Harrastamista vai katalan kynnyksen toimintaa?
Kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, harrastus ei houkuttele.
Tähän on myös törmätty kunnissa, joissa harrastustakuun toteuttaminen on saanut aikaan katalan kynnyksen toimintaa. Kynnys kadaltuu, kun matalan kynnyksen toiminnassa toteutetaan vanhoja käytänteitä ja toimintatapoja, eikä tunnisteta harrastus- ja vapaa-ajan kulttuurin muutosta. Kilpaurheilun tai huipputaiteen ehdoilla meneminen ei vastaa lasten ja nuorten vapaa-ajan tarpeisiin. Ja kun kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, harrastus ei motivoi eikä houkuttele.
On lapsen tiellä harrastuksiin muitakin mutkia. Tiedetään, että harrastusten ja vapaa-ajan hinta on noussut. Tämä vaikuttaa erityisesti pienituloisissa perheissä asuvien lasten harrastusmahdollisuuksiin.
Raha ei suinkaan ole ainoa resurssi tai voimavara, jota harrastus perheeltä vaatii. Sen lisäksi harrastuksiin menee aikaa, usein myös vanhemmilta.
Usein harrastushaaveita ei kaadakaan yksi syy vaan niiden kasaantuminen: vanhemman matalapalkkainen työ, jota voi olla myös iltaisin, kaukana sijaitseva harrastuspaikka tai harrastukseen tarvittavien välineiden hinta.
Kuten harrastusmestari Ville Anttonen Lapsen Maailmassa (1/2020) toteaakin, tällöin ei tarvita ainoastaan lapsen vaan myös vanhemman toimijuuden ja voimavarojen vahvistamista.
Mutta miksi lasten harrastuksista kannetaan huolta? Syy on tietenkin se, että niiden on todettu vähentävän lasten ja nuorten riskiä syrjäytyä ja lisäävän heidän kiinnittymistään yhteiskuntaan.
Hieman harvemmin näkee kysyttävän, onko sitten aivan sama mitä harrastaa?
Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että liikunnan eri muodoissaan voi laskea hyödylliseksi harrastamiseksi. Suurin osa hyväksynee harrastuksiksi myös käsityöt ja taiteen, kuten musiikin, piirtämisen ja lukemisen.
Mutta entä sitten konsoli- ja tietokonepelit? Niistä kuulee puhuttavan myös päinvastaiseen sävyyn, syrjäytymisen aiheuttajina. Kuitenkin pelaaminen voi toimia samanlaisena turvapaikkana kuin vaikkapa runous tai musiikki. Peleissä pärjääminen voi vahvistaa itsetuntoa aivan kuten jääkiekko, ja niiden kautta voi tuntea kuuluvansa myös ryhmään.
Tästä päästään takaisin alun kysymykseen: Harrastus- ja vapaa-ajan kulttuuri on muuttunut ja niin ovat harrastuksetkin. Jos halutaan lapset ja nuoret harrastamaan, heidät on otettava mukaan toiminnan suunnitteluun.
PS. Sinulle, joka mietit, kuka on Aleksi Jalli, tiedoksi, että kyseessä on suomalainen Counter-Strike-ammattilainen eli e-urheilija. Tietokonepelejä pelaamalla voi siis nykyään jopa tienata elantonsa.
