One glass of milk, please

• Syksy saapuu ja koulut alkavat

  Maanantai. Saavun työpäivän jälkeen hieman väsyneenä kotiin, avaan kotioven ja vastassa on kaksi pellavapäätä ja isäni, joka on heidät tuonut takaisin Helsinkiin maaseudulta. Lapsilla on jäljellä pari päivää ja sitten alkaa uusi kappale heidän elämässään. Taas. Torstaina alkavat koulut. Täällä Suomessa ne alkavat lähiopetuksena, syksystä kukaan ei tiedä mitä se sitten tuo tullessaan. Monelle lapselle […] Lue lisää »

  

• Sielua odotellessa- kun paluumuuton henkinen vaihe jää kesken koronan takia

  Hiljaista ja outoa. Istun toimistolla ja tuijotan tietokoneen ruutuun jossa kursori vilkkuu tasaiseen tahtiin pisteen jälkeen. Olen ollut fyysisesti työpaikalla muutamana päivänä viikossa. Tänään olen viimeinen ja hiljaisuus tuntuu huumaavalta. Outouden tunteen tuo se, ettei kotona ole lapsia odottamassa. He lähtivät tänään äitini kanssa junalla kohti Pohjois-Karjalaa. Ilmoitimme Kuopuksen päiväkotiin, että lapsi aloittaakin päiväkodin vasta […] Lue lisää »

  

• Ulkomaalaisvihan kulttuuri

  Ilta-aurinko paistaa viistosti olohuoneen ikkunoista sisään. Poskilla viipyy vielä sen säteiden polttama lämpö päivän ajalta. Nousen rappuset yläkertaan, istahdan Kuopuksen sängyn laidalle ja nojaan selkäni seinään. Tapailen iltalaulun sanoja kun Kuopus vielä keskeyttää minut. “Annu, selitätkö uudestaan mikä se on se kaasukammio jonne se mies sanoi että sinun pitäisi mennä?” Niin, tällaisia keskusteluita minä käyn […] Lue lisää »

  

• Ei ole mitään sankari-isää, on vain vanhempia

  Kaksi vuotta sitten Piilaaksossa kerroin, kuinka Puoliso jäi kotiin kipeän Kuopuksen kanssa minun mennessä töihin. Sain silloin paljon ihmetystä osakseni ja Puolisoni toiminta ihailua. Kun tästä kerroin, sain useamman kommentin siitä miten onneksi Suomessa ei enää suhtauduta isien kotiinjäämiseen samankaltaisella oudolla sankari-vanhempi asenteella. Pettymyksekseni olen tämän reilun puolen vuoden aikana joutunut kuitenkin toteamaan, ettei tuo […] Lue lisää »

  

• Täydellinen epäkesä

  Takaisin kotona. Pihanpiirin pihlajapuun marjat punertavat, osa kesäkukista ei kestänyt yli kahden viikon poissaoloamme, vaikka suurin osa selvisikin koitoksesta mainiosti. Koti tuoksuu kodille. Silloinkin kun ovet ovat olleet kiinni kaksi viikkoa. Ajoimme läpi öisen Suomen maanantai-iltana. En voi väittää matkan olleen pimeä, sillä vaikka saavuimme vasta keskiyön aikaan tänne itäisen Helsingin kotikoloomme, ei valo ollut […] Lue lisää »

  

• Muistoja tuomitsevista äideistä

  Olemme siirtyneet kesänvietossamme Pohjois-Karjalaan. Vihdoinkin olemme vanhempieni luona, pitkän kevään ja alkukesän jälkeen. Korona sekoitti tänä keväänä sen pienen unelman, että olisimme vihdoinkin voineet tavata taas vanhempiani useammin kuin puolen vuoden tai vuoden välein. Helmikuun viimeisen viikon lapset viettivät vielä hiihtoloman täällä. Hain heidät takaisin kotiin maaliskuun ensimmäisinä päivinä ja sen jälkeen alkoivat rajoitustoimenpiteet. On […] Lue lisää »

  

• Välähdyksiä mökkielämästä

  Pieni hirsimökki keskellä metsää. Itse mökki ylärinteessä, mäntypuiden katveessa. Puiset portaat johtavat mustikanvarpujen seasta alas rantaan jossa nököttää pieni hirsinen saunarakennus. Ulkohuussi jää mökin vasemmalle puolelle, tarpeeksi lähelle että öisinkin on helppo käydä mutta tarpeeksi kauas että siellä saa olla rauhassa. Huussin ikkunasta näkyy järvelle. Mökin yhdessä alkovissa on kerrossänky. Siellä nukkuvat lapset. Toisessa alkovissa […] Lue lisää »

  

• Asioita Suomesta, joita olen kaivannut

  Olen kirjoittanut tätä blogia säännöllisesti vähintään 2 kertaa viikossa nyt jo kolmen ja puolen vuoden ajan. Se tarkoittaa karkeasti noin 400-500 postausta. Se on paljon asiaa elämästä. Aloitin blogin alunperin nimenomaan kirjoittaakseeni julkista päiväkirjaa. Taltioidakseni muistoja näistä vuosista kun lapset ovat pieniä. Blogi on ollut loistava tapa kirjata ja kuvata arkeamme, tauotta ja jatkuvasti. Olen […] Lue lisää »

  

• Muistatko…?

  “Annu, muistatko kun oltiin Hawailla ja siellä oli se salamanteri? Tai kun Kroatiassa siellä vuorilla oli se tosi iso etana?” Esikoinen kyselee meidän kävellessä kohti uimarantaa. Muistanhan minä myötäilen hänelle. “Niin ja Amerikassa, siellä oli kyllä paljon lämpimämpi kun täällä Suomessa. On hassua kun ihmiset nyt sanovat että on lämmin, vaikka nyt on normaalia! “ […] Lue lisää »

  

• Lastemme luksuskesäloman puitteet: mökki ja isovanhemmat

  “Montako päivää on kesälomaan?” Kysyy Kuopus. Lasketaan yhdessä kalenterista. Vielä kolme päivää kunnes viimeinkin perjantaina on viimeinen päivä päiväkotia. Sitten alkaa lasten silmissä ikuisuudelta vaikuttava kuuden viikon vapaa jakso. Vapaa siis lapsille. Me vanhemmat olemme töissä. Puolisolla on kaksi viikkoa heinäkuuussa lomaa, minulla ei arvaten lainkaan. Mutta lapsille me haluamme suoda loman. Mielestäni se kuuluu […] Lue lisää »