Siirry sisältöön
Kasvu

Finnejä, hikeä, verta ja karvoja

09.12.2019 Anu Vallinkoski Maria Vilja

Murrosiän merkit ja niistä puhuminen voivat hämmentää sekä lasta että vanhempaa. Lasta ei kuitenkaan pitäisi jättää yksin, kun hän miettii muuttumistaan.

Ihan yhtäkkiä oma lapsi onkin kasvamassa nuoreksi. Alakoululaiselle on alkanut ilmaantua murrosiän merkkejä. Siloiselle iholle nousee finnejä, ja pyykkikorissa haisee vahva hiki. Pitäisiköhän murrosiän muutokset ottaa puheeksi?

Perhesuhteiden asiantuntija Milla Sinnemäki Väestöliitosta kannustaa juttelemaan puberteetista mieluummin hieman liian aikaisin kuin kovin myöhään.

Kehon muuttumisesta voi puhua jo ihan pienten lasten kanssa. Jos lapsi kiinnittää vaikkapa saunassa huomiota äidin rintoihin tai isän karvoihin, voi kertoa, että tytöille kasvaa rinnat ja kaikille tulee karvoja. Tai kun äidillä on kuukautiset, voi kertoa, mistä on kyse.

Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä seikkaperäisemmin asioista voi kertoa. Näin oman kehon muuttuminen ei tule hämmentävänä yllätyksenä.

Vaikka keskustelut olisivat jostain syystä lykkääntyneet, ei niitä kannata jättää kokonaan käymättä.

Ylpeyttä ja häpeää

Murrosiän kynnyksellä esiteini voi suhtautua torjuvasti vanhemman tai muun huoltajan keskustelunaloituksiin.

Väkisin ei kannata alkaa luennoida. Lapselle on hyvä antaa aikaa ja palata aiheeseen vaikkapa vähän myöhemmin. Voi sanoa, että lapsi saa tulla kysymään, jos joku asia mietityttää, Sinnemäki sanoo.

Esiteini voi suhtautua torjuvasti vanhemman keskustelunaloituksiin.

Lapset ja nuoret suhtautuvat kehonsa muuttumiseen kovin eri tavoin: yksi voi olla ylpeä, toinen hämmentynyt tai häpeissään, kolmas ahdistunut ja neljäs ärsyyntynyt, kun muutokset tulevat omasta mielestä liian myöhään.

Häpeä on tavallaan ihan ymmärrettävä tunne. Muutokset liittyvät paljon niihin kaikkien yksityisimpiin ja intiimeimpiin paikkoihin. Niistä ei ole niin helppo puhua. Osa häpeilystä tulee yhteiskunnan ilmapiiristä. Siinä on onneksi menty viime aikoina parempaan suuntaan.

Miten ottaa puheeksi?

Fyysisistä muutoksista jutteleminen voi tuntua aikuisestakin hankalalta. Ei tiedä, miten ja milloin asian ottaisi puheeksi.

Joskus on helpompaa puhua rennon tekemisen lomassa. Vaikkapa ruokaa laitettaessa, automatkalla tai saunan lauteilla, Sinnemäki vinkkaa.

Keskustelun voi laittaa alulle myös lainaamalla lapselle kirjastosta murrosikää käsittelevän kirjan tai lähettämällä hänelle linkin aihetta käsitteleville nettisivuille. Parin päivän päästä voi kysyä, herättikö kirja tai nettiteksti jotain ajatuksia.

Joskus on helpompaa puhua rennon tekemisen lomassa.

Jos kasvokkainen keskustelu tuntuu vaikealta, asiasta voi myös viestitellä.

Lapsen kanssa olisi hyvä jutella sekä tyttöjen että poikien muutoksista ja nostaa esille myös tilanne, jossa biologinen sukupuoli ei tunnu omalta.

Vaikka toisen sukupuolen muutokset tai muunsukupuolisuus eivät lasta koskisikaan, lisäävät tällaiset keskustelut yleistä ymmärrystä.

Sinnemäki nostaisi esiin myös itsetyydytyksen. Vaikkei aiheesta kovin yksityiskohtaisesti puhuisikaan, olisi hyvä kertoa lapselle, että itsetyydytys on ok ja itseen kannattaakin tutustua.

Isältä tyttärelle, äidiltä pojalle

Yksinhuoltajaisästä voi tuntua kiusalliselta puhua kuukautisista tyttärelleen; samoin siemensyöksyistä kertominen voi saada sekä äidin että pojan kiemurtelemaan nolostuksesta.

Jos vastakkaisen sukupuolen muutokset eivät ole itselle tuttuja, kannattaa aikuisen paneutua niihin. Muutoksista voi vaikka lukea yhdessä lapsen kanssa, jos se tuntuu luontevalta.

Apuun voi pyytää myös jonkun muun läheisen aikuisen. Isovanhempi tai vaikkapa kummitäti tai -setä saattaa olla oikein hyvä juttukumppani. Vanhempi ja lapsi voivat käydä myös yhdessä vaikkapa terveydenhoitajan pakeilla.

Aina kannattaa kuitenkin tähdentää, että lapsi voi kysyä myös omalta vanhemmaltaan tai huoltajaltaan.

Myös muunsukupuolisen lapsen kysymykset ja huolet voivat olla aikuiselle vaikeita.

Tärkeintä on olla hyväksyvä. Jos aihe on vieras, voi siitä ottaa selvää.

Milloin vain ja mitä vain

Kehon muuttumisen käsittelyä ei pitäisi jättää vain koulun ja netin varaan.

YouTuben ja Googlen kautta voi löytää mitä tahansa, jotain ikävääkin. Olisi hyvä, että jokaisella murkkuikäisellä olisi joku arkinen aikuinen, jolta voisi kysyä mitä vain ja milloin vain.

Koulun opit

Peruskoululaiset saavat oppia oman kehon muutoksista ja murrosiästä viidennellä luokalla, kun biologian oppitunneilla paneudutaan ihmisen biologiaan, anatomiaan ja lisääntymiseen.

Kouluterveydenhoitajat pitävät vitosille murkkutunteja, joilla käsitellään muun muassa murrosiän fyysisiä ja henkisiä muutoksia, turvataitoja sekä mediaa ja seksuaalisuutta.

Oppilaat odottavat murkkutunteja innolla.

11-vuotiaat käyvät myös terveystarkastuksessa, jossa murrosikä nousee yleensä puheeksi.

Oppilaat odottavat murkkutunteja innolla. He suorastaan janoavat tietoa, Pöytyällä kahdessa koulussa työskentelevä kouluterveydenhoitaja ja seksuaalineuvoja Tarja Alila sanoo.

Hänen mukaansa oppilaiden lähtötiedot vaihtelevat paljon. Osa on keskustellut murrosiästä vanhempiensa kanssa avoimesti, mutta osa kuulee asioista murkkutunnilla ensimmäistä kertaa.

Alila pitää tunnit yleensä erikseen tytöille ja pojille, vaikka molempien tunneilla käsitellään samat asiat. Tytöt saavat kuulla poikien öisistä siemensyöksyistä ja pojat kuukautisista. Alila kertoo huomanneensa, että oppilaat uskaltavat kysellä enemmän, jos tunnit pidetään vain tyttöjen tai poikien kesken.

Kuukautisten ja siemensyöksyjen lisäksi tutuksi käyvät muun muassa rintojen ja kivesten kasvu, äänenmurros, ihon rasvoittuminen ja hienhajun kitkeröityminen.

Ihan kädestä pitäen mennään. Esimerkiksi tytöille jaan kuukautissuojapaketin ja kerron, miten usein terveysside tai tamponi pitää vaihtaa. Näytän myös, miten side kierretään rullalle ennen sekajäteroskikseen heittämistä.

Osalle oppilaista murkkutunnin asiat ovat kaukaista tulevaisuutta, osalle jo täyttä totta. Alila kertookin pohtineensa, että puberteetista voisi puhua jo neljännellä luokalla, sillä etenkin tyttöjen fyysiset muutokset ovat aikaistuneet.

Tavallisesti murrosiän ensimmäiset merkit ilmaantuvat 815 ikävuoden välillä. Jos 15-vuotiaalla ei näy vielä mitään merkkejä, on syytä olla yhteydessä terveydenhoitajaan tai lääkäriin.

Kouluterveydenhoitajan mukaan murrosiän muutosten käsittelyä ei pitäisi jättää vain koulun kontolle.

Murrosikä on lapsille ja nuorille valtava juttu, koska niin moni asia muuttuu. Heillä on oikeus saada tietää, mitä heidän keholleen tapahtuu. Kaikki tuki, minkä siihen voi saada, on tarpeen.

Tarja Alila tähdentää, että kouluterveydenhoitajaan voi olla yhteydessä aina, jos jokin murrosiässä tai muutoksissa huolettaa.

Mitä nuoret itse ajattelevat?

Murrosiän mukanaan tuomat muutokset ovat yksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimen kestoaiheita. Samat kysymykset ja teemat toistuvat murkkuikäisten puheluissa vuodesta toiseen.

Varsin tavallinen kysymys alkaa sanoilla ”onko normaalia, että…” Kehitys murrosiässä on kovin yksilöllistä, ja lapset ja nuoret vertaavat omaa kehitystään muihin. Etenkin jos on vähän edellä tai jäljessä, voi tulla epävarma olo. Moni haluaa vahvistuksen sille, että kaikki on hyvin ja oma kehitys etenee niin sanotusti normaalisti, MLL:n auttavasta puhelimesta ja nettipalveluista vastaava suunnittelija Heidi Holappa sanoo.

Varhain tai myöhään kehittyvät voivat joutua erityisen huomion kohteeksi.

Lasten ja nuorten puhelimeen saa soittaa anonyymisti, sillä nimettömyys laskee soittamisen kynnystä. Aroistakin aiheista on helppo jutella.

Tytöt kysyvät eniten rintojen kasvusta ja kuukautisten alkamisesta. Tavallista on, että juuri ensimmäiset kuukautisensa saanut tyttö soittaa kysyäkseen, mitä pitää tehdä ja miten voisi toimia, jottei kukaan saisi tietää. Hetken keskustelun jälkeen alkujännitys yleensä laantuu ja käy selväksi, että kuukautisten alkamisesta voi huoletta kertoa vanhemmilleen.

Poikia askarruttavat etenkin karvoituksen kasvaminen, äänenmurros ja peniksen koko. Mikä on normaalia? -kysymys toistuu usein.

Muun sukupuolisilla tai translapsilla ja -nuorilla puolestaan korostuu kehodysforia eli ristiriita oman sukupuoli-identiteetin ja syntymässä määritetyn sukupuolen välillä. Joskus vanhemmat voivat suhtautuvat transnuoreensa torjuen.

Nuorimmilla soittajilla on usein mielessään jokin tietty kysymys tai he saattavat aloittaa puhelun vitsaillen. Mitä vanhempi soittaja on, sitä keskustelevampi sävy puhelussa yleensä on.

Vitsailu on lapsille ja nuorille luontainen tapa lähestyä vaikeita asioita. Vitsin varjolla on helpompi kysyä oikeastikin mieltä painavaa asiaa, Holappa sanoo.

Hänen mukaansa puheluista välittyy monenlaisia tunteita, kuten hämmennystä, häpeää ja hätäännystä.

Joskus taustalla on huolta vanhempien suhtautumisesta. Keskusteluyhteys omiin vanhempiin voi olla huono. Joskus takana on kiusaamista. Etenkin varhain tai myöhään kehittyvät voivat joutua kaveripiirin erityisen huomion kohteeksi, mikä ei tunnu aina hyvältä.

MLL:n puhelinpalvelussa lasten ja nuorten puheluihin vastaavat koulutetut päivystäjät.

Ihan vain kuunteleminen ja kunnioittava kohtaaminen on tärkeää. Joskus nuorelle merkitsee paljon jo se, että saa sanoa jonkin pitkään mietityttäneen asian ensimmäistä kertaa ääneen. Päivystäjät myös antavat soittajille paljon faktatietoa fyysisestä kehityksestä ja seksuaalisuudesta.

Kuukausittain hieman alle 1 200 lasta ja nuorta soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen. MLL:lla on myös lapsille ja nuorille tarkoitettu chat ja nettikirje.

Lasten ja nuorten puhelimen numero on 116 111. Se päivystää mape klo 1420 sekä la su klo 1720.

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin lehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printti- tai digilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa Joensuussa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »