Siirry sisältöön
Kulttuuri

Kirjakesä rosvojen matkassa

25.09.2017 Sanni Saarinen Sanni Saarinen

Paakin perheen poikakatras rauhoittuu yhdessä kirjan äärelle.

Paakin perheen poikakatras rauhoittuu yhdessä kirjan äärelle.

Turun kaupungin pääkirjastossa asuu lähes 600 000 teosta. Se on hyvä paikka elää, mutta parhaiten kirjat viihtyvät maailmalla. Seurasimme menneenä kesänä Me Rosvolat -kirjan retkeä lukijoidensa matkassa.

Turun kirjoilla menee hyvin: kirjastossa käy vuodessa 1,3 miljoonaa ihmistä ja he tekevät noin kaksi miljoonaa lainaa. Lastenkirjasto Saagassa lainoista tehdään neljännes.

Siri Kolun kirjoittama Me Rosvolat on hyväntuulinen tarina. Sen päähenkilö Vilja on aivan tavallinen tyttö, jonka Rosvoloiden rosvoperhe sieppaa matkaansa. Hän huomaa pian elämän maantierosvojen parissa olevan hauskaa. Rosvolat kun ovat pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, jotka haaveilevat suurista karkkiryöstöistä.

Teho-osastolle ja mummon mökin vintille

Kesän alkajaisiksi Me Rosvolat -äänikirja ja -kirja lähtivät Turun Kärsämäessä asuvan Raafael Siepin, 8, matkaan. Opus on pojan ikisuosikki, jota kuunnellaan ja luetaan yhä uudestaan.

En pidä kirjoista, joissa kuollaan tai on ilkeitä ihmisiä.

Kirja on vauhdikas, mutta siinä ei tapahdu liian kauheita asioita. En pidä kirjoista, joissa kuollaan tai on ilkeitä ihmisiä, Raafael perustelee.

Raafael Sieppi rakastaa äänikirjoja. Niitä voi kuunnella langattomien kuulokkeiden avulla missä tahansa.

Raafael Sieppi rakastaa äänikirjoja. Niitä voi kuunnella langattomien kuulokkeiden avulla missä tahansa.

Raafaelin kesä on ollut kurja: hän putosi alkukesästä keinusta ja joutui sairaalaan teho-osastolle viikoksi. Me Rosvolat tuli mukaan. Sairaalassa tuttu tarina toi turvaa.

Tavallisesti Raafael ui paljon ja viihtyy ulkona, mutta tänä kesänä hän joutui toipuessaan olemaan paljon sisällä ja luki siksi tavallista enemmän. Äänikirjojakin oli mukava kuunnella legoja rakentaessa.

Lukijan ääni on tärkeä. Hyväkin tarina menee piloille, jos lukija on huono, Raafael kuvaa.

Jumppapallo on hyvä paikka äänikirjojen kuuntelulle: sen päällä voi eläytyä tarinaan ja liikehtiä.

Äiti Saana Degerman luki kirjaa kesällä ääneen, ja välillä Raafael luki sitä pikkusisarilleen itse. Talvikki, 3, on vielä pieni, eikä jaksanut keskittyä kirjaan, jossa ei ole lainkaan kuvia. Raafaelista kirja ei kuvia tarvitse, jos tarina on tarpeeksi hyvä.

Saana Degerman on lukenut lapsilleen paljon aina. Raafael, Kauno ja Talvikki ovat kaikki tarinoiden ystäviä.

Saana Degerman on lukenut lapsilleen paljon aina. Raafael, Kauno ja Talvikki ovat kaikki tarinoiden ystäviä.

Kauno, 5, jakaa veljensä mieltymyksen Me Rosvoloihin. Poikien suosikki on rosvoperheen tytär Hele. Vaikka tämä on vasta lapsi, hän osaa kaiken ja on aikuisia taitavampi. Veljesten kotona on Helen mukaan nimetty nukkekin.

Saana kertoo poikien pitäneen tarinoista aina. Raafael jaksoi jo vauvana kuunnella pitkiäkin kertomuksia. Perheessä luetaan paljon ja käydään usein kirjastossa. Kesällä pelattiin ahkerasti kirjaston lukemaan kannustavaa lukubingoa.

Raafaelin toivuttua Me Rosvolat pääsi maailman parhaaseen lukupaikkaan: mummon mökille Kaskisiin. Mökki sijaitsee meren saaressa metsän keskellä ja sen nurkan takana on suuri muurahaiskeko.

