One glass of milk, please

• Katkeransuloiset viimeiset viikot

  Ensimmäine pilvinen päivä ikuisuuksiin. Aurinko ei pilkahda. Ei edes hetkeksi. Harmaa pilviverho ei rakoile, ei anna periksi. Väsymys tanssii silmieni ympärillä, pitää nuutunutta olemustani pilkkanaan. Tuntuu kuin se naureskelisi korvaani, ihmettelesi miten oikein kuvittelen pärjääväni Suomessa, kaamoksen keskellä jos en kestä yhtä pilvistä Kalifornian päivää. Aamusta asti koen väsymyksen vain istuvan harteillani, hievahtamatta. Haluaisin kömpiä […] Lue lisää »

  

• Ystäväkirja – random faktoja minusta

   Sain tämän ystäväkirjahaasteen pariltakin eri bloggaajakollegalta, ja vaikka yleensä lähden vähän nihkeästi näihin mukaan ajattelin tällä kertaa taipua ja täytellä tämän. Olen siis yleisesti aika huono kertomaan itsestäni. Toki kirjoitan tännekin hyvin avoimesti ajatuksistani ja elämästämme, mutta tietyllä tavalla varjelen kuitenkin myös paljon yksityisyyttäni. Siksi tällaiset tuntuvat hieman jännittäviltä täytellä. Mutta koska tällaista en ole […] Lue lisää »

  

• Poikien äiti, tyttöjen isä… entä jos kuitenkin olisi vain lasten vanhempi

  Loma alkaa tehdä tehtäväänsä ja ajatukseni harhailevat nykyään katkonaisten lauseiden sijaan kokonaisina lauseina. Olen nyt kolmen päivän ajan kuunnellut meren pauhua, antanut aaltojen huuhtoa kehoani, hiekan kuoria ihostani kaiken ylimääräisen pois ja auringon pehmittää kehoni pehmeäksi. Olen katsellut miten lapsemme leikkivät aalloissa, miten ensin Esikoinen sai kiinni snorklaamisen ajatuksesta ja sitten päivää myöhemmin Kuopus. Olen […] Lue lisää »

  

• Kuuhun ja takaisin -rakkauden voimasta elämän rankoissa hetkissä

  Pimeys leijuu ympärilläni kosteana ja lämpimänä. Ilmastointilaite hurisee ja lomatalomme takapihalta levittäytyvästä viidakkomaisesta ryteiköstä kuuluu yöeläinten epämääräisiä ääniä. Mauin yö on lempeä, lämmin ja unenomainen.  Kirjoitan tätä tekstiä lasten jo nukkuessa, Puoliso valvoo sisällä sohvalla. Ja minulla on hämmästyttävän rauhallinen ja seesteinen olo. Seesteisempi kuin pitkään aikaan. Kaiken muuttopöhinän keskellä, ovat hermoni taas kiristyneet, olen […] Lue lisää »

  

• Miksi pojat ei saa itkeä?

    Kirjoitin toissa viikolla eräästä keskustelusta jonka kävin lasteni kanssa, sivusin siinä  hyvin ohimennen aihetta saavatko pojat itkeä. Olisi helppoa jättää aihe vain tuohon sivuhuomioon, todeta vain että tottakai jokainen saa itkeä, sukupuoleen katsomatta. Mutta selvästi minulle itsestäänselvä asia ei ole edelleenkään itsestäänselvää jokaiselle. Siksi haluan kirjoittaa tästä enemmän kuin lauseen verran. Lapsenmaailma lehti kertoo […] Lue lisää »

  

• Halloween ja muita asioita joita jään kaipaamaan

  “Näitä lämpimiä lokakuun päiviä jään kyllä kaipaamaan.” Puolison lausahdus viikonlopulta kaikuu päässäni kun sytytän keittiöön valot maanantaiaamuna. Päivät ovat ehkä vielä lämpimät mutta öisin asteet tipahtavat lähelle viittä. Mikä tarkoittaa kylmää asuntoa. Avaan keittiön oven hakeakseni minttua puutarhasta, savun haju lyö vastaan muurin lailla. Ne ovat täällä taas. Maastopalot. Suurempana taas kuin koskaan aiemmin. Valtava […] Lue lisää »

  

• Ystävyyden hinta

  On iltapäivä. Lapset piirtävät olohuoneen lattialla ja liimailevat hassuja silmiä piirrostensa hahmoille. Halloween hirviötä, kuulemma. Istun askartelukaapin edessä ja ympärilleni levittäytyy kaaos. Neljän vuoden aikana kertynyttä askarteluroipetta on ympärilläni epämäärisinä kasoina. Laatikollinen kiviä, jostain styroksmassasta tehtyjä epämääräisiä neliötä, huopatilkkuja, jäätelötikkuja, pussituksesta huolimatta kuivunutta savimassaa… Kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikkea mitä sitä nyt voisi kai […] Lue lisää »

  

• Paluu Suomeen

  Nuotiopuut rätisevät hiljaa pimeydessä ja liekit valaisevat Puolison kasvoja kauniisti. Näkökentän laitamilla, lähes jättimäisten punapuiden varjoihin hukkuneena on telttamme jossa lapset nukkuvat syvää unta. 8 kilometrin kävely korkealle kukkulan laelle, läpi sumun ja naavaoksaisten puiden teki tehtävänsä ja lapset siirtyivät unimaailmaan nopeammin kuin yleensä telttaretkillämme. Nuotion savu nousee kohti puiden latvoja, tähdet muodostavat kirkkaan pistematon […] Lue lisää »

  

• Vanhemmuuden vaikeus – kun muu maailma tihkuu oman sekaan

  Tässä lyhyen vanhemmuuden urallani olen monasti todennut, että lasten kasvattaminen olisi helppoa jos ainoina pelikenttinä olisivat vain koti ja lähipiiri. Silloin voisi melkeimpä sanoa kasvattamisen olevan helppoa ja lähes vaivatonta. Kunhan vain kerrot lapsille omat näkemyksesi moraalista ja etiikasta, opetat hänelle empatiaa ja annat rakkautta. Heleppoa kuin heinänteko heinäkuussa. Valitettavasti me emme elä sellaisisessa maailmassa. […] Lue lisää »

  

• Pärjäävät vanhemmat

    “Relaa nyt jo, otat vaan ihan rauhassa, lakkaa suorittamasta, kenellä sinä todistat hyvää vanhemmuuttasi, hengitä hyvä ihminen….” Rakkaudella ja välittämisen ajatuksella sanottuja lauseita. Taustalla vilpitön halu auttaa ja saada toinen tuntemaan olonsa paremmaksi. Vakuuttaa ettei se vanhemmuus ole mikään suorituslaji, että kyllä vähempikin riittää. Silti niiden jälkeen sanojen vastaanottaja, minä, ei tunne itseään lainkaan […] Lue lisää »