikea tarjota sitä lapselleen.

Kielteiset tunteet herättävät kauhua ja ahdistusta. Osa peittelee kaikkea kielteistä ja luo elämälle yltiöpositiiviset kulissit.

Kun hyvän vanhemmuuden malli puuttuu, on oman vanhemmuuden kanssa hukassa. Jos omat vanhemmat yhä juovat tai välit ovat huonot, myös konkreettinen apu vauvan kanssa puuttuu.

Kaiken lisäksi moni alkoholin varjossa kasvanut vaatii itseltään hyvin paljon.

Ei enää neljänteen polveen

Arto, 60, kasvoi teinistä aikuiseksi vasta 14 vuotta sitten, jolloin hän lopetti juomisen.

Alkoholisti on itsekäs, vain halu juoda merkitsee.

Arto jäi koukkuun 13-vuotiaana: alkoholin avulla ujo poika uskalsi lähestyä tyttöjä ja olla kova jätkä. Se oli tärkeää, sillä kotona isä käyttäytyi humalassa tyrannin lailla, pahoinpiteli vaimoaan ja nöyryytti lapsiaan.

Isänsä kaltaiseksi Arto ei halunnut tulla, mutta alkoholi alkoi hallita hänen elämäänsä nopeasti. Peruskoulu jäi kesken, työsuhteet katkesivat lyhyeen ja rahat kuluivat juomiseen. Arto petti puolisoaan ja unohti olla isä pojalleen.

Pisimmillään Arto oli humalassa puolitoista vuotta. Varastomiehenä oli helppo ottaa ”tasoittavia” pitkin päivää ilman että se herätti huomiota.

Vaikka juomisen rinnalle tuli masennusta, luulin olevani tilanteen herra.

Rakkaudettomuuden ketju on siirtynyt isältä minulle ja minulta pojalle.

Hän joutui psykiatriseen sairaalaan deliriumin vuoksi ja tiesi kuolevansa, jos jatkaisi juomista. Raitistumiseen Arto on saanut korvaamatonta tukea AA:sta, ja vaimo on yhä rinnalla. Tärkeintä on ollut kyky antaa itselle anteeksi.

Sen jälkeen olen voinut olla ihminen ihmiselle ja olen opetellut ottamaan vastuuta elämästä.

Arton oma poika toipuu alkoholismista ja huumeriippuvuudesta paraikaa vankilassa, jossa Arto käy häntä tapaamassa ja koettaa antaa rakkautta kaikkien menetettyjen vuosien edestä.

Suurin toivo on Petterissä, Arton 13-vuotiaassa pojanpojassa. Hänen iässään Arto ja Arton poika aloittivat juomisen. Petteri tuntuu toisenlaiselta: hänessä on vielä lapsenomaisuutta ja viattomuutta.

Rakkaudettomuuden ketju on siirtynyt isältä minulle ja minulta pojalle, mutta vaimo on aina osannut rakastaa. Ehkä ketju nyt katkeaa.

Aina voi toipua

Monen alkoholin varjossa kasvaneen on vaikea hakea apua tai edes tunnistaa avuntarvettaan, sillä juovan vanhemman tapa väheksyä ongelmaa siirtyy lapselle.

Moni hakee apua muihin oireisiin kuten masennukseen tai ahdistukseen, jolloin vasta paljastuu vanhempien alkoholismi, kuvaa Marika Ketola.

Ihmisen on myös uskottava olevansa avun arvoinen.

Vertaisryhmistä on lapselle usein apua.

Koska vanhempien liiallinen alkoholin käyttö aiheuttaa usein samankaltaisia tilanteita ja tunteita, vertaisryhmistä on lapselle usein apua. Niissä voi miettiä omia rajoja suhteessa juoviin vanhempiin ja oikeutusta omiin tunteisiin. Monen on esimerkiksi vaikea uskoa, ettei ole velvollinen vastaamaan humalaisen vanhemman öisiin puhelinsoittoihin tai päästämään tätä päihtyneenä omaan kotiin.

Jo tunteiden nimeäminen vie niiltä voimaa ja auttaa itsen ymmärtämistä. Usein minäkuvan ongelmat ovat kuitenkin syvällä ja vaativat myös terapiaa.

Omanarvontuntoa on rakennettava tietoisesti: on uskottava siihen, että on kunnioitettu ja hyväksytty.

Tärkeintä toipumisessa on myöntää, ettei ole vastuussa vanhemman juomisesta eikä kyvykäs pelastamaan tätä. Prosessi voi olla kivulias, koska samalla joutuu myöntämään, ettei vanhempi ehkä koskaan raitistu. Ketola vertaakin toipumisprosessia surutyöhön.

Lapsi joutuu suremaan sitä, ettei koskaan saanut, eikä ehkä koskaan saa, hyvää vanhempaa. Hän voi silti vapautua katkeruudesta ja vihasta ja rakentaa hyvän elämän.

Joonaksen, Arton ja Petterin nimet on muutettu.

Sukupolvien sillat ja kasvamisen karikot vanhemmat, lapset ja alkoholi (THL 2016)

www.lasinenlapsuus.fi

Auta kaveria!

Varjoton mieli -draamakokonaisuus tarjoaa apua ja nuorten kanssa toimiville aikuisille kodin mielenterveys- ja päihdeongelmien käsittelyssä. Työskentelymuotona on draamatarina, ja siinä vuorottelevat videoidut tarinan pätkät sekä niiden väleihin suunnitellut tehtävät.

Päähenkilö on yläkouluikäinen poika (Kuutti Huhtala), jonka äiti (Sari Havas) masentuu ja alkoholisoituu. Työskentelyn kautta nuoret tutustuvat poikaan ja auttavat häntä vaikeassa elämäntilanteessa.

Titte Neuvosen suunnittelema, käsikirjoittama ja ohjaama materiaali lisää tietoa mielenterveys- ja päihdeongelmista ja vähentää niihin liittyviä ennakkoluuloja. Se opastaa mistä ja miten apua voi saada ja miten kaveria voi auttaa. Se antaa tukea ja rohkeutta sellaisille nuorille, joita päähenkilön kaltainen tilanne koskettaa henkilökohtaisesti.

Varjoton mieli on Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFamin ja A-klinikkasäätiön tuottama ja jatkoa alakouluille suunnatulle Mieletön Mahdollisuus -draamakokonaisuudelle.

www.varjotonmieli.fi

Anu Jämsén

Lue myös ammattinyrkkeilijä Jussi Koivulan lapsuudesta alkoholistiperheessä: Kaikki ovat yhtä arvokkaita

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »