One glass of milk, please

• 

  Surun anatomia

  Miten te olette kertoneet lapsille Ystävänne kuolemasta? kysyi eräs äitiystäväni. Miten kertoa elämän tapahtumista. Niistä vääjäämättömistä asioista joita jokaisen meistä ennemmin tai myöhemmin tulee kohdata. Miten kertoa surusta. Miten opettaa surun anatomiaa. Oikeastaan minulla ei ole tähän kuin yksi ainoa vastaus: Rehellisesti. Alusta loppuun. En ole kaunistellut, en ole kertonut satuja. Olen kertonut että ruumis […] Lue lisää »

• 

  Kun kuolema tulee arkeen

  Menetimme viime viikon torstaina erittäin läheisen ystävän. Ihmisen, jonka ei olisi vielä ollut ikänäsä puolesta aika lähteä. Ihmisen, jonka ei olisi vielä ollut elämänjanonsa, elämänilonsa eikä elämänasenteensa vuoksi aika lähteä. Syöpä ei kysy ikää. Syöpä ei kysy elämänjanoa. Syöpä ei kysy elämänasennetta. Joskus se vain tulee ja ottaa. Lupia kysymättä. Se katse Puolison silmissä kun […] Lue lisää »

• 

  Kun ujosta lapsesta kasvoi reipas aikuinen

  Vein lapset aamulla läheisen leikkipuiston kerhoon. Esikoinen oli kerhosta innoissaan, ei malttanut syödä edes aamupalaa ja pomppi lähes koko kahden kilometrin matkan vieressäni hoputten minua kävelemään nopeammin. “Minä olen kovin innoissani!” Hän hoki. Hän myönsi myös vähän jänittävänsä, mutta ei liikaa. Hymyilin lapselle. Mietin miten pitkälle olemmekaan päässeet hänen kanssaan näissä tilanteissa. Kuinka paljon ikä, […] Lue lisää »

• 

  Veljekset isolla V:llä

  Aamu, ihan tavallinen arkiaamu. Lapset ovat syöneet aamupalansa ja lähteneet leikkimään lastenhuoneeseen. Sieltä kuuluu puhetta ja välillä jotain kiljumista. Puoliso tulee hyvästelemään ennen kuin painaa ulko-oven kiinni lähtiessään töihin. Istun keittiön pöydän äärellä ja juon kuumaa maitoteetä kukkakuvioisesta jättimukista. Nojaan violettiin seinänä ja annan ajatusten vaeltaa. Tavallinen aamu. Ja silti tässä on jotain niin uutta minulle, […] Lue lisää »

• 

  Kerro minulle muurista, äiti

  Sunnuntai aamu. Huoneessa on paksu ja lämmin ilma. Ikkunoita ei voi pitää öisin auki koska ne aukeavat meluisalle kadulle. Tosin en tiedä kumpi valvottaa minua enemmän: tunkkainen ilma vai meteli. Mutta tiedän kumpi valvottaa Puolisoa, joten ikkunat pysyvät kiinni. Esikoinen kuiskaa hiljaa korvaani, että hän haluaa nousta jo. Nousen hänen kanssaan ja siirryn olohuoneeseen. Avaan […] Lue lisää »

• 

  Elämää kuplassa

  Kuopus kikattaa Puolison sylissä. Esikoinen istuu keskellä laattalattiaa olevalla tuolilla ja syö hapankorppua. Katselen tätä pientä perhettäni ja tunnen niin syvää rakkautta ja kiitollisuutta, että lähes kuulen kuinka sydämeni muljahtaa rinnassani. Voisin kirjoittaa teille kuluneista päivistä, jos niistä olisi jotain kirjoitettavaa. Berliini on kuitenkin lähestulkoon meille kuin toinen koti. Kuin toinen Lontoo, Palo Alto tai […] Lue lisää »

• 

  Matkakertomuksia Berliinistä, osa 3

  Hetkiä Berliinin taivaan alla: Autojen huumaava jyly junasta ulos astuessa. Korkealle nousevat, pinnastaa ruoseteiset, valtavan kokoiset junasillat. Kioskien päällä roikkuvat suuret Marlboro valomainokset, ikkunoissa mainoksia kopio- ja faxipalveluista. Kaikenväriset ihmiset kävelemässä pitkin katuja, jonottamassa raha-automaateille. Vihanneksia pursuvat kulmakauppojen edustat. Suippopaprikoita euron kilo, tuoreita viikunoita 15kpl eurolla. Turkkilaiset taksikuskit ajamassa vaaleankeltaisissa takseissa. Tuttu kieli junan kuulutuksissa. […] Lue lisää »

• 

  Matkakertomuksia Berliinistä, osa 2

  Torstai. Viileä elokuun aamu. Nousen Kuopuksen kanssa ja valmistelen aamupalan. Sama se on jokaisessa maassa. Lapset luovat rutiineita, se on hyvä, se on turvallista. Tuorepuuroa lapsille, teetä ja hedelmiä minulle. Puoliso syö milloin mitäkin, kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen en oikeasti osaa arvoida mitä hän haluaisi kunakin aamuna jos mitään. Selaan puhelimella sähköpostit läpi, katson viestit […] Lue lisää »

• 

  Matkakertomuksia Berliinistä, osa 1

  Kone laskeutuu pimeälle kentälle etuajassa. Laskeudumme metallirappusia pitkin viileään yöhön. Puoliso kävelee edeltä vieraan naisen alle yksi vuotias lapsi sylissään. Äiti kahden pienen lapsen kanssa matkusti vieressämme, heillä on lyhyt vaihtoaika, sen tähden vähän stressi. Puoliso otti vauvan, luontevasti, helposti. Pieni ele, pieneltä tuntuva apu, mutta sille äidille niin suuri. Tiedän kokemuksesta. Rakkaus Puolisoa kohtaan […] Lue lisää »

• 

  Peloton maailma

  Istun keltaisen talon puisilla rappusilla ja katselen edessäni avautuvaa pihanäkymää. Näkymää, joka on tuonut tämän kuluneen kesän aikana niin paljon turvaa, lohtua ja jotain mihin tarttua tässä levottomassa ajassa. Lapset lämmittävät Naapurin avustuksella saunaa ja kantavat halkoja. Jostain kaukaa kuuluu ambulanssin hälytysääni. Ihan kohta me taas nostamme laukkumme lentokentän check in liukuhihnalle ja istuudumme lentokoneeseen […] Lue lisää »