One glass of milk, please

• Paikka, jossa minä hymyilen

  Auringon säteet ovat muuttuneet kuumiksi, keskipäivän aikaan jo polttaviksi. Sateet ovat kadonneet jonnekin kukkuloiden taakse, pilvet hajonneet odottamaan myöhäistä syksyä. Luonto ei vielä muista mitä sillä on edessään, vielä se kurkottelee rehevänä kohti kuumana hehkuvaa palloa taivaalla. Vielä se leväyttää lehtensä, kukkasensa kaikkien nähtäville, ylpeilee prameilla väreillään ja laajoilla pinnoillaan. Vielä luonto ei muista, ettei […] Lue lisää »

  

• Toivo parasta, varaudu pahimpaan- amerikkalainen tapa suhtautua elämään

  Kolibrin lento, siipien iskut kuulostavat surinalta, aamuaurinko valaisee pientä lintua kun se siirtyy kukasta kukkaan. Kuopus katsomassa tuota joka aamuista näytelmää sohvalla seisten, aurinko värjää hänen hiuksensa kultaiseksi kehykseksi kasvojen ympärille. Maanantaiaamu, rutiinit, arki. Kaikki se taas edessä. Eilinen vaellus Mount Diablolle näkyy vielä juomapulloina väärissä laukuissa, tomuna kenkien kärjessä. Taas yksi paikka listaltamme tehty, […] Lue lisää »

  

• Empatia- voiko sitä olla liikaa?

    Luen uutisia, nälänhätä, sodat, kurjuus, köyhyys, ihmisiä käännytetään vaarallisiin maihin. Kurkkua kuristaa ja rinnassa tuntuu painavalta. Siirryn selaamaan sosiaalista mediaa. Ystävä kertoo hänen lastensa isän nukkuneen ajasta ikuisuuteen. Toisaalla eräs seuraamani doula kertoo otteita osallistumastaan suruseminaarista. Itkettää. Itkettää vaikken ystävän eksää sen kummemin tuntenutkaan, itkettää vaikka en tunne sitä isää, joka siellä suruseminaarissa kertoo […] Lue lisää »

  

• Elämän perspektiivejä

  Lintu laulaa viikunapuun oksilla. Oksilla jotka vielä viikko sitten ojentautuivat kohti sadepilviä harmaina ja paljaina. Nyt niitä koristaa jo kämmenen kokoiset lehdet, pienet viikunat kurkistelevat lehtien vierestä kohti sinistä taivasta. Hän on vihdoin täällä, aurinko, lämpö, Piilaakson kevät. Etelässä villikukat ovat purskahtaneet ryöppyinä kukkimaan, täällä pohjoisessakin kukkulat alkavat saada oransseja ja keltaisia värilaikkuja vihreän sametin […] Lue lisää »

  

• Entä jos vanhempi ei osaakaan pyytää apua?

  Project mama puhuu viimeisimmässä blogipostauksessaan osuvasti ja terävästi siitä miten vanhemmista, pikkulapsiajasta ja jaksamisesta nykyään puhutaan. Ja paljonhan siitä puhutaan. Paljon on myös yritetty tehdä muutoksia, jotta vanhemmat saisivat helpommin apua. Moni kunta tarjoaa kodinhoidonapua pienellä, tulosidonnaisella korvauksella. Siivoojan tulemista lapsiperheen avuksi on jo vuosia lobattu normaalina asiana, sekä vanhempien väsymisestä, uupumuksesta ja yksin jäämisestä […] Lue lisää »

  

• Metsäperhe

  Herään kotoa, omasta sängystä. Herätyskello on pirissyt jo kerran, silloin vielä haparoin sen käsiin ja painoin torkkunappia. Nyt avaan silmät ennen kuin se rämähtää uudelleen. Kuopus on kömpinyt väliimme, kuten edelleen niin kovin usein. Käännyn häneen päin ja hän vastaa katseeni hymyllä. En tiedä kuinka kauan hän on jo maannut valveilla. Sen taidon hän osaa, […] Lue lisää »

  

• Kohti pientä seikkailua

  Huomenna aamun koittaessa, me pakkaamme auton kyytiin lasten pyörät, kassillisen vaatteita, toisen ulkoiluvaatteita, kumisaappaat ja villapaidat ja suuntaamme auton nokan kohti pohjoista. Lapsilla on koulusta viikon kevätloma ja tiistaihin asti me vietämme aikaa pohjoisessa. Vuokrasimme vaatimattoman mutta ihanan näköisen mökin Mendocinosta ja suuntamme sinne. Mukaan ei lähde tietokoneita, puhelimet toki ja kamera. Mutta tämä blogi […] Lue lisää »

  

• Vanhempien vetämä kerhopäivä

  Tällä viikolla meillä on Kuopuksen kerhossa ollut niin kutsuttu “Parent led week”, eli vanhempien vetämä kerhopäivä. Tämä on siis ollut viikko kun kaikki toiminta ja sen toteutus kerhopäivien aikana on ollut kerhossa työskentelevien vanhempien vastuulla. Kuulostaako vähän oudolta? Kun ollaan siellä kuitenkin vapaaehtoisesti töissä? Syy siihen miksi meillä on monia tällaisia asioita on oikeastaan seuraava: […] Lue lisää »

  

• Kiusaamisen alkeet opitaan usein kotona

  Ojennan sohvalla peiton alla istuvalle, kirjaa lukevalle, unenpöpperöiselle lapselle vaatepinoa. On kouluaamu, pukeakin pitäisi. Esikoinen katsahtaa minuun, aamuaurinko paistaa ikkunasta värjäten hänen vaaleat hiuksensa kultaiseksi kehäksi hänen päänsä päälle. Pieni rakas menninkäislapseni, ajattelen. Lapsi katsoo vaatepinoa ja ottaa ylimmäisenä olevan paidan käsiinsä ja sanoo ettei halua laittaa sitä päälle. Otan paidan käteen ja otsani rypistyy […] Lue lisää »

  

• Perusoikeus onnellisuuteen

    Vuosittainen onnellisuustutkimus julkaistiin tällä viikolla. Suomi sijoittui toista kertaa peräkkäin ensimmäiseksi. Moni on ihmetellyt, että miksi ihmeessä. Maahan on kylmä, ihmiset yrmeitä ja kesä lyhyt. “Tulet siis onnellisesta maasta, eli olet itsekin onnellinen?” Kysyi eräs tuttava äiti eilen istuessamme Kuopuksen kerhon kampuksella lounastamassa. Nauroin ja kerroin hänelle sen riippuvan oikeastaan onnellisuuden määritelmästä. Mitä se […] Lue lisää »