Lastensuojelun Keskusliiton kuukausijulkaisu 
Laitteiden hankinnasta, sovellusten asentamisesta ja ylläpidosta on tullut uusi perheiden ajankäyttöä määrittävä tekijä, väittää akatemiatutkija Sakari Taipale Jyväskylän yliopistosta. Hän murtaa tuoreessa kirjassaan myyttiä siitä, että digiavun kulkusuunta olisi aina nuorilta vanhemmille.
Taipale kuvaa kirjassaan Intergenerational Connections in Digital Families, kuinka perheiden arki digitalisoituu Suomessa, Italiassa ja Sloveniassa. Teos tiivistää Suomen Akatemian rahoittaman Sukupolvien väliset suhteet laajakaistayhteiskunnassa -projektin keskeiset tulokset vuosilta 2013–2018.
Kaikissa kolmessa maassa etenkin perheiden nuorimmat korostivat saaneensa vanhemmiltaan opastusta älypuhelimen tai tietokoneen käyttöä opetellessaan.
Samalla pidettiin luonnollisena, että nuoret auttavat vanhempiaan digipuuhissa silloin, kun nämä apua tarvitsivat. Teknologiaa tai ei, kyse on Taipaleen mukaan perinteisistä perheen sisäisistä auttamis- ja hoivasuhteista.
Suomessa perheiden arkinen digiviestintä perustuu yhä lyhyisiin viesteihin ja puheluihin. Italiassa ja Suomessa viestittely on kuitenkin siirtynyt osittain WhatsAppiin ja Facebookiin, jotka mahdollistavat yhteydenpidon useampaan perheenjäseneen kerralla.
Sloveniassa lähisukulaiset auttavat toisiaan säännöllisemmin laitteiden ja sovellusten käyttöön liittyvissä asioissa ja teknologiahankinnoissa, koska he asuvat yleensä lähellä toisiaan. Samasta syystä perheiden tarve teknologiavälitteiselle viestinnälle on pienempi kuin Suomessa.
Lue lisää: Digitaalisaatio koulussa – päälle liimattua vai tarkkaan harkittua?
