One glass of milk, please

• Valintoja joita ei kannata katua – ajanjakso lasten kanssa kotona

  Sinä voisit olla jo työelämäsi huipulla. Unelmatyössäsi. Totesi eräs tuttavani minulle kun hänelle selvisi, että etsin vakinaista työtä. Mutta valitsit lähteä ulkomaille ja tehdä hanketöitä. Niin. Niin valitsin vastasin. Enkä ole katunut.  Muistatteko ne ajat kun Piilaaksossa tuskailin sitä, etten jaksaisi olla vain kotona. Miten haikailin sitä elämä mitä niin moni ystäväni tuntui elävän, että […] Lue lisää »

  

• Älä itke surusta kun se loppuu, itke ilosta koska se tapahtui

  Kirjoitin edellisen kirjoituksen yksinäisyydestä. Nyt haluaisin kirjoittaa päinvastaisesta aiheesta, ystävyydestä. Ystävyys on tavallaan ajankohtaista juuri nyt, ystävänpäivän kolkutellessa oveen. Hassusti me olemme halunneet määrätä kalenteriin tietyn päivämäärän jolloin meidän tulisi muistaa rakastettua tai ystäviä. Aivan kuin heitä ei voisi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Kuitenkin paljon painavampi syy kirjoittaa ystävyydestä on oikeastaan tämän päivän tunnetilani. Puhelimeni […] Lue lisää »

  

• #HaluanSanoaSulle – sanoja yksinäisyydestä

  Yläasteen tiilirakennuksen pitkät ahtaat käytävät. Oppilaat istumassa käytävän seinustoilla niin, ettei ohi päässyt kuin astelemalla heidän jalkojensa ylitse. Muistan sen tykytyksen rinnassa, sen epämiellyttävän tunteen kun tiesin, että tuostakin pitäisi mennä ylitse ja ottaa taas vastaan kaikki ne huudot ja pilkat. Ja aina joku onnistui nostamaa jalkansa niin, niin että lopulta kompuroin ja jouduin ottamaan […] Lue lisää »

  

• Tavallinen, tylsä perhe-arki- tätäkö me oikeasti kaipasimme?

  Aamu. Aikainen aamu. Pimeys lepäilee vielä kaikessa raukeudessaan huoneissa, sillä ei ole mikään kiire lähteä. Hapuilen puhelinta yöpöydältä ja katson kelloa, 5.55. Viiden minuutin päästä se pärähtäisi soimaan. Sammutan herätyksen ennen kuin se edes lähtee soimaan, turha herättää Puolisoa siihen. Nousen ja hiivin ulos huoneesta jumppamatolleni. Seuraavan kerran avaan makuuhuoneen oven kello seitsemän aamulla. Ennen […] Lue lisää »

  

• Missä lajissa Helsinki voittaa Piilaakson?

  Tämä talvi on ollut epätalvi. Se on varmaan tullut selväksi. Ehkä pienoinen pettymyskin on ollut luettavissa sieltä rivien välistä. Minähän kun tavallaan lupasin lapsille lunta. Oikean talven. Narskuvaa valkoista massaa kenkien alle. En tätä ikuisesti jatkuvaa marraskuuta. Onneksi me olemme tankanneet kahden vuoden ajan lähes tauotta Kalifornian aurinkoa. Tuntuu kuin tämä sää lähinnä vain harmittaisi […] Lue lisää »

  

• “Lapset tarvitsevat aikuisia jotka utelevat”

  Kävelen tihkusateessa kohti kotia. Vein lapset hieman myöhemmin kouluun, koska heillä oli eilen niin pitkä päivä. Kotona odottaa työt ja pyykkivuori. Kadulla kävelee vastaan Naapurin kymmenvuotias lapsi, matkalla kouluun hänkin. Tiedän lapsen olleen sairas monta päivää ja päässeen  nyt ensimmäistä kertaa tällä viikolla kouluun. Tervehdin lasta, kyselen vointia ja toivotan jaksamista koulupäivään. Lapsi vastaa vähän […] Lue lisää »

  

• Mihin elämä vie seuraavaksi

  Harmaata, harmaata, harmaata. Talvi ei tahdo tulla. Ei millään. Kaikki lumisateet saapuvat tähän merenrantakaupunkiin vetenä. Tammikuu on lipunut siitä huolimatta eteenpäin. Niinhän se aika aina. Ei se kysy säätilaa etenemiseen. Vain muutama itkuinen päivä koko kuukauden aikana, se on paljon paremmin kuin mitä uskalsin toivoa missään vaiheessa. Totuttelua tämä on silti vaatinut. Uusi elämä. Kaikki […] Lue lisää »

  

• Miksi lapsi harrastaa? Omaksi ilokseen vai vanhempien mieliksi?

  Lasten harrastaminen tai harrastamattomuus puhututtaa säännöllisin väliajoin. Lehdet ja keskustelupalstat täyttyvät depateista pitääkö lapsen harrastaa, kuinka paljon, minkä ikäisenä ja mitä hyötyä/haittaa siitä kaikesta on. Me olemme meidän perheessä puhuneet useita kertoja lasten harrastamisesta. Olemme pohtineet oikeita harrastusmuotoja ja määriä. Olemme miettineet koska vaihtaa lajia ja koska jäädä katsomaan onko jokin harrastus oikeasti lapselle vastenmielinen […] Lue lisää »

  

• Muutoksen hinta- huonoja öitä ja syömättömyyttä

    Lapset leikkivät iloisesti muiden lasten seassa, Kuopus vilkuttaa iloisesti liukumäen päältä mutta tulee portille oikeastaan vastaan vain kysymään saisiko leikkiä vielä viisi minuuttia pidempään. Kuopuksen opettaja hymyilee minulle ja toteaa minun tulevan liian aikaisin hakemaan lapset, he viihtyvät niin hyvin, etteivät malttaisi lähteä kotiin. Opettaja kertoilee miten hyvin lapset ovatkaan solahtaneet ryhmään, vaikka takana […] Lue lisää »

  

• Maitojunalla takaisin ja muita epämääräisiä tapoja suhtautua muiden elämään

  Luin tällä viikolla Edustusrouvan päiväkirja blogista tekstin, jossa Katariina kertoi miten ihmiset ovat suhtautuneet heidän perheensä seuraavaan maakohteeseen. Asiasta virisi vilkas keskustelu ulkosuomalaisten bloggaajien kanavalla. Ja aiheesta. Voisi kuvitella, ettei kellään ole ollut meille mitään negatiivista sanottavaa siitä, että me palasimme Suomeen. Näin sitä äkkiseltään kuvittelisi. Tilastojen valossa tämä on kuitenkin yksi turvallisimmista ja parhaista […] Lue lisää »