Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

Voiton tavoittelu ei sovi lastensuojeluun

04.03.2019 Hanna Heinonen Mara Leppä

Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen

Voiton tavoittelu laadun kustannuksella sopii huonosti myös julkisrahoitteiseen lastensuojeluun. Palvelujen laatu, vaikuttavuus ja valvonta ovat avainasemassa, muistuttaa Hanna Heinonen.

Minna Canthin syntymästä on maaliskuussa kulunut 175 vuotta. Canthin voimallinen ja voimaannuttava osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun oli väkevää jo hänen eläessään, mutta hänen sanoissaan ja sanomassaan on edelleen ytyä.

On sävähdyttävää huomata, että tuon ajan yhteiskunnallinen keskustelu tarjoaa edelleen syötteitä tämän päivän yhteiskunnalliseen vuoropuheluun. Painetun sanan voima on niin hämmentävän voimakas ja vaikuttava.

Keskustelun siivittämän päätöksenteon ja toimintojen uudistamisen tulisi pohjautua käytettävissä olevaan monenlaiseen tietoon. Operoimmeko kevyillä faktoilla, kokemustiedolla vai hyvin analysoidulla ja pureskellulla tiedolla? Tai onko tietoa itse asiassa riittävästi, mutta jätämme sen hyödyntämisen liian vähälle?

Paraskaan tieto ei auta, jos se ei synnytä tekoja lasten ja nuorten paremman hyvinvoinnin puolesta.

Otetaan esimerkiksi kouluterveyskysely, jonka tiedot on koottu lapsilta ja nuorilta itseltään. Pelkkä tiedonkeruu ei riitä. Meidän tulee huolehtia siitä, että lapset ja nuoret otetaan mukaan arvioimaan sitä, millaisia tekoja meidän tulisi heiltä koottujen tietojen perusteella tehdä, jotta heidän hyvinvointinsa lisääntyisi.

Yhteiskunnallinen vuoropuhelu on muuttunut monimuotoisemmaksi ja saa yhä useammat tahot osallistumaan. Osa siitä on siirtynyt sosiaaliseen mediaan, mikä pistää miettimään, mitä meidän aikamme yhteiskunnallisesta keskustelusta jää elämään. Pystyykö somessa käytävä keskustelu tuottamaan syötteitä jälkipolville Minna Canthin tavoin?

Somessa ajatustenvaihtoa on pakko tiivistää ja reaaliaikaisen reagoinnin tarve haastaa tekemään monenlaista priorisointia. Somessa voi heittäytyä aitoon keskusteluun, tavoitella tarttumapintaa päättäjiin tai antaa syötteitä medialle. Mutta lipuuko keskustelu siellä herkemmin pois kokonaisuuksista kohti yksityiskohtia, joiden avulla laajempaa yhteiskunnallista vuoropuhelua on vaikeampi hahmottaa?

Vaikka some-keskustelun elinkaari on lyhyt, vahvistaa se parhaimmillaan avoimuutta, laajentaa verkostoja ja saa aikaan laajaa ajatustenvaihtoa hyvinkin nopealla aikataululla. Silti olisi hyvä muistaa, mitä toimiva yhteiskunnallinen keskustelu vaatii onnistuakseen. Meidän on kyettävä kuuntelemaan ja haluttava ymmärtää toistemme näkemyksiä toisiamme kunnioittaen unohtamatta, että kriittisen ajattelutaidon harjoittaminen vaatii uskallusta tuoda esiin omia näkemyksiä.

Tänä keväänä laajemman yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi on noussut yksityisten palveluntuottajien rooli sosiaali- ja terveyspalveluissa. Vanhustenhuollon ongelmien taustalla on nähty yritysten tavoite tuottaa suurta taloudellista hyötyä omistajilleen laadun kustannuksella.

Voiton tavoittelu sopii huonosti myös julkisrahoitteiseen lastensuojeluun. Huolimatta palvelun järjestäjätahosta palvelujen laatu, vaikuttavuus ja valvonta ovat avainasemassa. Lastensuojelussa pelkkä omavalvonta ei koskaan riitä.

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »