One glass of milk, please

• ”Toivottavasti se on sen arvoista”

  Naapurin portin kolahdus ja tuulikellon helähdys herättää minut. Avaan silmät ja kuulostelen aamua. Hengityksen ääniä, lintujen kevätkonserttia ulkona, lentokone lentää talon ylitse, lakanat kahahtavat kun Puoliso kääntyy parempaa asentoon. Esikoinen nukkuu vielä, edistystä, hän ei olekaan herännyt jo kello 5.45, kuten jokaisena muuna aamuna tällä viikolla. Lattia tuntuu viileältä jalkojen alla, vessassa valo häikäisee vastaan […] Lue lisää »

  

• Elämä suuri, ihminen pieni

  Esikoisen kuiskaava ääni tunkee läpi unen “Joko voi nousta? minä olen jo ihan hereillä.” Kiroilen hiljaa mielessäni nähdessäni hapuilemani puhelimen näytöstä kellonajan. 5.45 Esikoinen on herännyt nyt jo hetken aikaa ennen kello 7. Mutta että nyt sitten herätään jo ennen kello kuutta. Sanon lapselle, että on tosi aikaista vielä, nukutaan vielä hetki, jooko. Hän nyökkää […] Lue lisää »

  

• Sektio on synnytys

  Kerron teille tarinani sektiosta ja  häpeästä. Tai enneminkin yritykseni häpeästä eroon pääsemisestä. Synnytyshäpeästä. Sektiohäpeästä. Kun tulin raskaaksi Esikoisesta, leimasi raskausaikaani kokoajan pelko. Ensimmäinen raskaus ennen Esikoista oli päätynyt keskenmenoon keskellä Berliinin residenssiä. Alunperin minun ei edes pitänyt voida tulla raskaaksi. Kun sitten tulinkin vietiin se onni minulta liian nopeasti pois ja tilalle jäi vain toivo […] Lue lisää »

  

• Kohtaaminen rannalla

  Nousen autosta kirkkaaseen auringopaisteeseen. Punainen maa sekoittuu kultaiseen hiekkaan jalkojemme alla, dyynit ovat peittyneet vihreään kasvustoon ja vaaleanpunaiset ja keltaiset kukinnot loistavat satojen metrien päähän. Meri jylisee edessämme heittäen valkoisia vaahtopäitään korkealle ilmaan aaltojen iskeytyessä rantavedessä oleviin kivikasoihin. Lokit kaartelevat kaiken yllä ja kirkuvat pienellä saarellaan. Mustarastaat hyppelehtivät kuumalla hiekalla ja kallistavat päätään lasten juoksuaskeleet […] Lue lisää »

  

• Hitsin-vitsi päivä

  Torstai-iltapäivä. Ystävä-äiti lapsineen vietti aamupäivän meillä. Lapset leikkivät, me aikuiset höpisimme. Lounaan jälkeen talo hiljenee kun vieraat lähtevät. Joku mieltä oikeastaan aamusta asti  painanut ärsytys palaa takaisin jonnekin takaraivon tietämille, vierailu painoi sen hetkeksi piiloon, mutta nyt taas kaikki ärsyttää. En saa aloitettua mitään järkevää, yritän kirjoittaa mutta lapset vinkuvat pyörälenkille. Myönnyn ja ajattelen, että […] Lue lisää »

  

• Lopussa kiitos seisoo

  Kuulen suihkuun miten molemmat lapset heräilevät. Esikoinen käy vilkaisemassa kylpyhuoneen ovella olenko se minä suihkussa ja katoaa sitten taas oviaukosta. Kun menen makuuhuoneeseemme pukemaan, näen hänen kaivautuneen uudestaan sänkyynsä peittojen alle ja katselevan sieltä katossa olevia perhosia. Kun alan kattaa aamupalaa pöytään tulevat molemmat lapset ruokailutilaan. Esikoinen kaivaa sivupöydällä olevasta kysymyslaatikosta kysymyksiä joihin pitää vastata […] Lue lisää »

  

• Lupa olla onnellinen?

  Ajan pitkin meren rantaa, kukkulat vasemmalla puolella, meri oikealla, siihen väliin jää suuria kaistaleita rypsipeltoja ja nyt sateiden jälkeen vihreänä loistavaa ruohoa. Kaiken tämän läpi me ajamme pitkin mustaa tietä, määränpäänä tietty ranta, San gregorio. Kello on kymmenen kun kurvaan parkkipaikalle. Aurinko loistaa korkealla taivaalla, taivaalla ei näy pilven hattaraakaan. Vieno sumu sakeuttaa ilman horisontissa, […] Lue lisää »

  

• Missä suru asuu?

  Esikoinen istuu sohvalla mietteissään, katse on suuntautunut olohuoneen ikkunasta ulos, hän on fyysisesti siinä, mutta mieli on kaukana muualla. Aurinko paistaa ulkona, luumupuussa on lehdet, kukat ovat jo kuihtuneet ja tippuneet maahan kadoten mullan sekaan. Viikunapuu työntää lehtiä, kuin pieniä vihreitä käsiä. Esikoinen katsoo minuun ja kysyy “Nähdäänkö me Ystävää enää koskaan? Tuleeko hän enää […] Lue lisää »

  

• Kesän ensimmäinen päivä

  Havahdun siihen kun Kuopus könyää viereeni sänkyyn. Olen ollut syvässä, syvässä unessa, en saa todellisuudesta kiinni ja väsymys kirveltää silmiä. Huone on pimeä ja Kuopus säätää jotain peiton kanssa. En ymmärrä haluaako hän sitä päälleen vai ei. Peittelen hänet minun ja Puolison väliin, lapsi alkaa huutamaan ja sätkimään. Otan peiton pois, kysyn mitä hän haluaa, […] Lue lisää »

  

• Miten kasvattaa miesoletettu joka ei käyttäydy kuten miesoletettu?

  Ulkona paistaa aurinko, lapset leikkivät yhdessä takapihan nurmikolla, nykyään se on jotenkin jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Riitoja tulee, huutoa, tappelua, erimielisyyksiä. Harvoin kuitenkaan he enää käyvät toisiinsa käsiksi niin että siitä syntyisi täysi painiottelu. Usein julkisissa paikoissa heidän nahistelunsa kuitataan sanoilla “ No veljekset on tuollaisia” “Pojat on poikia” “Voi velikultia”. Kuitenkin jos olen […] Lue lisää »