Siirry sisältöön
Pääkirjoitus

”Perhevapaauudistuksen valmistelussa mentiin työ edellä ja lapset perässä”

05.03.2018 Hanna Heinonen Mara Leppä

Hanna Heinonen toiminnanjohtaja LSKL, Lapsen Maailman päätoimittaja

Lapset tarvitsevat erityistä suojelua. Tiedetään, että hyvinvoivat lapset ovat toimivan yhteiskunnan merkki. Lasta ei voi arvottaa syntyperänsä vuoksi, vaan lapsuus on itseisarvo sinänsä. Jokainen lapsi on yhtä tärkeä yhteiskunnalle ja sen tulevaisuudelle.

Tästä Lapsen Maailman numerosta löytyy koskettava juttukokonaisuus Suomen sisällissodan lapsista. Lapsista, joiden oletettiin olevan aikuisia jo ennen kymmenettä ikävuottaan. Lapsista, joilla oletettiin olevan aikuisen ymmärrys monimutkaisista yhteiskunnallisista asioista ja tätä kautta myös vastuu teoista, joihin he syntyperänsä vuoksi ajautuivat, usein tahtomattaan tai ymmärtämättään. He eivät voineet elää lapsuutta, eikä heitä suojeltu.

Lapsiystävällisyyden soisi jo olevan arkipäivää. Se rakentuu pienistä teoista. Bussiin noustessa lapset voi päästää jonossa aikuisten ohi, ravintoloissa lasten kuuluu kokea olevansa tervetulleita asiakkaita sekä henkilökunnan että kanssaruokailijoiden silmissä, hiihtoladulla tulee mieluummin kehua lasta kuin hermostua hänen hitauteensa. Tällaisissa tilanteissa olen viime aikoina törmännyt lapsiin tuskastuviin aikuisiin, jotka tuntuvat pitävän omaa arvoaan isompana kuin lasten.

On käännettävä kaikki kivet, jottei Suomen syntyvyys enää jatka laskuaan. Arjen lapsiystävällisyyden lisäksi päätöksenteossa on entistä paremmin otettava huomioon lapsen etu.

Suomessa on edelläkävijäkuntia, joissa lapsiystävällisyys on arkea. Lapsiystävällisessä kunnassa huolehditaan siitä, että lapsen oikeudet huomioidaan, kun tehdään arjen ratkaisuja.

Hiljattain kaatuneessa perhevapaauudistuksessa ei näkynyt riittävän vahvasti lasten ja perheiden näkökulma. Lapsi- ja perhejärjestöt eivät olleet mukana sen valmistelun ensimmäisessä vaiheessa, sen sijaan työmarkkinajärjestöt olivat. Tämä kertonee ainakin osittain siitä, että valmistelussa mentiin työ edellä ja lapset perässä.

Perhevapaauudistuksen kaatuminen kuohuttaa, vaikka kaikki tuntuvat olevan yksimielisiä sen tarpeesta. Tavoitteista ja keinoista ei sen sijaan päästy yhteisymmärrykseen, ja työ kaatui liian tiukkoihin talouden reunaehtoihin.

Perhevapaauudistusta ruvettiin valmistelemaan kiireellä, mikä on valitettavan tyypillinen tapa nykyhallinnossa. Kiireessä uudistuksiin on vaikea sitouttaa oikeita tahoja.

Yhteiskunnan monimutkaisuus ja perheiden moninaistuvat tarpeet eivät mahdollista kategorisia ratkaisuja. Lapsi- ja perhejärjestöt muistuttavatkin, että perhevapaissa tarvitaan ehdottomasti isän kiintiön kasvattamista ja korvaustason nostoa. Vanhempien yhteisen kiintiön leikkaaminen puolestaan on heikennys niille perheille, joiden elämäntilanteessa ei syystä tai toisesta ole mahdollista jakaa vapaita.

On myös päästävä eroon nykytilanteesta, jossa viidennes isistä ei pidä päivääkään isyysvapaata. Tiedetään, että isien kotiin jääminen pienten lasten kanssa tukee myös äitien töihin paluuta ja jakaa hoitovastuuta vanhempien kesken.

Jos arvioidaan asioita lapset edellä ja työllisyysratkaisut perässä, voidaan päätyä melko samoihin päätelmiin niistä keinoista, joilla perhevapaauudistusta tulisi viedä eteenpäin. Enää on ratkaistava resurssikysymys, mutta eiköhän sekin lapsiystävällisessä Suomessa onnistu!

Hanna Heinonen on Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »