Siirry sisältöön
Kasvu

Pienetkin oppivat johtamaan

03.10.2019 Hanna Moilanen Liisa Huima

Kaikki oppivat johtamaan. Johtajuuteen kasvattava päiväkoti Pursi. Takana päiväkohdin johtaja Maritta Lampinen. Lapset vasemmalta oikealle: Mira, Sara, Nelia

Varhaiskasvatusjohtaja Maritta Lamponen kiittää tiimiä hyvästä työstä. Neelia (oik.) on tänään tiimin pomo eli liideri.

Päiväkoti Purressa lapset työskentelevät ryhmissä, joissa jokainen on vuorollaan pomo.

Aamun askarteluhetki on pyörähtämässä käyntiin päiväkoti Purressa Helsingissä. Ohjaaja Tarja Palm kutsuu viskari-eskariryhmän kolme tiimiliideriä eli ryhmäjohtajaa kotiluokan ulkopuolelle saamaan työskentelyohjeita.

Tehtävänä on askarrella jokin musiikkinäytelmän eläimistä yhdessä oman tiimin kanssa. Lyhyen pohdinnan jälkeen lapset muistavat kaikki eläimet: ketut, puput, pöllön ja surullisen siilin.

Palm käy läpi ohjeen: ensin piirretään eläimen ääriviivat, sitten revitään aikakauslehdistä paloja ja liimataan ne eläimen vartaloon.

Liiderit tarttuvat tarjottimiinsa, joille on asetettu piirretty työskentelyohje ja muuta materiaalia. Seuraavaksi he kertovat tiimilleen, mitä pitää tehdä.

Työskentely ei käynnisty välittömästi: osa ryhmistä istuu hiljaisena paikallaan, osa säheltää ja juttelee ihan jotain muuta.

Tässä kohtaa tulee lähes aina hämmennyksen hetki. Liiderit muistelevat, mitä pitikään tehdä ja miten sen saisi selitettyä muille, varhaiskasvatusjohtaja Maritta Lamponen sanoo.

Tämä on myös hetki, jolloin aikuisen täytyy malttaa mielensä. Helposti tulee kiusaus mennä selittämään ja ohjaamaan sen sijaan, että antaisi lapsille tilaa etsiä, pohtia ja löytää itse ratkaisuja.

Yhdessä työskentely rauhoittaa ryhmää

Kristillisessä päiväkoti Purressa lapsista kasvatetaan johtajia Young Leader -menetelmällä. Se on samalla työkalu, jolla torjutaan yksinäisyyttä, kiusaamista ja ulkopuolisuutta.

Kaikki alkoi seitsemisen vuotta sitten, kun Lamponen sai vedettäväkseen levottoman eskariluokan, joka ei osannut keskittyä kuuntelemaan. Hänestä tuntui, että hänen roolikseen jäi vain täpäkkä komentaminen.

Kaikki oppivat johtamaan. Johtajuuteen kasvattava päiväkoti Pursi. Lapset tehtävänannolla. Kuvassa ohjaaja Tarja Palm, ohjeita vastaanottamassa Bella ja Neelia (sinpunaisessea verkkaritakissa) sekä Micklas Neelian takana.

Ohjaaja Tarja Palm kertoo Bellalle (vas.), Neelialle ja Micklakselle, mitä tänään on tarkoitus askarrella.

Lamponen oli samaan aikaan johtajuusvalmennuksessa, jossa johtamista lähestyttiin tiimiajattelun kautta. Hän alkoi pohtia, voisiko tiimijohtamisen menetelmiä soveltaa myös lapsiin ja nuoriin. Tuttu yläkoulun opettaja arvioi tuolloin, että jopa yläkoululaiset ovat vielä liian nuoria opiskelemaan johtamista.

Päätin sitten tuoda menetelmän varhaiskasvatukseen! Lamponen nauraa.

Kokeilu toi heti hyviä tuloksia. Lamponen huomasi, että aiemmin levottomat lapset keskittyivät kuuntelemaan omaa liideriään. Hän sai paneutua ohjaamiseen, eikä hänen enää tarvinnut komentaa koko ajan, mikä teki työstä uudella tavalla merkityksellistä.

Levottomat lapset keskittyivät kuuntelemaan ryhmän johtajaa.

Lamponen tiivisti kokemuksensa Young Leader -metodiksi, jota hän on hyödyntänyt sen jälkeen työssään. Jokainen lapsi on muutaman päivän kerrallaan johtavassa asemassa. Tavoite on, että lapsi pystyy hallitsemaan tilanteen, mutta samalla se myös haastaa lasta.

Jokaisessa on potentiaalia. Hiljainen ja arka saa kokemuksen, että häntä kuunnellaan, seurataan ja että hänen sanoillaan on merkitystä.

Menetelmästä on hyötyä myös vilkkaille tai levottomille lapsille, jotka oppivat rauhoittumaan, kuuntelemaan ja ottamaan toisia huomioon. Hekin saavat arvostusta.

Aikuiset antavat tilaa

Kaikki oppivat johtamaan. Johtajuuteen kasvattava päiväkoti Pursi. Tehtävänannon ohjeistus - näin askarrellaan pöllö.

Tehtävänohje: ensin piirretään eläimen ääriviivat, sitten revitään aikakauslehdistä paloja ja liimataan ne eläimen vartaloon.

Kaikki ryhmät päätyvät askartelemaan pöllön eli saman hahmon, joka oli esimerkkiohjeessa. Paperi asetetaan keskelle pöytää, ja tiimi neuvottelee, miten pöllöä kannattaisi lähteä hahmottelemaan.

Mä teen silmät, Benjamin sanoo.

Mä piirrän suun, Gerda lisää.

Pitää tehdä myös vartalo, tiimin liider Micklas muistuttaa.

Tiimin neljäs jäsen, Mari, piirtää pöllölle nokan. Koska Gerdalla oli sama suunnitelma, pöllö saa kaksi nokkaa. Ainakin puhuminen ja syöminen onnistuvat siten linnulta hyvin vaikka yhtä aikaa.

Viereisessä pöydässä revitään jo papereita pöllön vartaloon. Ilmassa on tekemisen meininkiä ja innostusta.

Joskus onnistuminen on pienestä kiinni. Jos aikuinen seisoo liian lähellä lasten pöytää, työskentely ei välttämättä käynnisty, koska lapset odottavat aikuiselta ohjeita.

Opettajan ei tarvitse olla keskipiste.

Silti myös aikuisen puuttumista tarvitaan. Joskus kannattaa kutsua liiderit uudestaan koolle ja käydä ohje läpi toistamiseen.

Jos työskentely ei käynnisty, tulee aikuisen jossain vaiheessa tarjota apua. Hänen tehtävänsä on varmistaa, että liider selviää roolistaan ja saa työskentelystä hyviä kokemuksia.

Ryhmä- ja johtajuustaitojen opettelu on Maritta Lamposen mukaan erityisen tärkeää arkojen ja ujojen lasten kanssa. Kun syrjäänvetäytyvä lapsi ohjaa oman tiiminsä syömään ja huomaa muiden seuraavan, itsetunto voi vahvistua monta harppausta.

Kysymys ohjaa paremmin kuin vastaus

Toisen eskaritiimin liider Bella kysyy Tarja Palmilta neuvoja. Kysymys koskee lehdestä revittyjen palojen kiinnittämistä.

Erittäin hyvä kysymys. Millä paperit yleensä kiinnitetään?

Liimalla, Bella vastaa.

Näetkö liimaa?

Näen. Haen sen.

Lyhyt keskustelu tiivistää monta asiaa Young Leader -menetelmästä. Lasta autetaan oivaltamaan asioita ennemmin kysymällä kuin antamalla suoria vastauksia. Kiitoksella ja rohkaisevilla kommenteilla tehdään näkyväksi lapsen onnistuminen.

Micklas (vas.) näyttää Benjaminille ja Gerdalle työohjetta. Liiderinä hän johtaa oman tiiminsä työskentelyä.

Ryhmät työskentelevät kolmessa tiimissä vuoden aikana. Näin opitaan yhteistyötä monenlaisten ihmisten kanssa. Tiimejä ei silti voi sekoittaa liian usein, sillä aremmat lapset tarvitsevat aikaa tutustumiseen ja luottamuksen rakentamiseen.

Menetelmä haastaa varhaiskasvatuksen opettajia ja ohjaajia miettimään rooliaan, sillä tarkoitus on antaa lasten tulla näkyviksi ja kasvaa täyteen mittaansa. Opettajan ei siis tarvitse olla kaiken osaava ja itsensä tarpeelliseksi tekevä keskipiste.

Rohkaisemista opetellaan joka päivä

Askartelun jälkeen ulkoillaan. Lapset ryhmittyvät luokan ovelle oman liiderinsä perään. Tiimeille annetaan lupa lähteä pukemaan yksi kerrallaan omassa jonossaan. Jonoihin tottuminen helpottaa ryhmän pysymistä kasassa ja liikkumista päiväkodin ulkopuolella.

Me aina sännätään tiimijonoihin, kun lähdetään johonkin, viskareiden liider Neelia huudahtaa.

Tiimiläiset auttavat tarvittaessa toisiaan pukemisessa ja kengännauhojen solmimisessa. Ulos mennään yhdessä.

Aamupäivän päätteeksi jaetaan tiimitarrat, jonka jokainen liider saa käydä valitsemassa ja antaa valitsemalleen ryhmänsä jäsenelle. Samalla jutellaan siitä, mikä meni tänään hyvin. Palaute voi kohdistua vaikkapa siihen, että tiimi sai haasteista huolimatta yhteisen tehtävän valmiiksi.

Bella päättää antaa tiimitarran Miralle rohkaisun merkiksi. Mira kiinnittää sen tiimin yhteiseen tauluun. Neelia haluaa rohkaista itseään. Niinkin saa tehdä silloin, kun kokee tarvitsevansa tsemppiä.

Kaikki oppivat johtamaan. Johtajuuteen kasvattava päiväkoti Pursi. Micklaksen ryhmä suorittaa pöllöaskartelutehtävää.

Tavoitteena on, että rohkaisemisen ja kannustamisen käsite sekä niihin liittyvät sanat tulevat lapsille tutuiksi, Maritta Lamponen kertoo.

Hän tuntuu olevan ihmisenä lempeä, mutta pitää samalla tiukasti ja tinkimättömästi kiinni periaatteistaan. Se näkyy esimerkiksi siinä, millainen puhe päiväkodissa on sallittua. Jos sanat käyvät liian kärkeviksi, Lamponen muistuttaa kauniin puhetavan ja kohteliaisuuden merkityksestä.

Työntekijät opettelevat yhdessä rohkaisemaan lapsia ja sanoittamaan heidän onnistumistaan. Joskus reflektoivaa keskustelua käydään myös kesken työpäivän: ”Huomasitko, miten lapsi reagoi, kun teit noin?”

Nämä lapset ovat meidän tulevaisuutemme rakentajia, vaikuttajia ja johtajia. Meillä kasvatetaan sydäntä, sekä lasten että aikuisten sydäntä, Lamponen tiivistää.

Hyvä johtaja auttaa toisia

Opinnäytetyön tekeminen ja sijaisuudet muuttivat Anna Laakkosen käsityksen opettajuudesta.

Hän ymmärsi, ettei valmentavan opettajan päämäärä ole vain tiedon siirtäminen oppilaalle, vaan oppimaan saattaminen keskustellen, kuunnellen ja kysellen. Lapsi tulisi saada ajattelemaan itse.

Varhaiskasvatuksen opettajaksi viime keväänä valmistunut Laakkonen tarkasteli kandityössään Maritta Lamposen kehittämää Young Leader -metodia, yhdysvaltalaista The Leader in Me -menetelmää ja lasten käsityksiä johtamisesta.

Suomessa johtajuustaitoja ei tietoisesti opeteta lapsille kovinkaan monessa koulussa tai päiväkodissa, koska johtajuus nähdään perinteisesti vain aikuisten tehtävänä ja roolina.

Laakkonen vietti viikon päiväkoti Purressa ja haastatteli kaikki lapset yksitellen. Hän oli tehnyt sijaisuuksia jo aiemmin, joten toiminta oli lähtökohdiltaan tuttua.

Lapsilla oli erilaisia käsityksiä johtamisesta. He pitivät lähtökohtaisesti johtajan roolista, mutta osa tunnisti rooliin liittyviä haasteita. Esimerkiksi oman ryhmän hallinta ja ohjaaminen ei ollut aina helppoa.

Johtajuuteen kuului etuja, jotka lapset kokivat mielekkäiksi ja tärkeiksi. Liider sai esimerkiksi usein mennä ensimmäisenä ja tehdä päätöksiä.

Toisaalta valtaan kuului myös vastuutehtäviä, jotka eivät kaikkien mielestä olleet niin mukavia. Esimerkiksi pöytien pyyhkimistä kuvattiin ärsyttäväksi. Lasten mielestä hyvän liiderin tunnisti siitä, että hän auttoi toisia mutta huono liider ei.

Käsitykseni opettajuudesta on muuttunut tosi paljon. Kun en tee kaikkea lasten puolesta, heistä kasvaa oma-aloitteisia ja itsenäisiä.

Jari Sarasvuo: Vahva peukku!

Jussi Nukari/Lehtikuva

Tämä on varhaiskasvatuksen ydintä, eväiden antamista täyteen ihmisyyteen ja yhteiskunnalliseen toimijuuteen, yrittäjä Jari Sarasvuo innostuu kuultuaan lyhyen kuvauksen päiväkoti Purren johtajuuskasvatuksesta.

Hän on perehtynyt johtamiseen ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen muun muassa yritysvalmentajana, työnantajana ja neljän lapsen isänä.

Terve johtajuus antaa Sarasvuon mukaan valtaa niille, joilla sitä lähtökohtaisesti on vähemmän. Kun johtajan oma auktoriteetti on riittävän vakaa ja vahva, hänellä on varaa antaa päätösvaltaa myös muille.

Valta tuo mukanaan vastuuta, vapautta ja onnistumisen kokemuksia. Se avaa oven jatkuvaan oppimiseen. Sama peruskaava toimii yhtä lailla pienessä päiväkodissa, perheessä kuin suuryrityksessäkin.

Ujoille ja vetäytyville luodaan tilaa toimia. Luonnostaan määrääviä ohjataan kuuntelemaan ja ottamaan toisia huomioon. Kaikki hyötyvät tästä!

Malli vaatii opettajalta ja ohjaajalta paljon. Sarasvuo arvioi, että lasten kasvattaminen johtajuuteen ja tiimityöhön vaatii herkkyyttä, valppautta ja sen myöntämistä, ettei kaikki aina mene oikein. Se haastaa pohtimaan ja arvioimaan päivittäisiä vuorovaikutustilanteita.

On paljon helpompaa pitää valta omissa käsissä ja johtaa autoritäärisesti ylhäältä alaspäin. Toinen virhe olisi jättää lapset kokonaan omilleen. Aikuisen on aina oltava taustalla vastuun kantavana auktoriteettina.

Sarasvuo muistuttaa, että johtaminen on kyky, jonka voi oppia ja jossa voi kehittyä. Ihmisyyteen kuuluu sivistyksen, oppimisen ja henkisen kasvun mahdollisuus. Luontaisten temperamenttierojen tai kertaalleen omaksuttujen roolien armoille ei ole kenenkään pakko jäädä, ei lapsen eikä aikuisen.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »