One glass of milk, please

• Lasteni isä

  Nousen lasten kanssa seitsemältä. Vessassa peilistä katsoo väsynyt Annuska, hiukset ovat sekaisin nukahdettuani suoraan suihkusta tulleena kirjan ääreen sänkyyn. Niska tuntuu  jäykältä kuten aina kun nukun hiukset märkänä. Hammashaavaa vihlaisee, mutta vain vähäsen, niin paljon vähemmän kuin kuluneiden viikkojen aikana. Kuopus tunkee ovesta ohitseni aamupissalle. Yksityisyyttä tässä talossa ei saa edes vessassa. Suljen makuuhuoneen oven […] Lue lisää »

  

• Paluu

  Utopia:Lentokoneessa lapset katselevat piirrettyjä, rakentelevat legoja ja syövät tarjottua ruokaa jonka jälkeen he nukkuvat molemmat omilla istuimillaan istuen puolet lennosta. Perillä he hyväntuulisesti syövät vielä iltapalaa ja menevät sitten nukkumaan. Matka on ollut niin raskas, että he nukkuvat jo heti ensimmäisenä yönä aamuun asti ja heräävät pirteänä uuteen päivään kotona. Päivät sujuvat ongelmitta, Puoliso on […] Lue lisää »

  

• Missä lapsuus asuu

  Siellä se seisoo, mutkan takana, hieman yllättäen esiintulevana, vanha kyläkoulu, keltaisen maalipinnan saaneena. Hengittää hiljaa metsän puiden humistessa ympärillä. Pääovien rautaiset, jo hieman ruostuneet portaiden kaiteet betoniaskelmien molemmin puolin tukemassa saapujaa. Ikkunoissa vanha venäläinen lasi taittaa valon omanlaisesti. Pihalla syreenit kukkivat ja omenapuut kasvavat hitaasti mutta varmasti kohti taivasta. Talon puna-, valko, harmaamarmoripintaiset lattiat, keittiön […] Lue lisää »

  

• Mitä sinulle kuuluu?

  Juna nytkähtää liikkeelle. Kaisaniemen puisto jää oikealle puolelleni kun juna hitaasti lisää vauhtia ja aloittaa tasaisen matkansa kohti Joensuuta minä kyydissä. Istun yläkerrassa ja katselen ikkunasta ulos, Taivas on sininen, pieniä pilvenriekaleita vaeltaa sen kannella ja ihmiset tuntuvat kaikki olevan menossa jonnekin. Takana on kolme päivää ilman lapsia. Kolme päivää kun minun on pitänyt huolehtia […] Lue lisää »

  

• Olisinpa tiennyt

  Vastaan Maaret Kallion julkiseen haasteeseen, jossa hän kehottaa palaamaan omaan nuoruuteensa ja puhumaan nuorelle itselleen. Hei, sinä nuori Annu! Jos minä voisin,menisin ajassa taaksepäin ja kertoisin sinulle, nuorelle ala-asteikäiselle Annulle, että kyllä sinä vielä saat elämässäsi oikeita ystäviä. Ettei yksinäinen ala-aste tarkoita, että sinussa on jotain vikaa. Kertoisin sinulle, että tulet elämään vielä aikaa kun […] Lue lisää »

  

• Yöttömän yön maassa

  Taas lentokentällä. Taas lähdössä. Tällä kertaa tuttuun paikkaan, Suomeen. Lyhyt pyrähdys yöttömään yöhön. Kävelen halki SF:n lentokentän, molemmissa käsissä yksi lapsi. Kerroin heille jo aamulla, että tänään tarvitsen apua, että ei voi hölmöillä ja riehua. Yksin lasten kanssa matkustaminen, ei missään nimessä lempipuuhiani, mutta jotenkin siihenkin tottuu. Turtuu, sen vain hoitaa. Turvatarkastusjonossa kestää tunti. Onneksi […] Lue lisää »

  

• Jos metsään haluat mennä nyt

  Arvatkaapas mitä tänän tehdään? Kysyn lapsilta aamupalapöydässä. Kaksi sinistä silmäparia nousee aamupalakulhojen takaa katsomaan minua. Onhan asiasta puhuttu ja mainittu kymmeniä kertoja, mutta lasten ajankäsitys on edelleen vähän hakusessa. “Kuviskoulun jälkeen mennään punapuumetsään ja pystytetään teltta sinne ja jäädään yöksi!” Lasten ilmeet valaistuvat kuin taikaiskusta. Innostunut pulina täyttää aamupalapöydän, omat ajatukseni vaeltavat listaan tavaroista, joita […] Lue lisää »

  

• Julkinen yksityinen elämä- ajatuksia bloggaamisen takaa

  Lapset viimeistelevät pupulaatikko askarteluaan ruokapöydän ääressä ja minä selailen laiskasti Instagrammia. Katselen muiden bloggaajien, ystävien ja puolituttujen kuvapäiviyksiä, luen seuraamani bloggajan kertomusta keskenmenoon päättyneestä raskaudesta, luen toisen bloggaajan riemusta kun hän vihdoinkin sai opintonsa päätökseen. Lopulta päädyn syystä tai toisesta omille instagramsivuilleni ja vilkaisen kuluvan viikon kuvia. On kuvia rannalta, jossa vietin lasten kanssa maanantain […] Lue lisää »

  

• Kun äitiä harmittaa

    Sunnuntaiaamu. Yön taivaan peittänyt pilvipeite rakoilee ja aurinko pilkistää sen läpi. Puoliso nukkuu vielä, on minun vuoroni hoitaa aamu ja antaa toisen nukkua pitkään. Eilisillan väsymys vei kyvyn tehdä suunnitelmia tälle päivälle, ei vain osattu, kumpikaan ei oikein jaksanut miettiä. Kallisarvoista perheaikaa, mutta välillä päättäminen siitä mitä tehdä on vaikeaa. Pyörittelen mielessäni erilaisia vaihtoehtoja. […] Lue lisää »

  

• Tasapainoilun sietämätön vaikeus

  Aamuhetki. Istun Esikoisen kanssa hiljaa sohvalla ja katsellaan ulos olohuoneen ikkunasta. Linnunlaulu kantautuu sisälle, me molemmat hengitämme samaan tahtiin. Tunnen lapsen sydämen sykkeen omaa kehoani vasten. Mietin omaa aikaa, lapsetonta aikaa, yksinoloa, hiljaisuutta. Valehtelisin jos väittäisin etten koskaan kaipaisi hiljaisuutta ja yksinoloa. Tottakai kaipaan. Mutta olen myös rakentanut elämääni niin, että niitä hetkiä tulee lähes […] Lue lisää »