One glass of milk, please

• Asioita Suomesta, joita olen kaivannut

  Olen kirjoittanut tätä blogia säännöllisesti vähintään 2 kertaa viikossa nyt jo kolmen ja puolen vuoden ajan. Se tarkoittaa karkeasti noin 400-500 postausta. Se on paljon asiaa elämästä. Aloitin blogin alunperin nimenomaan kirjoittaakseeni julkista päiväkirjaa. Taltioidakseni muistoja näistä vuosista kun lapset ovat pieniä. Blogi on ollut loistava tapa kirjata ja kuvata arkeamme, tauotta ja jatkuvasti. Olen […] Lue lisää »

  

• Muistatko…?

  “Annu, muistatko kun oltiin Hawailla ja siellä oli se salamanteri? Tai kun Kroatiassa siellä vuorilla oli se tosi iso etana?” Esikoinen kyselee meidän kävellessä kohti uimarantaa. Muistanhan minä myötäilen hänelle. “Niin ja Amerikassa, siellä oli kyllä paljon lämpimämpi kun täällä Suomessa. On hassua kun ihmiset nyt sanovat että on lämmin, vaikka nyt on normaalia! “ […] Lue lisää »

  

• Lastemme luksuskesäloman puitteet: mökki ja isovanhemmat

  “Montako päivää on kesälomaan?” Kysyy Kuopus. Lasketaan yhdessä kalenterista. Vielä kolme päivää kunnes viimeinkin perjantaina on viimeinen päivä päiväkotia. Sitten alkaa lasten silmissä ikuisuudelta vaikuttava kuuden viikon vapaa jakso. Vapaa siis lapsille. Me vanhemmat olemme töissä. Puolisolla on kaksi viikkoa heinäkuuussa lomaa, minulla ei arvaten lainkaan. Mutta lapsille me haluamme suoda loman. Mielestäni se kuuluu […] Lue lisää »

  

• Mistä kaikki alkoi- 15. hääpäivä

  Yön ja aamun ukkosmyrskyn jäljiltä ilma on kostea ja lämmin. Kuunliljoilla lepää vielä yksittäisiä vesipisaroita, kuin hopeisia helmiä. Lokit kirkuvat, niinhän ne lähes aina tässä meren äärellä. Astianpesukone hurisee hiljaa ja koti on siisti. Puoliso laittaa lapsia nukkumaan yläkerrassa, kuulen hänen rauhallisen matalan äänen. Sen äänen johon silloin kauan sitten rakastuin. Sen äänen, jota edelleen […] Lue lisää »

  

• Lapsuuden kesälomamuistot ovat myös aikuisen vastuulla

  “Lempeä lämpö, suomen suvi, ihan nurkan takana häämöttävä juhannus ja loma!” Nämä ovat niin monen suomalaisen ajatukset tällä viikolla kun tämä maa hitaasti mutta varmasti siirtyy kohti sitä kuuluisaa lomakautta jolloin koko pohjola hiljenee. Itse en ole viettänyt palkallista lomaa enää vuosiin, yritin laskea kuinka kauan viimeisimmästä on, mutta luulen sen menevän aikaan ennen Englannin […] Lue lisää »

  

• Jos metsään haluat mennä nyt… niin mene!

  Rinkan paino lanteilla, lasten pulputus ympärillä, metsän tuoksu joka leijailee kuusi ja mäntypuiden välistä sieraimiini ja edessä Puoliso rinkka selässään rahistuttamassa pientä hiekkatietä askelillaan. Hymyilen onnellista hymyä kuin hangon keksi enkä tiedä mikä voisi olla siinä hetkessä parempi paikka olla kuin se suomalainen metsä johon olemme pienen perheemme voimin taivaltaneet ja jonka siimeksestä nyt etsimme […] Lue lisää »

  

• Kuulumisia, kun paluumuutosta on kulunut kuusi kuukautta

  Siitä on nyt aika tarkalleen kuusi kuukautta kun meidän lentokoneemme renkaat osuivat Helsinki-Vantaan kentälle ja me palasimme tämän maan kamaralle pysyvästi. Tai niin pysyvästi kuin meidän perheemme koskaan voi mihinkään asettua. Tänään, kun väsymys ei meinannut millään haihtua yltäni, vaan matalapaine tuntui roikkuvan harteillani kuin märkä ja painava villaviitta, pysähdyin pohtimaan sit kysymystä mihin olen […] Lue lisää »

  

• Miten taistella rakenteellista rasismia vastaan nousematta fyysisesti barrikadeille?

  “Kyllä sinun, siis nimenomaan sinun, tulisi puhua tästä nyt sosiaalisessa mediassa laajemmin ja pontevammin”, laittoi eräs puolitutti minulle viestiä kun oli ensin kysellyt miksi en puhu kanavissani vahvemmin rasismista vaikka varmasti minulla olisi asiasta paljon sanottavaa, olinhan asunut Amerikassa, olinhan itse ulkomaalainen, olihan minulla suuria ja kärkkäitä mielipiteitä niin monesta muustakin asiasta. Jäin pohtimaan hänen […] Lue lisää »

  

• Paluu kotiin

  Hiekkatie rahisee jalkojen alla, lokit huutavat korkealla taivaalla ja metsästä, koivujen katveesta kantautuu vieno kielojen tuoksu. Aurinko lämmittää kasvojamme, lapset pyöräilevät edeltä kovaa vauhtia kohti Kivinokan kärkeä. Kielon tuoksuun sekoittuu meren ominaishaju. Katselen hymyillen miten lapset riisuvat kypäränsä ja laskeutuvat pyöriensä selästä. Miten he juoksevat kiviä pitkin hypellen ja lopulta hiljaa hiipien rantaa, jossa kanadanhanhi […] Lue lisää »

  

• Tämän kevään nuori, haluaisin kertoa sinulle…

  Minä valmistuin ylioppilaaksi 20 vuotta sitten. Se oli sateinen ja kylmä päivä Kajaanissa. Olin valvonut edellisenä yönä kello neljään ja kävellyt kotiin käsi kädessä tutun pojan kanssa. Halasimme siinä tienristeyksessä, josta tie haarautui kohti minun opiskelija-asuntoa ja hänen asuntoaan. Halasimme pitkään ikään kuin tietäen ettemme koskaan enää näkisi. Emmekä me ole sen aamuyön jälkeen enää […] Lue lisää »