Siirry sisältöön
Kasvu

Hippi, skini ja tavis tekevät hunajaa

22.04.2014 Elina Teerijoki Pasi Leino

Eljas Kokkonen, 13, innostui mehiläishoidosta hunajamaistelun kautta.

Eljas Kokkonen, 13, innostui mehiläishoidosta hunajamaistelun kautta.

Eljas Kokkonen, 13, innostui mehiläishoidosta hunajamaistelun kautta.

Tienlaidassa Ruissalon Kuuvassa pörisee. Paahteisella pellonreunalla seisoo neljä mehiläispesää, joiden asukkaat ovat poutapäivänä ahkerasti töissä.

Mehiläiset kantavat pesiinsä siitepölyä ja mettä, josta ne valmistavat hunajaa paitsi omaksi tarpeekseen myös pesien omistajien, turkulaisten Eljas ja Mari Kokkosen iloksi.

Saimme tänä kesänä 30 kiloa hunajaa ja lisäksi pehmeämpää mesihunajaa, kertoo Eljas.

Kokkoset korjasivat hunajasatonsa jo heinäkuussa. Elokuussa mehiläisyhdyskunnat valmistautuvat jo talveen. Talvivarastoksi keräämänsä hunajan korvikkeeksi mehiläiset saavat ravinnoksi 65-prosenttista sokeriliuosta, jota kaadetaan pesän yläkerran ruokintaosastoon. Pörinä on kova, mutta mehiläiset pysyvät aisoissa savuttimen avulla.

Savussa ne luulevat, että tulee metsäpalo, syövät itsensä täyteen hunajaa ja rauhoittuvat, Eljas selittää.

Sanomme tämän pesän mehiläisiä hipeiksi, koska ne ovat vähän laiskoja ja rauhallisia. Yhdessä pesässä asuvat tavikset, jotka tekevät hyvin hunajaa. Kolmannessa pesässä mehiläiset ovat ärhäköitä, ja niitä sanomme skineiksi.

Harrastus löytyi Eljaksen innostuksesta hunajaan. Silakkamarkkinoilla sai maistella erilaisia hunajia, ja se oli saman tien menoa. Äiti piti ylipuhua omien mehiläisten hankintaan, sillä keskustassa asuvalla perheellä ei ollut paikkaa pesille, eikä tietoa mehiläisten hoidosta.

Eljas lainasi kirjastosta hunajakirjan, jossa kerrottiin myös mehiläisistä. Kirja lainattiin aina uudelleen ja uudelleen, ja netistä löytyi paljon lisää tietoa. Mari ja Eljas kävivät myös tutustumassa mehiläistarhoihin. Vähitellen ajatus omista pesistä alkoi tuntua mahdolliselta.

Mari laati ostoilmoituksen Tori.fi -nettikauppapaikalle, ja läheiseltä Ruskolta löytyikin kolme pesää, hoitovälineet ja suojavarusteet.

Enää piti löytää sopiva paikka. Kaupunkimehiläisten pito tuntui aloittelijalle riskiltä, eikä ilkivallan mahdollisuutta voisi kerrostalopihassa sulkea pois.

Mietimme ensin pesien sijoittamista maaseudulle, mutta matkan piti olla kohtuullinen meiltä kotoa, Mari Kokkonen kertoo.

Kysyin, voisiko Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan viedä pesiä, mutta siellä oli jo. Lopulta kaupungin maatilaintarkastaja ehdotti pesäpaikkaa Kuuvasta, jossa ei vielä ollut mehiläisiä.

Mehiläispesän kennostoissa asuu kymmeniätuhansia pörrääjiä.

Mehiläispesän kennostoissa asuu kymmeniätuhansia pörrääjiä.

Eka tarhurikesä on ollut jännittävää opetteluaikaa. Aluksi oli epäselvää, olivatko kaikki mehiläiset edes hengissä talven jäljiltä: hippien pesä oli pitkään hiljainen.

