”Herkkua on siinä monenlaista…”
Mutta tarvitsisiko olla? Pitääkö joulun olla niin ylenpalttinen?
Mitä lapsuuden jouluista on sinulle jäänyt mieleen? Itse muistan yhden ainoan tavaran, koska se oli hartaasti toivottu (ja on vieläkin tallella): peltinen nukkekoti. Uskon, että näin on muidenkin kohdalla: riittäisi se yksi tärkeä, toivottu lahja.
Lisäksi muistan ylensyönnin, jouluähkyn. Joulupöydässä en koskaan jaksanut äidin mielestä syödä riittävästi laatikoita. Äiti teki kaiken itse, laatikot, kinkun, piparit, joulutortut, rosollin, sillit. Ompeli jouluverhot, askarteli koristeet, pakettikortit. Hän uurasti, jotta meillä olisi ihana, ikimuistoinen joulu. Emme osanneet arvostaa. Häntä varmasti harmitti, kun jouluruuat eivät sitten maistuneetkaan.
Suomalaisissa kotitalouksissa heitetään vuosittain roskiin 140 miljoonaa kiloa ruokaa. Erityisen paljon ruokaa menee roskiin juhlapyhinä, kuten jouluna. WWF:n yksi vinkki hävikkiruuan vähentämiseksi onkin: selvitä suosikkiruuat ja keskity niihin. Näin teemme!
Meidän jouluateriastamme on vuosien varrella karsiutunut kaikki turha. Hain marketista gluteenittomat, maidottomat laatikot (bataatti-, porkkana- ja punajuuri-). Meillä kun on sekä valittuja että ei-vapaaehtoisia ruokarajoitteita vähän jokaisella. Sen lisäksi paistamme kalan ja teemme salaattia.
Olin viime viikolla Pesäpuu ry:n järjestämässä seminaarissa, jonka teema oli rakkaus. Teologi Tiina Koskela kertoi seitsemästä tavasta rakastaa. Rakkaus on meille elintärkeää, mutta tapamme osoittaa jouluna rakkautta toisillemme tuhlailevin lahjapaketein on valitettavasti äiti Maalle kestämätön. Pragma eli rakkauden teot voisivat kohdistua johonkin muuhun kuin turhien lahjojen käärimiseen tai liialliseen ruokien haalimiseen. Tarvitsemme enemmän Ludusta eli iloa ja kiitollisuutta sekä Philiaa eli ystävällisyyttä niin muita ihmisiä kuin luontoakin kohtaan.
On ilahduttavaa, että monet järjestöt käyttävät joulutervehdyksiin ja -lahjoihin varatut rahat hyväntekeväisyyteen. Tein itse samoin. Hyväntekeväisyyden puolesta lompakot saavatkin olla löysällä.
Meillä on kyllä kaikkea muuta yltäkylläisessä hyvinvointi-yhteiskunnassamme, paitsi aikaa toisillemme. Mitä jos lahjoittaisimme toisillemme tavaralahjojen sijaan kestävämpiä arvoja? Ystävyyttä, ymmärrystä, kauniita sanoja ja tekoja.
Minulle paras joululahja on se, että tytär tulee tänne lapsuudenkotiinsa yökylään. Koko perhe on koossa. On levollista, eikä kenenkään tarvitse jännittää romahtaako joulustressin kärventämä emäntä tai humaltuuko isäntä ja alkaa räyhätä. Jokainen saa olla rauhassa oma itsensä ja syödä juuri sitä mistä tykkää ja juuri sen verran kuin tykkää.
Toivotan kaikille lukijoille rauhallista, kestävää ja rakkaudentäyteistä joulua!
Tuija Siljamäki
Tähän liittyvä:
