Uneton on onneton
Makoisimmat unet saa toisen sylissä
Viime yönä pieni kipeä olento herätti minut muutaman tunnin välein. Voi ei, taasko tätä lapsiperheihanuutta!
Paitsi että lapset eivät enää herättele. Teini-ikäisen diabeetikkommekaan sokereita ei ole juuri enää tarvinnut seurata öisin moneen vuoteen. Syyllinen oli tällä kertaa ikääntyvä seropimme Pepe, jonka tassunpohja oli kipeä. Se oli saanut muovisen tötterön kaulaansa nuolemisen estämiseksi, joten se osoitti mieltään kuopsuttamalla tötteröllään sängynreunaa. Ääni kuului korvanjuuresta, joten siihen ei voinut olla heräämättä.
Voisiko olla ärsyttävämpää kidutusmenetelmää?
Aamulla silmien takana tuttu pistely ja pääkopassa utua. Mieleen mahtuu vain yksi ajatus, kunpa olisin saanut nukkua. Tekee mieli lojua riippumatossa koko päivä. Syödä suklaata ja juoda kahvia. Mihinkään järkeilyä vaativaan minusta ei ole. Tällaistahan se oli lasten kanssa. Kymmenisen vuotta rikkonaisia unia ja niistä seuranneita sumuisia päiviä. Silti noinakin päivinä piti tehdä pienen diabeetikon hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä parin tunnin välein.
Lääkärit sanoivat aina kontrollikäynneillä: yöt ovat nukkumista varten, ei pidä heräillä. Se on helpommin sanottu kuin tehty! Aika moni diabeteslapsen vanhempi valvoo öitä. Miksi? Vanhempi valvoo yöt niin kauan, kunnes saa käyttöönsä takuuvarman menetelmän, jolla lapsen verensokeri pysyy tasaisena läpi yön tai vaihtoehtoisesti hälytysjärjestelmän, joka taatusti herättää hädässä. Toistaiseksi läheskään kaikilla perheillä ei vielä ole hälyttäviä verensokerin seurantalaitteita tai hypokoiraa, joten toistaiseksi aika moni vanhempi valvoo öitä.
Myös allergisen lapsen vanhemmat valvovat öitä – joko lapsen vatsakipujen tai ihon kutinan vuoksi.
Vuosia jatkuneesta puoliunessa torkkumisesta voi olla seurauksena krooniset univaikeudet, kuten minulle kävi. Toissa vuonna laahauduin lopulta lääkäriin, koska en ollut nukkunut kahteen viikkoon juuri yhtään. Olin tutiseva ihmisraunio. Tulos: masennuslääkitys, mutta ei sairauslomaa eikä mitään ohjeita, kuinka kroonistunut unettomuus selätetään. Jotkut masennuslääkkeet auttavat kyllä nukahtamaan, mutta kroonistuneita uniongelmia ne eivät ratkaise. Siinä vaiheessa sitä viimeistään masentuu ja saa sairauslomaa.
Univaikeudet aiheuttavat kaikkea ikävää. Ei ole kivaa lapsille (eikä koiralle), kun vanhempi on kärttyisä kuin talviunilta herätetty karhu. Sillä sellainen ihmisestä tulee, jos ei ole nukkunut riittävästi.
Tutkimusten* mukaan huonosti nukutun yön jälkeen ihminen ärsyyntyy keskeytyksistä helpommin ja hänestä tulee epäempaattisempi ja epäsosiaalisempi. Hänen on myös vaikeampi hallita tunteenpurkauksiaan, sillä aivosolut eivät ole saaneet tarvitsemaansa lepoa. Tunteiden säätelystä vastaavat hermovälittäjäaineet noradrenaliini ja dopamiini säästyvät normaaliunen aikana täysin, mikä auttaa palauttamaan aivojen neurokemiallisen tasapainon.
Unenpuuttesta kärsivien on huomattu tarrautuvan negatiivisiin ajatuksiin, joten siinäkin yksi syy, miksi hän myös masentuu helpommin.
Mikä on parasta terapiaa ihmiselle, joka kärsii univaikeuksien aiheuttamasta masennuksesta? Unet! Pitkään on mietitty, mikä merkitys unien näkemisellä on. Jotkut tutkijat ehdottavat*, että unet ovat öistä terapiaa, joka vahvistaa muistia ja auttaa säätelemään tunnetiloja. Masentuneilla ei usein ole unia. Ei unia, ei terapiaa, seurauksena masennus, johon auttaa unien terapia. Varsinainen noidankehä.
Vanhemmat, pitäkää toistenne unesta huolta! Perheiden lähipiiri, pitäkää vanhempien unesta huolta! Vanhempi, pidä unestasi huolta! Se ei ole itsekästä.
Seuraavassa postauksessa tulossa muutama vinkki, joka minua on auttanut kroonistuneen unettomuuden voittamisessa.
(*Lähde: Psyhology Today 6/2019)
Tuija Siljamäki
Edellinen aiheesta:
