One glass of milk, please

• Rutiineista voimaa syksyn kaaokseen

  Keskiviikkoaamu, viikko koulua takana. Toistaiseki arki tuntuu olevan enemmän sekaisin kuin järjestäytynyttä. Tuntuu siltä kuin pinkoisin kokouksesta toiseen, yrittäen muistaa sata asiaa ja silti unohtaen puolet. Tiedän, että kaikki asettuu, kaikki rutinoituu. Ihan kaikki. Mutta tämä alku. Tämä on epämiellyttävää kaaosta. Likaiset amupala-astiat nököttävät ruokapöydällä, olohuoneen lattialla lojuu sikinsokin legopalikoita suuren ninja laivan ympärillä. Sängyt […] Lue lisää »

  

• Äititunnustuksia

  Tartun hyvin harkiten blogeissa kiertäviin haasteisiin, mutta Yli Pyykkivuorten Hanna heitti niin tämän blogin maailmaan sopivan haasteen että ajattelin tarttua siihen. Hanna kertoi omassa kirjoituksessaan niin kutsuttuja äitimokia, eli asioita joita on tehnyt joita muka kenenkään äidin ei tarvitsisi tehdä. Tämä haaste on mielestäni siksi tarttumisen arvoinen, että voisimme kaikki osaltamme vähän rikkoa äitimyyttiä. Sitä […] Lue lisää »

  

• Rangaistuksena välituntikielto – ajatuksia Amerikkalaisen koulun käytöskasvatuksesta

    Välituntikielto. Aika vanhalta kuulostava rangaistusmenetelmä, eikö teidänkin mielestä? No, ilmeisesti se ei kuitenkaan ole lainkaan vanhentuntu käytäntö täällä piilaaksossa. Antaakaas kun kerron mitä tarkoitan. Koulut alkoivat. Kirjoitin teille viime vuonna jonkin verran Palo Alton koulupiirin ja nimenomaan Esikoisen koulun käytännöistä. Yksityiskohtiin menin aika vähän, kuten opettajien tapaan tehdä asioita tms. Ajattelin yleisesti jatkaa samaa […] Lue lisää »

  

• Kesäloman uuvuttama, läsnäolemisen kuppikin voi tyhjentyä

  En olisi koskaan ajatellut että niin voi käydä. Että se läsnäolemisen, itsensä tarpeelliseksi tuntemisen kuppikin voi hetkellisesti tyhjentyä. Mutta näköjään voi, elämä opettaa. Suljen hetkeksi silmäni keittiössä ja mutisen hiljaa mielessäni haluavani olla rauhassa. Lapset kiistelevät olohuonessa, huutavat minun nimeäni jotta tulisin ratkaisemaan kiistan heidän puolestaan. Lasken päiviä kalenterista koulujen alkuun. Kesälomaa takana kymmenen viikkoa. […] Lue lisää »

  

• Tyhmä äiti! – Miksi vanhempi saa nimitellä mutta lapsi ei?

  “Voi muru, anna anteeksi, äiti oli nyt tosi tyhmä ja sanoi sinulle ankarasti ei.” “No äh, äiti oli nyt kyllä tosi idiootti ja unohti ne sinun kirjat kotiin” Kaksi minuutin sisään kuultua lausetta tänään kirjastossa joissa vanhempi nimittelee itseään lapsen kuullen. Lapset nostavat katseensa kirjoistaan ja vilkaisevat minua. Esikoinen on ensimmäinen avaamaan suutaan ja kuiskaamaan […] Lue lisää »

  

• Vuoren valloitus

  Kohti vuoren huippua. Siinä tämän päivämme tavoite. Valloittaa Mount Diablo. Olemme ajaneet puolentoista tunnin matkan laaksosta vuoren yläpäässä olevalle leirintäalueelle. Emme me toki selvinneet ilman, että autossa hetken aikaa huusi taas kerran niin lapset kuin Puolisokin. Jokin siinä pienessä tilassa on mikä saa nuo kaikki kolme hermostumaan perusteellisesti toisiinsa. Puoliso ei kestä lasten kitinää ja […] Lue lisää »

  

• Yhdenlaisen lapsuusajan loppu häämöttää

  Lapset juoksevat rannalla, oman lapsuutensa näyttämöllä. Lapsuudeksi kutsutun näytelmän ensimmäinen näytös on kai saavuttamassa loppusuoraansa. Hiekkaa narskuu hampaissa, tuuli heittää hiukset sekaisin. Aallot pauhaavat jättäen kaikki muut äänet jonnekin kaukaisuuteen, jostain kiiri läpi lokin huuto. Pelikaani liitää taivaalla, laskeutuu pehmeästi saarelleen joka kohoaa tyrskyisen meren keskeltä kivisenä ja karuna. Kymmenet muut pelikaanit tervehtivät tulijaa nostamalla päätänsä […] Lue lisää »

  

• Maa joka lakkasi välittämästä lapsistaan – ajatuksia ampuma-aseista Yhdysvalloissa

  Meidän kuusivuotiaamme juoksee pitkin pihanurmikkoa pelaamassa jalkapalloa Puolison kanssa. Meidän kuusivuotiaamme lähes valkoisena hohtavat hiukset kihartuvat ohimoilta ja muodostavat ilta-auringon kajossa pilven hänen päänsä ympärille. Meidän kuusivuotiaamme nauraa niin että ikenet paistavat. Meidän kuusivuotiaamme on elossa. Jossain toisaalla, toisessa perheessä on nyt kuusivuotiaan lapsen mentävä aukko. Toisessa perheessä ei enää ole sitä elävää, nauravaa ja […] Lue lisää »

  

• Telttailukärpäsen puraisema perhe

  Hiki valuu pitkin lapsen otsaa hänen tullessa parkourtreeneissä juomaan salin laidalle. Täällä on nyt keskikesä. Se tarkoittaa kuumuutta heti aamusta.Ei pelkästään lämpöä vaan aitoa kuumaa polttavaa aurinkoa.  Se saa minut siinä parkoursalin puisella penkillä muistelemaan viikon takaista telttailuretkeä kaiholla. Sitä viileää aamua johon saimme herätä. Uskotteko jos sanon, että siihenkin tavallaan tottuu. Kuumuuteen. Siihen ikuiseen […] Lue lisää »

  

• Sisaruskupla, paras ja ärsyttävin asia pienen ikäeron sisaruksissa.

  “Kuka on sinun paras kaverisi?” Kysyn Kuopukselta eräänä aamuna aamupalapöydässä. Olemme juuri keskustelleet Ninja Go hahmojen ystävyyssuhteista. Elämäni tuntuu tänä kesänä pyörivän pitkälti nimenomaan ninja go hahmojen ympärillä. Esikoinen lusikoi aamupalaansa suuhunsa ja tuijottaa odottavasti Kuopusta. Kuopus osoittaa heti kysymyksen kuultuaan Esikoista ja sanoo “Esikoinen toki” Kysyn saman kysymksen Esikoiselta. Hänelle tyypilliseen tapaansa hän ensin […] Lue lisää »