One glass of milk, please

• Arjen sadat sävyt -aivan kaikkea ei ole tarkoituskaan jakaa blogissa

  Usein ihmetellään miksi kukaan haluaa kertoa elämästään julkisesti blogissa. Samaan hengenvetoon tosin ihmetellään sitten jos joku jättääkin asioita kertomatta. Rajanvetoja kuitenkin tekee jokainen, niin minäkin. Osan tiedostaen, osan tiedostomatta. Pyrin kertomaan täällä ne asiat, jotka vaikuttavat tämän blogin elämään, tavalla tai toisella. Lue lisää »

  

• Jokaiselle omannäköinen pala elämän palapelissä

  Istumme keittiön pöydän ääressä, Esikoinen, Puoliso ja minä, ja teemme yhdessä 1000 palan palapeliä. Kuopus istuu olohuoneen sohvalla ja kuuntelee musiikkia kuulokkeilla. Kaikilla on vielä ulkoilusta punaiset posket ja tunnelma on harvinaisen rauhallinen. Etsimme keskittyneesti palasia ja pohdimme mikä kuuluisi mihinkin. Kuva koostuu Pariisin nähtävyyksistä, sen on sellainen humoristinen. “Tässä kuvassa on aika hassusti taas […] Lue lisää »

  

• Riemu Suomen talvesta

  Lukuisan ei-talvisen talven jälkeen, tämä valkeus on ollut suurempi riemu kuin mitä osaan edes kuvailla. Vihdoinkin olemme myös ohi sen vaiheen kun lasten talvipukeminen on pelkkää huutoa ja kiroilua. Nyt tästä kaikesta voi vain nautti täysin rinnoin! Lue lisää »

  

• Uusi, helpompi arki

  Korvanapeissa laulaa Tracy Chapman, sormeni soljuvat näppäimistöä pitkin ja kissa kehrää sylissäni. Ulkona maa on valkea ja jostain kaukaa kuuluu pihan lasten riemunkiljahdukset heidän laskiessa taloyhtiön mäkeä pulkalla. Omat lapsemme istuvat selkäni takana sängyllä ja lukevat yhdessä joululahjaksi saamaansa NinjaGo kirjaa. Jottei eteenne maalautuisi liian idyllinen kuva, kerrottakoon myös että työpöytäni on sotkuinen, lasten neuvolakortit, […] Lue lisää »

  

• Paluumuuton vuosi 2020 -jotain aivan muuta kuin mitä ajattelimme

  Millaista on paluumuuttaa ja sen jälkeä joutua maailmanlaajuisen pandemian keskelle. Jälkimmäisen sai kokea lähes jokainen muukin tänä vuonna, ensin mainitun ja jälkimmäisen yhdistelmän hieman harvempi. Meille tämä vuosi on ollut ennen kaikkea outo. On tapahtunut paljon, ja samaan aikaan ei kuitenkaan oikeastaan mitään. Lue lisää »

  

• Täydellinen hetki -ajatuksia joulumaasta

  Ulkona on pimeää. Herään samaan aikaan kuin joka ikinen arkiaamu. Silti jokin on eritavalla. Puolison käsi lepää vyötärölläni, siinä missä lonkka tekee luonnollisen kolon, kuin tehtynä hänen kädelleen. Työaamu ajattelen unen ja valveen rajamailta. Sitten muistan, että jolulu on aivan heti täällä. Enää tämä yksi työpäivä ja sitten voimme laskeutua hetkeksi jouluun ja perheen kanssa […] Lue lisää »

  

• Muutos vähemmän ahdistuneeseen vanhemmuuteen asuu meissä itsessämme

  Millaista olisi vanhemmuus jos siihen ei kohdistuisi niin paljon paineita suoriutua siitä täydellisesti? Millaista olisi vanhemmuus jos kuulisit toimistasi enemmän kehuja? Miksi me uuvumme ja jäämme niin yksin Suomessa? Lue lisää »

  

• Varastetut vuodet ja kapuloita ruuhkavuosien oravanpyörässä

  Saamme usein Puolison kanssa osaksemme hieman ihmettelyä, kun olemme suomalaissa mittakaavassa niin kovin jäljessä sitä outoa kaavaa, jota täällä usein noudatetaan. Meillä on työt ja lapset ovat kouluikäisiä, silti vasta nyt hankimme ensimmäisen autolainamme ja ne kiireiset niin kutsutut ruuhkavuodetkin me olemme tähän asti onnistuneet välttämään. Lue lisää »

  

• Elämää aistiyliherkän lapsen kanssa.

  Miltä tuntuu kun kaikki vaatteet tuntuvat pahalta? Kuvittele jos jokainen ihoa koskeva kohta vaatteesta ahdistaisi tai takin hihansuun osuminen kämmenselkään aiheuttaisi lähestulkoon hyperventilaatiokohtauksen. Tervetuloa meidän arkemme Kuopuksen kanssa. Lue lisää »

  

• Joulun odotusta kodissa, joka ennen ei päästänyt joulua sisään ennen jouluviikkoa.

  Tänä outona vuonna, jota määrittelee lähinnä silmälle näkymätön virus, olen päättänyt antaa joulun hiipiä kotiimme ja tehdä siellä taikojaan jo joulukuussa. Lue lisää »