One glass of milk, please

• Rakas eristyspäiväkirjani

  Hetkiä korona-arjen keskeltä. Toinen viikko. Eihän tämä nyt voi olla niin vaikeaa. Tehdään vuoroissa töitä, lapsethan ovat tottuneita siihen että tehdään töitä kotonakin. Pidetään vain rytmistä kiinni. Aamulla ulos, lounas, rauhalista aikaa, vähän opetusta, iltpäivällä ulos, pikkukakkosta… Kyllä me selviämme. Niin. Kuulostaa jotenkin niin yksinkertaiselta. Kaksi aikuista, kaksi lasta. Kaksi kertaa kahdeksan tunnin työpäivä, kaksi […] Lue lisää »

  

• Kun meidän tapamme viettää viikonloppuja onkin uusi normaali

  Koko maailma on asetettu eristykseen. Kaikkea mahdollista kontaktia tulisi välttää ja jos on pakko jossain käydä tulisi se tehdä asianmukaisesti suojautuen. Arjesta ja sen tuomasta haasteesta olenkin jo puhunut. Ei tämä helppoa ole. Se on pakko myöntää. Ei edes nyt kun mennään jo toista viikkoa ja tavallaan jonkinlaiset rutiinit alkavat muotoutua. Silti tuntuu haastavalta ja […] Lue lisää »

  

• Kun pelko valtaa arjen

  Esikoinen kiukkuaa koko päivän. Purskahtelee itkuun ja raivoaa. Tällaista ei ole hänen kanssaan ollut ikuisuuksiin. En edes muista milloin viimeksi hän olisi ollut näin herkillä. Tiedän, ettei syy oikeasti voi olla legopalasessa, jonka Kuopus otti omaan ajokkiinsa vaikka Esikoinen oli ajatellut sen sopivan hänen autoonsa. Eikä kyse ole oikeasti kadonneesta aku ankasta tai siitä etteikö […] Lue lisää »

  

• Kaaoksen keskellä – miten me yritämme ottaa tätä poikkeustila-arkea haltuun

  “Tämä virus aiheuttaa kyllä aika paljon kaaosta.” Toteaa Esikoinen aamupalapöydässä. Katson lasta joka lappaa kaurahiutaleita ja mustikkajugurttia suuhunsa. Hän osuu harvinaisen oikeaan. Aika kaaoottista tämä elämä on ollut. Monin osin. Moni teistä lukijoista suuttui kun sanoin, etten koe erityistä tarvetta suuttua vessapaperihamstraajista, vaan olen sitä mieltä että jos ne vessapaperit heitä rauhottavat niin silloin se […] Lue lisää »

  

• Muistakaa empatia myös korona-aikana

  Korona. Jokaisen huulilla, jokaisen silmillä. Eihän sitä tällä hetkellä pakoon pääse. Minulta on kyselty jonkin verran omaa kantaani Suomen tilanteeseen, haluaisinko että kaikki laittettaisiin eristyksiin ja ulkonaliikkumiskielto tulisi voimaan. Olen tietoisesti oikeastaan välttänyt sanomasta omia ajatuksiani ääneen, lähinnä sen tähden että olen halunnut rauhassa odottaa että saan tarpeeksi tietoa jonka pohjalta muodostaa mielipiteeni. Tämän kaltaiset […] Lue lisää »

  

• Kenen syytä on lumettomuus- ajatuksia tavoista kertoa ilmastonmuutoksesta lapsille

  Tilannekuva yksi: Haen lapset päiväkodista. Helsingin paljas maa rahisee jalkojemme alla. “Tämä kuulostaa ihan eriltä kuin lumi Kolilla.” Toteaa Kuopus. NIin kuulostaa, totean. “Miksi täällä Helsingissä ei ole lunta tänä talvena, eikö tänne enää ikinä tule lunta?”  Sanon, että varmasti tulee, tämä on nyt vain poikkeuksellisen leuto talvi. Hetken hiljaisuuden jälkeen lisään kuitenkin, että tällaisia […] Lue lisää »

  

• Hiljaisuus- se nautinnollisin asia kun lapset ovat poissa

  Istun junassa ja hitaasti talvisemmaksi vaihtuvat maisemat vilisevät ohitseni. Työkone hurisee edessäni ja juna kuljettaa minua tasaisesti kohti pohjoista, kohti talvea ja lapsia. Kerroinkin jo viime postauksessa, että lapsemme lähtivät viikoksi Pohjois-Karjalaan vanhempieni luokse. Meillä ei Puolison kanssa kovin paljoa lomia, toisin sanoen, Puolisolla on kesälle varattu muutama lomaviikko, minulle käytännössä ei yhtään. Lupasin kuitenkin […] Lue lisää »

  

• Muutokset eivät tapahdu ilman kipua- ei tämäkään paluumuutto

  Istun sänkymme laidalla ja selaan kirjaa, jonka Kuopuksen luokan vanhemmat antoivat minulle läsiäislahjaksi. Se on kirja Kalifornian rannikosta. Kukkuloista ja hiekkarannoista. Kaikki muistot hyökyvät ylitseni ja itkusta ei meinaa tulla loppua. Sydämeni tuntuu pakahtuvan ikävästä enkä muistanutkaan miten kivuliasta ikävä voikaan olla. Nämä kuluneet kolme kuukautta ovat olleet henkisesti sellaista muurien pystyttämistä. Olen tietoisesti nostanut […] Lue lisää »

  

• Samat geenilähteet, aivan eri lapset- sisarusten eroista

  Esikoinen herää aikaisin. Usein jo minun kanssani vaikka saisi nukkua rauhassa lähes puolitoista tuntiakin pidempään jos vain haluaisi. Siinä hän sitten istuu keittiön pöydän ääressä ja pölisee tuttuun tapaansa omia asioitaan, pyörien samalla paikoillaan kuin hänellä olisi pesällinen muurahaisia pöksyissään. Kuopus taas, hänet Puoliso kantaa melkein joka aamu yläkerrasta alas, unenpöpperössä ja vastahakoisena heräämään. Lapsi […] Lue lisää »

  

• Äiti eihän nyt hetkeen muuteta? ajatusvirtaa tiistai-iltana

  Tiistai-ilta. Nukahdan Kuopuksen sänkyyn sen jälkeen kun olen laulanut unilaulun. Havahdun kun kuulen ulko-oven käyvän. Kello on puoli yhdeksän. Puoliso tulee kotiin jalkapalloharjoituksista. Tiistait ovat aina väsyttäviä päiviä. Herään aikaisin, jotta olisin työpaikalla aikaisin. Ajoissa täytyy olla, jotta voi lähteä ajoissa. Jos minä jotain olen 7 vuoden vanhempana olemisen aikana oppinut niin se on se, […] Lue lisää »