Kesäiltoina Raafael, sisarukset ja äiti kömpivät vintille kirjan pariin. Illan kertomus kannattaa Raafaelin mielestä valita mielialan mukaan:

Jos on apea mieli, hauska kirja ilahduttaa. En silti pidä hölmöistä kirjoista. Joskus tarina tulee uniin: viime yönä näin unta Milla Magiasta.

Paraisten saaristoon musavideoiden lomaan

Me Rosvolat ei ole aivan ohut kirja, mutta Miriam Saurio, 9, ahmi sen iltalukemiseksi parissa illassa kotonaan Paraisilla. Miriam rakastaa lukemista, sillä lukevalla ihmisellä on aina tekemistä. Hän oppi lukemaan jo viiden vanhana, mutta jo sitä ennen äiti Kirsi Sonck-Rautio luki sanoihin ihastuneelle tytölle paljon.

Miriam Saurio viihtyy kirjastoissa. Kotikaupungista Paraisilta löytyy pieni ja viihtyisä kirjasto, isovanhempien luona Turussa tulee käytyä suuremman valikoiman äärellä.

Miriam Saurio viihtyy kirjastoissa. Kotikaupungista Paraisilta löytyy pieni ja viihtyisä kirjasto, isovanhempien luona Turussa tulee käytyä suuremman valikoiman äärellä.

Miriamilla on valikoiva ja vaativa maku.

Pidän kirjoista, joissa on jotain yliluonnollista. Liian arkiset kirjat ovat tylsiä, Miriam sanoo:

Toisaalta liian yliluonnollisia kirjoja on vaikea käsittää.

Usein lukiessaan Miriam haaveilee kirjojen olevan totta, siksi liian yliluonnollisista kirjoista katoaa uskottavuus. Sellainen on Miriamin mielestä esimerkiksi Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa.

Me Rosvolat sopi hyvin Miriamin makuun. Vaikkei kirjassa tapahdu taikuuksia, se ei kerro aivan tavanomaisistakaan asioista.

Rosvoloiden perheen arjessa telttaillaan, syödään valtavia aamiaisia, kinastellaan ja nauretaan. Miriamista on tärkeä pitää kirjan päähenkilöistä: hän toivoo lukiessaan, ettei heille tapahdu mitään noloa.

Rosvoperheen poika Kalle haaveilee koulusta ja häneen on helppo samaistua. Vilja taas kirjoittaa muistiinpanoja rosvojen elämästä ja se kiinnostaa, koska Miriam kirjoittaa itsekin paljon.

Jos kirjassa on huono loppu, kirjoitan paremman tilalle! hän virnistää.

Äiti on tyttärensä lailla kirjojen ystävä. He käyvät usein yhdessä kirjastossa. Miriam valitsee välillä kirjoja kansien perusteella, mutta lukee loppuun vain hyvät kirjat.

Jos kirjassa on huono loppu, kirjoitan paremman tilalle!

Äiti suosittelee oman lapsuutensa suosikkeja, mutta tyttären kirjamaku on toisenlainen. Kirjoista ja niiden herättämistä ajatuksista on silti tapana keskustella. Harry Potterit ovat molempien mieleen ja niitä on hauska fiilistellä yhdessä.

Miriamin on vaikea löytää sopivaa luettavaa. Lastenkirjat ovat liian lapsellisia ja nuorten kirjoissa on liikaa salapoliisiaineksia tai ne ovat liian romanttisia, Kirsi kuvaa.

Kesällä Miriamin aika ei ole tahtonut riittää lukemiselle. Päivät ovat kuluneet kavereiden kanssa: he ovat käyneet rannalla ja tehneet musiikkivideoita. Mutta illalla Miriam lukee aina, muuten uni ei tule.

Retkelle vesipuistoon ja riippumattoon köllimään

Tobias Leppänen, 7, viettää viimeistä kesälomapäivää ja on lähdössä vesipuistoon isänsä Miika Leppäsen kanssa. Auton käynnistyessä kotipihassa Turun Nummessa laitetaan Me Rosvolat -äänikirja soimaan.

Miika ja Tobias Leppänen kuuntelevat mielellään äänikirjoja yhdessä ja keskustelevat niistä.

Miika ja Tobias Leppänen kuuntelevat mielellään äänikirjoja yhdessä ja keskustelevat niistä.

Se on kulkenut mukana koko kesän. Me Rosvolat -kirjaa seuraa sarjan seitsemän muuta osaa ja Tobias on kuunnellut ne kaikki kesällä läpi kolmatta kertaa.

Me Rosvolat on hauska! Haluaisin olla itsekin rosvo, koska he eivät tarvitse rahaa ja saavat tehdä mitä tahtovat, sanoo Tobias.

Jos hän saisi elää ilman sääntöjä, hän söisi Rosvoloiden lailla rajattomasti karkkia, eikä kävisi koulua, vaan leikkisi kaiket päivät. Tosin koulussakin on välillä hauskaa: Tobias pitää matematiikasta.

Äänikirjat ovat isän ja pojan yhteinen intohimo. Isä löysi ne 15-vuotiaana ja nauttii kirjallisuudesta pääasiassa kuuntelemalla.

Äänikirjoja voi kuunnella muun tekemisen ohessa, eikä kirjalle tarvitse etsiä omaa aikaa kuten lukiessa. Samalla yksitoikkoinen tekeminen kuten koiran ulkoilutus tai automatkailu saa mielenkiintoisen ulottuvuuden.

Toisen luokan aloittava Tobias on lukutaidon kanssa vielä ensiaskelissa, mutta isä uskoo sen karttuvan nyky-Suomessa väistämättä. Äänikirjat kasvattavat sanavarastoa ja opettavat uppoutumaan tarinaan siinä missä luetutkin kirjat.

Miika ja Tobias käyvät yhdessä kirjastossa joka viikko. Lasten äänikirjavalikoima kasvaa koko ajan, vaikka on yhä melko suppea.

Miika-isä kuuntelee kirjoja englanniksi, jotta kielitaito säilyisi hyvänä.

Tobiakselle kirjoissa tärkeintä on seikkailu. Me Rosvoloiden ohella suuria suosikkeja ovat Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjät sekä Jules Vernen kirjat.

”Haluaisin olla itsekin rosvo, koska he eivät tarvitse rahaa”, sanoo, Tobias, 7.

”Haluaisin olla itsekin rosvo, koska he eivät tarvitse rahaa”, sanoo, Tobias, 7.

Kesän viikonloppureissulla Hankoon autossa istuttiin monta tuntia. Matka sujui siivillä Me Rosvoloita kuunnellessa.

Lyhyemmillä matkoilla rannalle tai kiipeilemään, autiotaloille tai luontoretkille ehtii upota hetkeksi tarinan maailmaan. Jos kirja on jännittävässä paikassa perille tullessa, isä ja poika kuuntelevat kohdan loppuun ennen kuin nousevat autosta.

Kirjasarjan kuuntelu kestää pari kuukautta ja sen maailma tulee läheiseksi. Me Rosvoloiden ilmaukset ovat osa arkea ja yhteistä huumoriamme, Miika sanoo.

Me Rosvolat on herättänyt Tobiaksen pohtimaan rikollisuutta ja sääntöjen merkitystä. Rikollisuus huolestuttaa häntä ja oikeat rosvot pelottavat. Mutta Rosvoloiden perhe on kiltti, vaikka tekeekin maantierosvouksia.

Kotona Tobias kuuntelee äänikirjoja legoja rakentaessaan tai sängyssä pimeässä ennen nukkumaan menoa. Kesän paras kuuntelupaikka oli kesämökin riippumatto, johon oli hyvä upota sylikkäin saman tarinan äärelle.

Puistoon, jossa näkyi käärme, ja jäähalliin

Kaarinalaisessa Paakin perheessä riittää melua ja melskettä. Pertti, 11, Martti, 10, Reino, 8, ja Väinö, 5, pitävät siitä huolen.

Perhe käy luontoretkillä ja rannoilla, ja pojat harrastavat jääkiekkoa, karatea, golfia, jalkapalloa ja puuhaavat mielellään ulkona.

Yhdessä lukeminen on mukavaa.

Toimeliaiden päivien jälkeen iltasatu on tärkeä. Äiti Heli Paakin ääneen lukema iltasatu kokoaa veljekset yhteen ja rauhoittaa. Tänä kesänä iltasatuna luettiin myös Me Rosvolat.

Jos kiukuttaa, iltasadun myötä suuttumus haihtuu. Yhdessä lukeminen on mukavaa, vaikka luen vielä lisää yksin sängyssä, sanoo Pertti.