Nyt perusasiat ovat hallussa. Haluaisin kuitenkin tietää lisää esimerkiksi yhdyskunnan käyttäytymisestä. Menemme talvella mehiläishoitoyhdistyksen kurssille, jos aikataulut sopivat, Mari kertoo.

Eljas ja Mari ovat tehneet töitä tarhallaan yhdessä. Yhdessä koettiin sekin hieno hetki, kun pesästä nostettiin ensimmäiset omat hunajat.

Ei ole monta tilannetta, jossa olisin ollut yhtä fiiliksissä. Että me todella ollaan alkutuottajia!

Hunaja irrotetaan puukehikkoisista kennostoista keskipakoisvoimalla tynnyrimäisessä hunajalingossa.

Joku voi ajatella, että mehiläiset ovat ällöttäviä ötököitä.

Hunajaa tuli lopulta niin paljon, että sadon pääosa päätettiin myydä tuttaville. Mari näkeekin mehiläisharrastuksen myös yrittäjyyskasvatuksena: vastuu on yhteinen ja tulotkin jaetaan tasan.

Kokkosilla on nyt neljä pesää, ja lisääkin voidaan hankkia tulla. Kun mehiläisyhdyskunta kasvaa liian suureksi pesäänsä, osa parvesta lähtee etsimään uutta pesäpaikkaa. Tarhuri voi tuoda paikalle tyhjän pesän tai parveiluun voi varautua ennalta jakamalla suuren pesän kahtia.

Karanneen palloksi muodostuneen parven voi pyydystää kastelemalla sen, Mari kertoo.

Maailmanlaajuisesti pölyttäjähyönteiset ovat vähentyneet huolestuttavasti. Mari ei ole vielä jutellut Eljaksen kanssa mehiläiskadosta, mutta pölytys mehiläisten tärkeänä tehtävänä luonnossa on käsitelty.

Turvallisuudesta on huolehdittava. Mehiläiset eivät ole luonnostaan aggressiivisia, mutta ne puolustavat pesäänsä tunkeilijoilta. Kokkoset ovat ripustaneet pesäalueelle varoituksen, etteivät sivulliset kävisi tutustumassa pesiin.

Eljas Kokkosen hunajakokoelmassa on parikymmentä makua eri puolilta maailmaa.

Eljas Kokkosen hunajakokoelmassa on parikymmentä makua eri puolilta maailmaa.

Hoitotoimien aikana käytetään aina suojavaatteita: pitkähihaista ja -lahkeista haalaria, verkkohattua, paksuja käsineitä ja mielellään kumisaappaita.

Varotoimista huolimatta Mari sai kesän aikana kuusi pistoa, Eljas saa ensimmäisensä vasta tätä juttua tehdessämme. Skinipesän vartijat iskevät paljaaseen nilkkaan lenkkarin ja haalarin välissä, kun hoitaja käy liian lähellä pesän lentoaukkoa.

Vaikka sattuu kovasti, ei hätää! Tällaisia tilanteita varten mehiläishoitajan tarvikelaatikossa on aina kyypakkaus.

Eljaksen kaverit eivät ihan ymmärrä mehiläisharrastusta, mutta hän itse on edelleen hyvin kiinnostunut mehiläisistä.

Joku voi ajatella, että ne ovat ällöttäviä ötököitä, mutta niiden maailma on tosi mielenkiintoinen. Käyttäytymisessä on ihmismäisiäkin piirteitä, ja pesissä on naisvalta. Kuningatar voi munia jopa 1 500 munaa päivässä. Isossa pesässä voi asua satatuhatta mehiläistä, Eljas kertoo.

Hunajakin maistuu yhä. Eljaksen kokoelmassa on parikymmentä hunajaa, joita hän on saanut tuliaisina maailmalta. Värien ja makujen kirjo on suuri: tumma kastanjahunaja on kitkerää, sisilialainen pallokaktushunaja pehmeän hedelmäistä.

Nyt kokoelmassa on myös omaa hunajaa. Siinä on raikas havumetsän vivahde.

Suomen Mehiläishoitajain Liiton nettisivuilta saa tietoa esimerkiksi mehiläishoitokursseista, os. www.hunaja.net.

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »