Siirry sisältöön
Kulttuuri

Kaupunkiyrttejä yhteiseksi hyväksi

13.03.2014 Elina Tanhua Juha Tanhua

Roosa Laine istuttamiensa kesäkurpitsojen lomassa.

Roosa Laine istuttamiensa kesäkurpitsojen lomassa.

Lahdessa tehdään vihreää ja viihtyisää vallankumousta perustamalla kaupunkiviljelmiä ja nostamalla roskat maasta. Nuoret näyttävät esimerkkiä, johon jokainen voi tarttua.

22.8. Yllätys Muotohuoltamolla!

Aika isoja. Tiesin, että kesäkurpitsat voi kasvaa isoiksi kasveiksi, mutten kuvitellut, että noin isoiksi.

Roosa Kangas, 11, oli kesäkuun alussa istuttamassa hyötykasveja muotoiluopiskelijoiden suunnittelemiin laatikoihin Galleria Muotohuoltamon pihassa Lahden keskustassa. Hän osallistui silloin Loviisanpässin kerhon pienille koululaisille tarkoitettuun kesätoimintaan.

Alisa Rustaleva, Elina Hatakka, Lina Lindqvist ja Simo Laine kavereineen korjaamassa satoa Muotohuoltamolla.

Alisa Rustaleva, Elina Hatakka, Lina Lindqvist ja Simo Laine kavereineen korjaamassa satoa Muotohuoltamolla.

Uudelleen Roosa ehti katsomaan istutuksia vasta nyt, vilkkaan kesän lopulla, kun kerho viettää sadonkorjuujuhlaa. Hän löytää oman ryhmänsä lootasta kesäkurpitsan lisäksi papuja, herneitä, ruiskukkia ja yrttejä.

Minusta on mukava istuttaa ja seurata, kuinka kasvit kasvavat. Kotona meillä on kasvihuoneessa tomaattia, kurkkua, mietoa chilipaprikaa ja mansikoita. Pihasta saa kerätä vadelmia. Pääsiäisruohoa leikkasin pääsiäisen jälkeen niin, että se kasvoi koko loppukuun.

Miksei pyrittäis ohjaamaan roskattomuuteen ja kerättäis itsekin, ettei menis ihan jeesusteluksi?

Kesäkerholaisten rönsyilevät laatikot eivät ole kaupungin ainoat: kaupunkiviljelyä kokeillaan myös torilla ja Kariniemen puistossa. Roosan lisäksi yllättyivät muutkin, aikuiset ehkä enemmän siitä, että istutukset saivat niin rauhassa kasvaa ja kukoistaa.

Ohikulkijat ja lähitalojen asukkaat kävivät napsimassa laatikoista myös satoa: mummut hakivat kesäkurpitsoja, lapset söivät herneitä ja nuoriso keräsi yrttejä. Yhdessä laatikossa nakottava kaalinkerä odottaa sadonkorjuupäivänä vielä korjaajaansa. Muutakin riittää vielä.

Hyvin siis kävi viljelyksille, mutta katsotaan, miten kaikki alkoi, miksi ja mitä silloin mietittiin.

7. 6. Istutuksia ja ihmismäistä menoa…

Varhaiskesän päivä on pohjimmiltaan viileä, mutta tyynessä puistossa aurinko lämmittää. Keskellä Karirannan puistoa säkenöi Pikku-Vesijärvi eli Pikku-Vesku. Lammen isoveli, Vesijärvi, hengittää kapean kannaksen takana Vääksyyn saakka.

Puiston yhdellä kulmalla joukko nuoria valmistautuu istuttamaan puiston ensimmäiset hyötykasvit. Taimilaatikoissa odottavat yrtit, kesäkurpitsat, tomaatit, chilit ja suolaheinät ja steviat ainakin.

Eivät yrtit puistolle ole tarkoitettu, vaan kaikille kaupunkilaisille. Puistosta rakennetaan Greengrass-vyöhykettä, joka houkuttelisi kaupunkilaisia pitämään huolta elinympäristönsä viihtyisyydestä ja siisteydestä. Työn takana ovat nuorten työllistymistä edistävä Inspis-hanke, Lahden muotoiluinstituutti ja kaupunki.

Inspiksen työharjoittelijat ja kaupungin nuoret kesätyöntekijät miettivät kasvatuslaatikoiden paikkaa entisen pizzakioskin terassilla. Green City -hanketta koordinoiva kaupungin kehityspäällikkö Saara Vauramo ehdottaa terassin vierustaa.

Haittaako, jos lapsi ottaa puiston puusta omenan?

Kasvamaa-laatikot ovat Muotoiluinstituutin opiskelijaryhmän käsialaa. Idea laatikoista syntyi osana Lahti Future Lab -työpajaa. Laatikot rakennetaan kehistä, joiden määrää muuttamalla ne kasvavat korkeutta tai madaltuvat sopiviksi vaikkapa vanhuksille tai lapsille.

Loviisanpässin leikkipuiston lapset istuttivat pari päivää sitten omat laatikkonsa keskustan toisella kantilla Muotohuoltamon pihalla. Ensi kevääksi ainakin kahdelle päiväkodille tulee omat laatikkoviljelmänsä. Kenties myös koulut innostuvat perustamaan omia vihervyöhykkeitään.

Kuka tahansa voi kerätä laatikkoviljelmästä salaattiaineksia, ja kasvustoja saa myös vapaasti kitkeä ja kastella. Kaupunkilaisten kokemuksia viljelmistä julkaistaan Ituja Lahdesta -blogissa.

Pikku-Veskun puisto on Lahden kauneimpia olohuoneita, mutta myös riekkumispaikka, jossa esimerkiksi juuri pizzakioski lopetti aikoinaan jatkuvan ilkivallan vuoksi.

Riku Vilen, 16, ja Roope Onnelainen, 17, sekä muut Inspis-hankkeen kesätyöntekijät tarjoavat esimerkkiä toisenlaisesta toiminnasta. Kierrätyskärry-Hilma nielee sisäänsä poikien keräämät roskat, lasinsirut ja huumeruiskut.

Nuorukaiset sanovat olevansa käynnistäjiä eivät siivoajia. He tekevät viihtyisän ympäristön pr-työtä siinä missä pomonsa Aleksanteri Jaakkola ja hankkeen taustayhdistyksen puheenjohtaja Veikko Juutilainen esimerkiksi koulujen loppumisviikonlopun hulinassa.

Vietiin roskasäkkejä ihmisten ulottuville ja sanottiin, että viittittekö panna roskat näihin. Aika täysinä ne haettiin pois, vaikka kerättävääkin jäi. Kaikkia harmittaa roskaaminen. Miksei pyrittäis ohjaamaan roskattomuuteen ja kerättäis itsekin, ettei menis ihan jeesusteluksi? Jaakkola muotoilee.

Veikko Juutilaista kiinnostaa, millaisia kaikuja kaupunkiviljelyksistä ja roskakampanjasta kantautuu tuleviin vuosiin. Hänestä aika suosii taas ihmismäistä elämänmenoa.

Pidän ajatuksesta, että puistoissa kasvaisi hyötykasveja, kirsikka-, omena- ja luumupuita, jotka kukkivat kauniisti ja tuottavat satoa. Pensasmustikka- ja tyrni-istutuksia meillä jo on. Haittaako, jos lapsi ottaa puiston puusta omenan?

Loviisanpässin kerholainen Eveliina Ahokas istutti sadonkorjuujuhlassa kenkäkukkia.

Loviisanpässin kerholainen Eveliina Ahokas istutti sadonkorjuujuhlassa kenkäkukkia.

Ympäristöstämme näkyy, millaisia olemme. Nuoriso on energistä porukkaa, joka sotkee, jos ympäristö antaa vääriä signaaleja. Aikuiset opettavat esimerkillään kulkemaan kaljatölkit käsissä ja sitten he syyllistävät nuoria, Juutilainen heittää.

Hänen kokemuksensa mukaan nuoret sekä haluavat että pystyvät työskentelemään esimerkiksi yhteisen viihtyvyyden lisäämiseksi. Ainakaan Riku Vilenille eikä Roope Onnelaiselle ole ongelma kulkea kärryineen siivoilemassa vaikka keskustan Trio-kauppakeskuksen edustalla, jossa pörrää muita nuoria. Aikuiset siitä enemmän kyselevät.

Roopella oli siellä kavereitakin, eikä kukaan kysynyt, miten se tuollaista voit tehdä Nuoret ovat aikansa tuotteita ja työ on heille hyvin tärkeä asia. Jokaisen 14 vuotta täyttäneen kesätöihin tahtovan pitäisi saada paikka.

Vilen ja Onnelainen tietävät ikätovereidensa suhtautuvan yleensä mutkattomasti ja myönteisesti vaikkapa piknikkipuistoonsa Pikku-Veskuun. Onnelainen uskoo, että viljelylaatikot saavat olla rauhassa.

Laatikonrikkojat eivät ole yleinen ilmiö vaan yksittäisiä ihmisiä. Eivät laatikot kenellekään pahaa tee, mutta jos niihin pantaisiin kyltti ”Ei saa rikkoa”, ne hajotettaisiin taatusti.

Juutilanen toivoo, että Lahdessa ja vaikka koko Suomessa kasvaisi kylään kutsumisen henki. Se ohjaisi toimintoja kaupungissa. Nuoria voisi työllistää myös luovilla aloilla.

Kutsuttaisiin ihmisiä kylään omaan kaupunkiinsa. Kaduille saataisiin iloa ja silmäniloa työllistämällä teatterin ja musiikin harrastajia. Ihmiset haluavat istuskella ja katsella toisiaan ja kauneutta. Suurien tapahtumien lisääminen ei lisäisi viihtyisyyttä, mutta istuskelupaikkojen, istutusten ja elämän lisääminen kyllä.

2.7. Raakileita ja kattoviljelmiä

Riku Vilen ja Roope Onnelainen kokevat olevansa käynnistäjiä, eivät siivoajia.

Riku Vilen ja Roope Onnelainen kokevat olevansa käynnistäjiä, eivät siivoajia.

Ensimmäisiä kunnon kesäkuumia. Inspis-hankkeen kesätyöntekijät ovat avanneet Pikku-Veskun kioskiterassin. Saara Vauramo siemailee kahviaan tyytyväisenä.

Olen vähän yllättynytkin, että kasvit ovat saaneet olla niin hienosti rauhassa.

Kasvatuslaatikoiden yrtit rehottavat ja chilit pukkaavat isoja raakileita. Ei haittaa, vaikka laatikoista näyttäisi tulevan satoakin. Torilla järjestetään kesän päätteeksi sadonkorjuujuhla. Loviisanpässin kerholaiset pitävät omansa Galleria Muotohuoltamolla.

Kioskikahvilan kesätyöntekijä Susanna Loponen,19, hoitaa myös kasveja. Töihin tullessaan hän tapaa kasvien ääreltä usein mummoja lapsenlapsineen. Yhdessä he tutkivat, mitä kasveja laatikoissa on.

Susanna odottaa kasveille nimilappuja helpottamaan tunnistamista.

Kehotan ihmisiä ottamaan yrteistä lehtiä ja maistamaan, mutta vielä en ole nähnyt kenenkään tekevän niin.

Myös torin Green Guide -neuvontakioskille on tullut hyvää palautetta viljelmistä, tosin myös ihmettelyä. Saara Vauramo toivoo jonkun innostuvan kasvattamisesta itsekin ja tarjoaa lääkkeeksi 4H-kerhon vuokrapalstaa tai vaikka omaa parveketta.

Kaupunkiviljely tarkoittaa sellaisten paikkojen ottamista viljelyyn, jotka eivät perinteisesti sovellu siihen. Suomessa edelläkävijä on toiminut Dodo ry. Kysymys on myös hiljaisesta vallankumouksesta: ei pelkästä valmiista suunnittelusta, johon tavallisilla ihmisillä ei ole kosketusta. Nyt ei tuoteta massatuotantoruokaa, jota saa marketeista.

Saara Vauramo ei kaupungin viranhaltijana tee villiä vallankumousta, mutta kannustaa ihmisiä muuttamaan ympäristöään mukavammaksi. Taloyhtiöt, kaupungin vanhusyksiköt, päiväkodit voisivat perustaa viljelmiä, ja lähiökatoilla voisi viljelmien lisäksi vaikka tarhata mehiläisiä, kuten Yhdysvaltojen suurlähettiläs Bruce Oreckin puoliso Cody teki Helsingissä.

Kaupunkiviljelyä kannattaa Vauramon mielestä lisätä sen vuoksi, että kaupunki muuttuisi asukkailleen juurevammaksi ja mielikuvituksekkaammaksi. Ei tarvitsisi paeta joka viikonloppu mökille, koska lähiympäristössäkin rönsyää.

On aika herttaista, että pörssiyhtiön katolta löytyy mansikkaviljelmä.

Esimerkiksi Ruotsissa on jo paljon kattoviljelmiä. Kööpenhaminassa jokainen kaltevuudeltaan alle 20 asteen katto pitää varustaa viljelmällä, Vauramo tietää.

On aika herttaista, että pörssiyhtiön katolta löytyy mansikkaviljelmä. Myös Lahden uusille asuinalueille pohditaan viherkattokokeiluja.

Vaatiiko ilmastonmuutos seurauksineen kaupunkiviljelyä ruoan tuotannon vuoksi, jää nähtäväksi. Vauramo uskoo, että jo nyt itse tuotettu ja muu lähiruoka kiinnostavat ainakin jokaista, jolla on lapsia. Esimerkiksi Lahdessa toimii Suomen neljänneksi suurin ruokapiiri.

Trendilaji steviaa on pakko maistaa. Makeaahan se on. Mutta onkohan joku keksinyt lirauttaa laatikoihin? Hyvinkin. Saara Vauramo lohduttaa, että ihmisvirtsa on hyvää lannoitetta, eikä siinä ole paljon bakteereita.

Susanna Loponen tapasi usein töihin tullessaan mummoja lapsenlapsineen kioskin kasvatuslaatikoilla.

Susanna Loponen tapasi usein töihin tullessaan mummoja lapsenlapsineen kioskin kasvatuslaatikoilla.

Päätän, että sade on huuhtonut steviasta eritteet. Niin on käynyt myös suurelle osalle ilmansaasteista. Suurten risteysten ja valtaväylien varrella huoli epäpuhtauksista on aiheellinen.

Niissä esimerkiksi polyaromaattisten hiilivetyjen pitoisuudet nousevat korkeiksi, Vauramo kertoo.

Kaupunkiviljelijän kannattaa välttää hidaskasvuisten kasvien kasvattamista tuollaisissa paikoissa. Nopeat kasvit, esimerkiksi salaatit eivät ehdi kerätä paljon haitta-aineita. Esimerkiksi Pikku-Veskun puiston kaltaisissa paikoissa saasteet eivät aiheuta ongelmaa.

Sissiviljelystä kiinnostuneiden eli salaa julkisten paikkojen istutusalueilla hyötykasveja kasvattavien kannattaa ottaa kuitenkin huomioon myös, ettei maaperä aina ole riittävän puhdasta. Paraatipaikoille, esimerkiksi Lahden kaupungintalon puistoon, ei kannata kylvää siksikään, että niistä retiisin taimet kitketään tarkkaan pois.

Saara Vauramoa kiinnostaa kaupunkiviljelyssä varsinkin pedagoginen puoli:

Millaisia ulottuvuuksia julkisessa tilassa voisi olla? Emme ehkä olekaan niin kamalia, että tuhoaisimme kaiken tällaisen. Aika on otollinen erilaisille pop up -jutuille, joissa kokeillaan rajoja hyvällä tavalla, eikä täydellinen lopputulos ole pääasia.

Toivon, että ihmiset rohkaistuisivat ottamaan ympäristöä haltuunsa myönteisesti osana arkielämäänsä. Nyt haltuunotto tapahtuu yleisimmin hirveässä kännissä, jolloin siitä ei ole iloa kenellekään.

Myös virallinen suunnittelu voisi Vauramon mielestä suhtautua vähemmän “nipotarkasti” esimerkiksi EU-normeihin.

Saksalaisissa leikkipuistoissa on esimerkiksi villeistä luonnonpuista rakennettuja leikkivälineitä, jotka meillä kaatuisivat turvallisuusnormeihin. En tiedä, miten se on mahdollista.

Seurasimme vihreää vallankumousta Lahdessa viime kesänä.

Vessoja, värejä & elämää

Kysyimme viljelysten ääressä tapaamiltamme lahtelaisnuorilta, miten he istutusten lisäksi parantaisivat kotikaupunkinsa viihtyisyyttä.

Marika Siltala:

Lisäisin kauniita, riittävän suuria roskiksia ja tuhkiksia keskustaan, kuten Tampereella on tehty. Ensimmäistä roskaa ei tule heitettyä, jos sitä ei ole jo maassa.

Sohvi Tannijärvi:

Kaupungissa on liikaa ihmisiä kauheassa kunnossa keskellä päivää. Se vaikuttaa paljon siihen, miltä ympäristö tuntuu. Lisäisin väriä ja elämää. Vanhoja kauniita rakennuksia tulisi kunnostaa eikä purkaa.

Jessica Perenius:

Voisi olla laajempi kävelykatualue, jolla on kahviloita ja elämää. Kävelykatua kokeiltiin muutamana päivänä, mutta ihan normisti autot kulkivat.

Green City

Kaupunkiviljely / Dodo ry

Lahti Future Lab

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »