Hyppää sisältöön

Kuukauden kirjat: Nyt eletään arvojen aikaa!

Lastenkirjallisuudessa eletään arvojen ja yhteiskunnallisuuden aikaa. Rauhasta puhutaan enemmän kuin vuosiin, mutta maahanmuuttajien kotoutumisen pulmia käsitellään ujostellen. Kuvakirjasta on tulossa uusien kysymysten ja kiusallisten aiheiden foorumi.
Julkaistu
Teksti Ismo Loivamaa
Kuukauden kirjat: Nyt eletään arvojen aikaa!

Sodan ja rauhan kysymyksistä kirjoitetaan lapsille hämmentävän vähän. Tytti Issakaisen, Maisa Tonterin ja kuvittaja Pekka Rahkosen Atte ja Anna – Rauha kantaa (Lasten Keskus) ilahduttaa rohkealla aihevalinnallaan ja monipuolisella pohdiskelullaan.

Atte ja Anna: Rauha kantaaAten luokkatoveri Said on lähtenyt sodan tuhoamasta kotimaastaan:

”Sota rikkoi. Piti lähteä pois. Isä, äiti, siskot, minä. Kaikki pelkäsivät.”

Pienen tarinan raameissa kerrotaan myös oman historiamme sotalapsista sekä riitelemisestä ja räyhäämisestä. Rauhan teema näytetään kaikkia koskettavana, hyvin konkreettisena ja arkisena asiana.

Lopussa teeman syventämistä jatketaan aikuisten kanssa ja lainataan osuvasti Dag Hammarskjöldiä:

”Maailmanrauhan rakentaminen alkaa lastenhuoneesta.”

Aten ja Annan tarina on juuri tällaista lastenhuonekeskustelua. Tärkeä kirja panee kaipaamaan vastaavanlaista myös nuorille.

EU-kirja uusiksi!Yhteisvoimin!

Yhteisistä arvoista riidellään ja neuvotellaan lasten EU-kirjassa. Ritva Juntusen ja Ritva Toivolan Yhteisvoimin!-kirjassa (Lasten Keskus, kuv. Jukka Lemmetty) Isometsän eläimet perustavat unionin kylien välille. Eläimet haluavat enemmän yhteistyötä kuin vihanpitoa.

Sodastakin isometsäläisillä on katkeria kokemuksia. Eläimet kähisevät ja kinastelevat, mutta viisas oravavaari nappaa kirjan viimeisen puheenvuoron:

”Pienen kylän täytyy osata neuvotella ja pitää puolensa. Sillä tavoin asiat järjestyvät.”

Kirjan ilmestymisestä on jo melkein vuosikymmen, joten konstikkaasta aihepiiristä tarvitaan pian uusi kirja. EU:ssa on viime vuosina tapahtunut niin paljon asioita, ei vähiten Unkarin ja Puolan suunnalla, ja vielä ratkaisematon pakolaiskysymyskin, että unionista kertominen lapsille on todella hankalaa. Sen jaloja periaatteita ja rauhanpyrkimyksiä pitää kuitenkin selvittää juuri nyt, kun kaikki tuntuu kiusalliselta ja hämmentävältä.

Matka maailman ympäriMeidän maailmamme

Esikouluikäinen tai pieni koululainen on jo hyvin kiinnostunut muiden maiden lapsista. Moira Butterfieldin ja Harriet Lynasin Meidän maailmamme (Otava, suom. Peikko Pitkänen) kertoo lasten elämästä eri maissa.

Teos noudattaa lasten tietokirjallisuuden nykyisiä käytöstapoja: ehjä tarinallisuus on korvattu sirpaleisella rakenteella. Ratkaisu toimii, sillä tekijät haluavat esitellä kymmeniä arkisia ilmiöitä kakuista kenkiin ja kasvomaalauksista koulupukuihin saakka. Mukana ovat Suomen saamelaisten perinnekengät, poronutukkaat.

Kirjasta välittyy hauskoja kulttuurieroja kerrottiinpa sitten sanontatavoista tai koulumatkoista. Johdannossa mietitäänkin, kuka on erilainen mutta samanlainen. Matka maapallon ympäri on täynnä iloisia yllätyksiä ja ihmeellisyyksiä.

Yhteiset juhlatVirtaset viettävät juhlaa

Viime vuosina on oivallettu, että suomalaiset kalenterivuoden juhlat kuuluvat kaikille täällä asuville olivatpa juuret missä tahansa. Perinteisiin juhliin kun voi suhtautua uteliaasti, vaikkei samoja arvoja jakaisikaan.

Suomalaisten vuotuisjuhlista, liputuspäivistä, merkkihenkilöistä ja juhannustaikojen kaltaisista ihan hupsuistakin perinteistä kertoo Leena Laulajaisen tarinakirja Virtaset viettävät juhlaa (Opetushallitus, kuv. Riikka Juvonen), joka esittelee juhlien laajaa kirjoa. Siitä välittyy kuva meille tärkeistä asioista ja perinteistä.

Hauskaa on se, että mukana on sadunpäivän kaltaisia melko tuoreita ilmiöitä.

Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1995, mutta siinä tuntuu jo kansainvälisyyden vaikutus: perheen lapsista Kim on tullut ”kaukaa idästä”.

Hieman isommille lapsille sopii Johanna Jokipaltion tik tak – Koululaisen ajantieto -kirja (Otava, kuv. Jii Roikonen). Tällaiset tietokirjat ovat tarpeellisia myös aikuisille, sillä vuotuisjuhlien tuntemus on ohentunut.

Maahanmuuttajien kotouttamisessakin tarvitaan kirjoja suomalaisesta kulttuuriperinteestä, myös sellaisia lastenkirjoja, joissa uskallettaisiin nykyistä perusteellisemmin kertoa kotoutumisen sujumisesta. Maahanmuutosta ja eri kulttuureista tehdään jo lastenkirjoja, mutta usein ne ovat niin pienmuotoisia ja keskittymättömiä, ettei ongelmiin edes kajota. Vaikeisiin asioihin syventyminen on tukalaa mutta välttämätöntä.

Kuvakirja nettipornostaSesam Sesam

Norjalaisessa, ruotsiksi viime vuonna käännetyssä Gro Dahlen ja Kaia Dahle Nyhusin kuvakirjassa Sesam sesam (Daidalos) on todella vaikea aihe: pikkupoika ajautuu tietokoneella pornosivuille, ehkäpä veljensä jäljiltä.

Pojan mielestä sivut ovat ällöttäviä ja omituisia, mutta myös jännittäviä. Paikalle sattuva äiti kauhistuu näkemästään ja selittää kaiken parhaansa mukaan mm. eräänlaiseksi fantasiaksi.

Kaikki aikuiset ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että lapset pitää suojella nettipornolta. Mutta miten suhtautua kuvakirjaikäisten kirjaan, joka kertoo aiheesta ja parin silmäyksen verran väläyttääkin sitä? Millä keinoin yhteisistä arvoista saa lapsille puhua? Pitäisikö tabuja varjella? Näitä kysymyksiä pohdiskelee Dagens Nyheterin kirjallisuustoimittaja Lotta Ohlsson arvostelussaan.

Sesam sesam saa hänet hyvin hämmentyneeksi. Kirja ei hänen mielestään todellakaan ole kaikille tarkoitettu, ja ääneen lukevilta aikuisilta se vaatii ”pedagogista ja psykologista varovaisuutta”.

Jo vuosia ruotsalaiset ovat kadehtineet norjalaisen ja suomenruotsalaisen kuvakirjallisuuden rohkeutta. Entä suomenkielinen kuvakirja? Sen rohkeudesta ruotsalaisilla ei tunnu olevan näkemystä.

Kuinka mahdamme saada Sesam sesam -aluevaltauksen suomennettuna?

Kun sanat kokee fyysisesti

Lastenkirjoissa ei perheriitoja peitellä. Jo kuvakirjaikäisten kirjoissa ritisee ja rätisee, kun isä ja äiti ottelevat.

Kirsti Kurosen kirjoittamassa ja Karoliina Pertamon kuvittamassa kirjassa Kerro minulle kaunis sana (Karisto) Jaakon pää on poksahtamaisillaan:Kerro minulle kaunis sana

”Se pursuaa rumia sanoja. Meidän koti on täynnä niitä.”

Pahat sanat kuvataan korvia riipiväksi rääkynäksi.

Jaakko keksii poimia kauniita sanoja mummolta saamaansa siniseen lippaaseen: hän kyselee kauniita sanoja naapureilta ja kirjastosedältä. Lopulta löytyy ilokin!

Kiehtovinta tarinassa on syvällinen suhtautuminen sanojen vaikutukseen, sillä Jaakko aistii sanat fyysisinä tuntemuksina. Sanavalintojen painavuudesta tuskin voi kuvakirjassa tehokkaammin puhua.

Pertamon kuvituksessa Jaakon herkkä kokemistapa näkyy kekseliäästi mutta samalla kyllin konkreettisena. Kirja iskee yhteisten arvojen ytimeen eli ystävällisiin sanoihin.

Sirkuksen lumoaYössä kulkevat oudot aaveet

Loppukesällä ja syksyllä eletään sirkusten ja tivolien aikaa.

Sirkus on vuosikymmeniä ollut lastenkirjallisuuden suosikkiaiheita ja nyt siihen ovat tarttuneet Pirre Vaijärvi ja Vuokko Jokinen. Yössä kulkevat oudot aaveet (Cultura) johdattelee Jukan jännittävään sirkusseikkailuun. Unta tai totta, sillä ei ole niin paljon merkitystä, kun sirkuksessa joka tapauksessa on kyse taiasta.

”Kaiken täytyi olla unta, vaikka oudon toden mukaista”, poika mietiskelee.

Häntä kiinnostaa erityisesti palloilla taiturointi, ja sirkusseikkailun aikana hän tapaa niin jonglöörin kuin taikurin.

Vaijärvi on lastenkulttuurimme pitkäaikaisimpia tekijöitä. Hänen kirjoittamassaan ja kuvittamassaan sirkustarinassa on parhaimmillaan utuista ja arvoituksellista tunnelmaa.

Jokinen on laatinut teokseen mielenkiintoisen tietoartikkelin sirkuksesta. Klovneista ja taikureista puhuessaan hän palauttaa mieliin nostalgisia telkkarimuistoja 1960-luvulta alkaen: Sirkus Papukaija, Onni-klovni, Pelle Hermanni ja Solmu Mäkelä ovat monen polven sirkustuttuja.

Nostalgia, tieto ja seikkailu yhdistyvät tässä kirjassa.

Nyt, kun olet lukenut jutun, haluaisimme kertoa Sinulle,

että julkaisemme aina joitakin printtilehden juttuja verkossa ilmaiseksi. Näin siksi, että tärkeä ja asiantunteva tieto lapsista ja perheistä olisi mahdollisimman monen saatavilla.

Lehtitilauksista saatavilla tuloilla pystymme kuitenkin tekemään laadukkaampaa ja monipuolisempaa lehteä. Haluaisitko auttaa meitä siinä? Tilaamalla Lapsen Maailman printtilehden tuet samalla Lastensuojelun Keskusliiton työtä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Painatamme lehden Punamustan painotalossa. Punamustalle on myönnetty Joutsenmerkki eli Pohjoismainen Ympäristömerkki. Lehti painetaan PEFC-sertifioidulle paperille, johon käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Tämä tiedoksi sinulle, jota paperisen lehden ekologinen jalanjälki huolettaa.

Voit halutessasi tilata lehden lahjaksi esim. lähimmälle koululle, päiväkodille, sairaalalle tai neuvolalle. Lasten parissa työskentelevät ammattilaiset arvostavat lehtemme sisältöjä suuresti.

Tuethan työtämme tilaamalla lehden! Lämmin kiitos jo etukäteen.