Liian suuri sydän
Pimennetyn huoneen monitorissa sykkii neljä tummaa, erikokoista pyörylää. Ne ovat sydämen vasen kammio ja eteinen sekä oikea eteinen ja kammio. Tsump-tsump-tsump-tsump, kaikuu koneen vahvistama sydänääni huoneessa. Eläinlääkäri selostaa vuodon virtausnopeuksista, läppälinjasta ja kammioiden sisämitoista. Minä ja mies silittelemme rauhoittavasti seropiamme Pepeä, joka makaa kyljellään tutkimuspöydällä.
Käy selväksi, että Pepellä on liian suuri sydän.
Olin aamuyöstä herännyt Pepen yskään. Koiran yskä kuulostaa vähän possun röhkinältä. Se yritti välillä nukkua, mutta joutui vähän väliä nousemaan jaloilleen kakomaan. Makuullakin sen sydän tuntui jyskyttävän halkeamaisillaan. Se hengitti tauotta ja raskaasti puuskuttaen, kuin ei olisi saanut vedettyä riittävästi happea.
Tavallisesti se nousi heti jalkeille, kun minä nousin sängystä. Nyt se jäi vain makaamaan. Painoin käteni sen sydämelle. Se huokaisi raskaasti, mutta ei avannut silmiään. Olin varma, että nyt se kuolee.
Soitin eläinklinikalle. Saimme ajan seuraavalle päivälle. En tietenkään malttanut olla googlailematta oireita ja tekemättä omia päätelmiäni. Ilman sitäkin tajusin, että tilanne on vakava.
Sinä päivänä meillä itkettiin joukolla. Olimme tienneet, että luopumisen hetki tulisi väistämättä. Mutta aina se tulee liian aikaisin. Meidän oma Pepe, joka aina odotti ikkunassa, että lapset tulevat koulusta. Tai aina hoiti kipeänä olevaa lasta kiilautumalla kylkeen koko päiväksi. Tänään kuopus silitteli sitä tavallista hellemmin ja piti huolta, että sillä oli koko ajan tuoretta vettä kupissa.
Omassa kodissaan jo asuva esikoinen halusi tulla koko illaksi Pepen luo. Koko päivän voipuneena maannut koira piristyi heti, kun eräs sen rakkaimmista ihmisistä astui ovesta sisään.
Pepe pyöriskeli välissämme häntäänsä vispaten, selvästi ilahtuneena pääsystään huomion keskipisteeksi. Silittelimme sitä kyyneleet silmissä. Illalla se istui edessäni ja katseli minua tutkivasti suoraan silmiin, kuin yrittäen ymmärtää tilannetta. Uskon sen tajunneen, että olemme hädissämme ja ahdistuneita ja että se liittyy jotenkin häneen.
Kannattaako yli 10-vuotiaalle koiralle tehdä kalliita lääketieteellisiä tutkimuksia? Onko meillä varaa siihen? Pitkittääkö hoito sen kärsimyksiä turhaan – vain sen vuoksi, ettemme pysty vielä luopumaan siitä? Varsinkin, jos hoidon tehosta ei ole mitään takeita? Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni.
Sen tiesin, etten kestäisi tuollaisia hengenahdistusöitä. Enkä usko Pepenkään toivovan niitä.
”Yleiskuvassa selkeä sydämen sisäosien laajentuma vasemman eteisen ja kammion alueella… Diagnoosi: läppärappeuma ja pulmonaariödeema eli nestetta keuhkoissa, mikä johtuu sydämen vajaatoiminnasta. Tyypillisiä pienen ikääntyvän koiran vaivoja.”
Emme uskalla hengittää. Odotamme lääkärin tuomiota kuin giljotiiniin valmistautuvat.
”Eutanasia nyt ainakin olisi vähintäänkin hätiköityä Pepen tilanteessa. Tilanne on vakava, mutta ei missään tapauksessa lohduton”, sanoo eläinklinikan lääkäri, kolmikymppinen pyöreäkasvoinen nainen. Hän kertoo meille, paljonko lääkitys maksaisi päivässä (noin 50 senttiä) ja että Pepe voi elää vielä monta vuotta hyvää koiranelämää sydän- ja nesteenpoistolääkityksen avulla. En ole uskoa korviani. Se on uskomatonta! Se on parempaa kuin lottovoitto! Länsimaisen eläinlääketieteen mittaamattoman arvokas lahja meille.
Mies kommentoi: ”Kunpa ihmislääkäritkin tekisivät aina noin perusteellista työtä!”
Kauheaa, jos meillä ei juuri nyt olisi ollut varaa 240 euroa maksavaan ultraäänitutkimukseen ja 80 euroa maksaviin lääkkeisiin.
Eläinlääkärin palvelut ovat kalliita, sillä toisin kuin ihmislääkärin palvelut, ne kuuluvat kalleimpaan arvonlisäveroluokkaan eli 24 %. Ylen Kuningaskuluttaja kysyi jo muutama vuosi sitten, onko lemmikin hyvästä hoidosta tulossa ylellisyyttä, johon vain hyvätuloisilla on varaa? Tutkimusten, laitteiden ja hoitojen kehittyessä lääkärilaskut vain nousevat, sillä yhteiskunta ei tue lemmikkien terveydenhoitoa mitenkään. Tukeminen tosin voisi olla myös kansanterveydellisesti järkevää.
Seuraavaksi meillä aletaan säästää rahaa koirulin hammashoitoon, joka maksaa vähintään 100-300. Vielä enemmän jos hampaat joudutaan röntgenkuvaamaan. Vain kaksi viikkoa ennen Pepen sydänoireita hoidatimme sen tulehtunutta tassua: 180 euroa. Mutta kyllähän sitä rakkaimpiensa hyvinvoinnin edestä kaivelee viimeisetkin hilunsa.
Pepe piristyy uskomattomasti jo samana iltana. Joudumme jopa rajoittamaan sen riehuntaa helteisessä puutarhassa. Vielä saamme hetken nauttia rakkaan tassuterapeuttimme seurasta.
Tuija Siljamäki
Pepestä lisää täällä:
