One glass of milk, please

• 

  Arki

  Torstai-aamu. Arki. Se löytää tännekin. Kuin varkain. Salakavalasti olemme tipahtaneet elämään töiden rytmittämää arkea. Avaan silmäni kun Esikoinen nykäisee minua kevyesti kädestä. Hän seisoo sänkymme vieressä ja kysyy, joko voidaan herätä. Mutisen myöntävän vastauksen, mutta pyydän häntä silti vielä tulemaan viereeni. Raotan peittoa  ja lapsi luikahtaa kainalooni. Haistelen hänen hiuksiaan ja pienen kehon lämpö saa […] Lue lisää »

• 

  Muistoja Välitilan Suomesta

  Suomessa tuntuu tällä hetkellä olevan valloilla ilmapiiri, joka oikeuttaa sanomaan toisesta ihmisestä mitä vain. Mitä pahemmin sanot, sen parempi. Eikä kukaan välitä. Minä en ole naiivi ja kuvittele, etteikö näitä ihmisiä olisi aina ollut, eivät ne nyt yllättäen ole ilmestyneet Suomeen, sen yhden vuoden aikana jonka me olemme olleet poissa. Mutta se mikä on muuttunut, […] Lue lisää »

• 

  Satamassa, Klaanini tykönä

  Sade ropisee peltikattoon ja luo tasaisen monotonisen äänimaiseman. Kesäillan valo kurkistelee lastenhuoneen ikkunoista, verhojen takaa, ja piirtää pitkiä valokaistaleita puulattiaan. Esikoinen nukkuu, Kuopus makaa sängyssä ja tuijottaa valon ja varjojen leikkiä sadetta kuunnellen. Minä istun heidän sängyn laidalla ja kirjoitan. Takana on kolmen päivää oman Klaanini parissa. Klaani. Nimitys, jota leikkimielisesti nuorempana käytimme kuvaamaan sisarusparveamme. Nimitys, […] Lue lisää »

• 

  Hiljaisuuden tasapaino

  Hiljaisuus. Perjantai-iltana istuin valkoiseksi maalatun puisen keittiönpöydän ääressä hiljaisessa, hieman itsekseen natisevassa talossa. Jaloissani pyöri kissa, joka istahti lopulta keskelle lattiaa tuijottamaan lattialankkujen väliin haistaen sieltä hiiren. Aurinko värjäsi pihan puut heleän vihreäksi ja taivalla seilasi hitaasti valkoisia pilviä. Syreenit ja juhanusruusut alkoivat olla jo lakastuneita, puiden vihreys syvempää joka päivä. Saunan tuoksu leijaili pihan […] Lue lisää »

• 

  Aito, oikea lapsuuden utopia

  Kuulen unen läpi Esikoisen askeleet kun hän kävelee kohti sänkyämme. Lapsi tulee sänkymme luokse ja kuiskaa minulle “Joko nyt on aamu, voidaanko herätä?” Hapuilen puhelintani ja katson kelloa. Lähes seitsemän. Noustaan vaan. Iho nousee kananlihalle yön viileyden viipyessä huoneissa. Ikkunaverho heiluu hiljaa tuulen mukana tuoden lisää aamun viileitä tuulahduksia vinttikerrokseen. Jossain pimeässä nurkassa inisee hyttynen. Puoen vaatteita […] Lue lisää »

• 

  Jotta voisit ymmärtää nykyisyyttä, tulee sinun tuntea historia

  Koska tämän blogin matkaan on nyt lähtenyt niin moni uusi lukija, ajattelin että teen teille pienen koosteen siitä kuka tätä oikein kirjoittaa ja mikä meidän elämäntilanne oikein tarkalleen on. Että miksi ihmeessä me kökimme odottamassa viisumeita keskellä Meilahden huvila-aluetta Helsingissä. En kerro elämäntarinaani, siihen ei yksi blogipostaus taitaisi riittääkään. Mutta kerrotaan lyhyesti kuitenkin se mistä […] Lue lisää »

• 

  Mitä minulle kuuluu?

  Ikkunalaudalla kukkii violetti orkidea, vaahteranoksat heiluvat hiljaa tuulessa ja aurinko värjää maisemaa kellertäväksi. Ulkoa hiipii sisään huumaava ruusujen ja syreenien tuoksu johon sekoittuu lämmitetyn saunan savua. Katselen toisella ikkunalaudalla venyttelevää kissaa ja mietin mitä teille kertoisin. Mitä kertoisin tästä elämästä, jossa juuri nyt askellamme eteenpäin. Eräs ystäväni kysyi minulta muutamia päiviä sitten mitä minulle kuuluu, miten […] Lue lisää »

• 

  Puhutaanko hetki seksistä, ihan lastenkin kuullen?

  Joka vuosihan niihin törmää. Artikkeleihin, tutkimuksiin ja kyselyihin, joissa selviää, että nuoret tietävät niin kovin vähän seksistä, sukupuolitautien leviämisestä ja siitä miten tulisi toimia jos joku ehdottelee asiattomia tai jos pahin on tapahtunut ja nuori onkin jo tullut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Joka vuosi lehdet täyttyvät tästä informaatiosta. Ja joka vuosi asia vaivaa minua hieman enemmän. Mitä […] Lue lisää »

• 

  Hetkiä

  Kroatian lento oli myöhässä. Saavuimme taksin kyydillä perille tähän tämän hetkiseen viisuminodottelumajapaikkaamme. Kesäyö, ei täysin pimeää, muttei oikein valoisakaan. Kroatain +33 asteen jälkeen, Helsingin +10 astetta tuntuivat hyiseltä. Taksi jätti meidät, nukkuvat lapset ja kaksi matkalaukkuamme, soratielle. Edessämme oli rautaportti. Sen takan idyllinen keltainen puutalo. Eteisessä vastaan käveli kissa. Keittiössä odotti kivitasolla paketti ruisleipää, tummapahtoinen […] Lue lisää »

• 

  Hyvää Juhannusta!

  Oletan, että te kaikki lukijat olette juhannuksen vietossa ketkä mökillä, ketkä oman kodin sohvan nurkassa, ketkä ulkomailla. Me olemme takaisin Suomessa, majapaikkamme on Helsingin Meilahdessa. Täällä tuoksuu kesä: kukkivat koiraputket, syreenit ja juhannusruusut sekoittuvat kostean ruohon tuoksuun. Satakieli laulaa ja mustarastaat keikkuvat koivujen oksilla. Metsissä kukkivat ahomansikat. Meri on samea ja taivaalla liukuu tummia pilviä […] Lue lisää »