Me Rosvolat kulkeutui poikien matkassa kotoa myös uimarannalle ja jäähallin pihaan luettavaksi harjoitusten jälkeen. Kerran perhe luki kirjaa puistossa, ja Väinö näki siellä käärmeen.

Me Rosvolat on sopivasti outo. Liian arkiset kirjat eivät kiinnosta. Oikeastaan Rosvolat viettävät mukavaa elämää, jossa matkustus on tärkeintä, Pertti pohtii.

Yhteistä luettavaa valitessa kolmen vanhimman veljen on helppo sovittaa makunsa yhteen: he pitävät seikkailusta ja yliluonnollisesta. Kuopus Väinöä sen sijaan kiinnostavat prinsessat.

Niitäkin on pakko sietää välillä, vaikka yleensä sadun valitsee meistä nopein, Pertti virnistää.

Paakin perheen poikakatras rauhoittuu yhdessä kirjan äärelle.

Paakin perheen poikakatras rauhoittuu yhdessä kirjan äärelle.

Pojat käyvät koulun kanssa kirjastossa joka viikko. Paras lukupaikka on Martin mielestä koti. Kun ympärillä ei ole turhaa hälinää, on helpompi keskittyä.

Martti oli nähnyt Me Rosvoloista tehdyn elokuvan ennen kirjan lukemista, muttei se haitannut. Elokuvassa moni asia oli ratkaistu toisin kuin kirjassa.

Äiti on hankkinut kotiin ison kasan kirjoja kirjaston poistomyynnistä. Aku Ankkoja on kertynyt kotiin korkeat pinot.

Pojat ovat pitäneet kirjoista pienestä asti, ja äiti lukee heille paljon. Iltasatua ei ole pakko kuunnella, mutta pojat hakeutuvat lukevan äidin lähelle.

Pojat osallistuvat mielellään kirjaston tapahtumiin. Viime syksynä Pertti ja Reino viettivät yön makuupusseissa Yö kirjastossa -tapahtumassa. Se oli heistä jännittävää: öisessä kirjastossa etsittiin aarteita, luettiin satuja ja syötiin eväitä.

Pertti osallistui myös tempaukseen, jossa bernhardinkoiralle luettiin ääneen. Hän huomasi, ettei ääneen lukijoiden joukossa juuri näkynyt poikia. Pertistä koiralle lukeminen oli mukavaa: se ei korjannut, kuunteli vain.

Takaisin kotiin, mutta vain hetkeksi

Syksyn kynnyksellä Me Rosvolat palaa kotiinsa Turun pääkirjastoon. Lastenosaston kirjastonhoitaja Leena Pylkkö arvelee, ettei sen tarvitse olla kauan hyllyssä.

Kirjastoa käytetään eniten syksyllä ja talvella, sade houkuttelee ihmiset kirjastoon. Pylkkö muistuttaakin, ettei kirjasto ole vain lainaamista varten: sinne voi tulla viettämään aikaa.

Hän kannustaa kirjastossa kävijöitä kysymään rohkeasti suosituksia kirjastonhoitajilta tai kirjavinkkaajilta.

Suositusten antaminen on parasta työssäni. Sitä vartenhan me täällä olemme ja silloin pääsee käyttämään omaa ammattitaitoaan, hän sanoo.

Vuonna 2016 Suomessa ilmestyi 790 uutta lasten- ja nuortenkirjaa. Niistä 296 oli kotimaisia. Valtavasta valikoimasta löytyy varmasti joka makuun jotakin. Tällä hetkellä suosituimpia ovat fantasiapohjaiset seikkailukirjat.

Leena Pylkkö kehottaa vanhempia tulemaan lasten ja nuorten kanssa kirjastoon. Hänen on helpompi suositella jälkikasvulle mieluisaa luettavaa, jos pääsee keskustelemaan suoraan heidän kanssaan.

Tulossa

Lue marraskuun numerosta, miten lapset saa lukemaan! Tiesitkö, että yhä useammalla koululaisella on vaikeuksia lukea kirja kannesta kanteen?

Lue myös: Lukumies / Kiikkuva kirjapylly -blogi

Lue myös: Uusia seikkailukirjoja lapsille ja nuorille / Kuukauden kirjat

Lue myös uusin Kuukauden kirjat -palsta!

Lue myös: Lasten kanssa kirjastossa / Kiikkuva kirjapylly -blogi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *