Siirry sisältöön
Lapset juttusilla

Vähän kehitystä on tapahtunut

06.11.2017 Ulla-Maija Lammi-Ketoja Liisa Huima

Leo ja Alex selaavat Suomen Kuvalehden vuonna 1987 tekemää julkaisua Näe ja koe Suomi – Matka kauneimpiin maisemiin ja pohtivat Suomea vuonna nolla.

Leo ja Alex selaavat Suomen Kuvalehden vuonna 1987 tekemää julkaisua Näe ja koe Suomi – Matka kauneimpiin maisemiin ja pohtivat Suomea vuonna nolla.

Kun Suomi oli nolla vuotta, asuttiin luolissa, mutta nyt on keksitty jo kassakoneenhihnarobottikin. Tulevaisuudessa robotteja on vielä enemmän.

Alex Orgilles, 6 ja Leo Herold, 6, alkavat kertoa havaintojaan jo naulakolla. Haastattelu tehdään ulkona, mutta sitä ennen pitää pukeutua.

Laita ensin huppari ja sitten päälle takki, niin on lämpimämpi, neuvoo Alex ystäväänsä.

Mun veljeäkin haastateltiin kerran, kun hän kasvatti WeeGeellä yrttejä. Hän näytti mulle just sitä lehteä, Alex kertoo.

(Lukijoille tiedoksi, että WeeGee on neljän museon näyttelykeskus Espoon Tapiolassa.)

Pojat käyvät esikoulua Espoossa Silkkiniityn päiväkodissa. He saavat itsensä vikkelästi valmiiksi ja vilistävät ulos.

Päästiin vähän matkalle, Leo sanoo tyytyväisenä katsellen ympärilleen.

Satavuotiaassa Suomessa pojilla on monenlaista tekemistä.

Pelaillaan jalkapalloa, Alex kertoo.

Ja vähäsen ulkoillaan ja ajellaan pyörillä.

Pojat tuskin muistavat aikaa, kun tarvitsivat apupyöriä.

Ääriä ääriä kauan sitten otettiin apparit pois. Kun mennään taaksepäin eka uuteenvuoteen ja siitä vielä taaksepäin elokuun ekaan päivään, Leo selvittää.

Suomessa elämä on aivan normaalia: käydään töissä ja kaupassa, nukutaan ja syödään.

Aika harvoin mennään ulkomaille, Leo on huomannut.

Tosin hän itse on lentämässä haastattelua seuraavana perjantaina Koreaan.

Mä käyn joka kesä Espanjassa, kun mun isä on sieltä. Siellä on hirveen kuuma, menen usein rannalle. Suomen pääkaupunki on Helsinki ja Espanjan Madrid, Alex tietää.

Mä oon syntynyt Kiinassa, Leo sanoo.

Eskariin pojat kaipaisivat lisää haasteita.

Eskaritehtävät on liian helppoja, vauvatehtäviä, viskareittenkin tehtäviä helpompia.

(Lukijoille tiedoksi, että viskarilaisiksi nimitetään lapsia, jotka menevät seuraavana vuonna eskariin.)

Aikuisten elämä on hienompaa kuin lasten, pojat uskovat.

Aikuiset saavat ajella autolla. Tykkään autoista ja mopoista. Mopot menee aika kovaa, Alex tuumii.

Tykkään autoista ja mopoista. Mopot menee aika kovaa.

No ei todellakaan! Niissähän on sellainen merkki, ettei niillä saa ajaa kovaa, Leo huomauttaa.

Leokin on havainnut, että aikuiset saavat tehdä enemmän asioita kuin lapset.

Haluaisin esimerkiksi vähän käveleskellä joskus omin päin, niin etteivät vanhemmat ole seurana. Kun he laittavat ruokaa, voisin sillä aikaa hiukan kävellä vaikka hienolla Silkkiniityllä.

Alex ja Leo pohtivat, että sadan vuoden aikana Suomi on muuttunut.

Elämä on vähän kehittynyt, aika paljonkin, Leo sanoo.

Kun Suomi oli nolla vuotta, täällä ei ollut mitään taloja. Oli pelkkää maata vaan ja ihmiset asuivat luolissa.

Mitä he söivät ruuakseen?

Vaikkapa appelsiineja! ehdottaa Leo.

Ja metsämansikoita, lisää Alex.

Ja metsästivät mammuteita.

Pojat arvelevat, että jäätelötarjonta ei ollut hääviä.

Epäilen, että silloin oli vain yhtä lajia jäätelöä, pelkkää suklaan makua.

Katselemme yhdessä Suomen Kuvalehden vuonna 1987 tekemää julkaisua Näe ja koe Suomi Matka kauneimpiin maisemiin.

Onkohan tuo ahven, näyttää ihan siltä. En ole koskaan kalastanut, mutta olen nähnyt kalavideon, Alex kertoo.

Leo löytää pikkuriikkisen mökin kuvan.

Tuo näyttää aivan meidän mökiltä, yhtä pienen näköinen.

Tämä kuva taitaa olla hyvin vanhalta ajalta. Luulen, että tämä on jotakin Jeesus-aikaa, Leo tuumii katsellessaan kuvia saamelaisista kodassaan.

Vau! Täällä on hieno vesikuohu!

Pojat kumartuvat tarkastelemaan lähemmin kuohuvaa koskea.

On kivaa, kun on järviä ja ihania perhosia ja taivaalla kuu! Sekin voi olla monen värinen, vaikka pääasiassa on keltainen.

Tulevaisuuskin välähtää toisinaan poikien mielessä. Aikuisena Alex haluaa jalkapalloilijaksi.

Pelaan sitä niin paljon jo nyt.

Minusta tulee sotilas, Leo sanoo.

Pojat tietävät, että Suomessakin on joskus ollut sota.

Siitä on ehkä parituhatta vuotta.

Minusta tulee isona sotilas.

Kun me ollaan aikuisia, silloin Suomi on taas vielä enemmän kehittyneempi.

Kun esimerkiksi koko ajan kehitellään sellaisia kapseleita, jotka eivät saastuta ilmaa niin paljon.

Robottejakin tulee lisää.

Olen nähnyt kassakoneenhihnarobotin, Leo muistaa.

Kun eskaripäivä päättyy, pojat menevät yleensä kotiin.

Alexilla on kaksi isoveljeä.

Mulla on neljä sisarusta tai siis kaksi siskoa ja veljiä ja pikkuserkkuja vai miten se nyt menikään? Leo laskee sormillaan.

Kotiin päästyä ulkoillaan ja syödään.

Varmaan sitten pian aletaan valmistautua iltapesulle.

Mikä Suomessa on parasta?

Talvi on tosi hauska, kun saa tehdä lumipalloja ja lumiukkoja, Alex keksii.

Suomi on ihan kiva, ei sen kummempaa, Leo kiteyttää.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *