Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

Rakas joulupukki, anna lapselle selvä joulumuisto!

15.12.2018

Alakoulun neljännellä luokalla kirjoitettiin kirje joulupukille. Kaunokirjaimin toivoin uusia suksia ja potkukelkkaa. Minulla oli silti paljon isompi, salainen toive, jota ei voinut kirjoittaa kaikkien nähtäville. Kunpa isä ei joisi.

Saunan jälkeen joulupöydässä isän pää kääntyi hitaasti ja huojuvasti. Silli ei pysynyt haarukassa ja hänellä oli kova nälkä. Äiti huomautti siitä napakkaan tyyliinsä. Isää ärsytti: jouluna saa syödä ja juoda. Hän vaati itselleen (ja juomiselleen) joulurauhaa.

Keksin: esitetäänpä näytelmä vanhempien iloksi. Pikkusiskolle tonttulakki päähän ja itselle essu ja peruukki. Joulumuori keittää isolla kattilalla puuroa ja katsokaas, kun meillä on hauskaa! Näytelmästä tuli pitkä, emme halunneet lopettaa. Ehkä halusimme alitajuisesti keventää tunnelmaa ja estää isää livahtamasta pullopiilolleen.

Kuului ovikellon pimputus. Joulupukki!

Mistä lapsi tietää, mitä pukilta kuuluu toivoa?

Sen vain tietää, ettei joulupukin kirjeeseen voi kirjoittaa: kunpa isä lopettaisi juomisen. Mitä jos kirjeet laitetaankin esille luokan seinälle? Tai vähintään opettaja sen lukee. Mitä hän ajattelisi sellaisesta? Hävetti.

Ei vanhempien tarvitse edes sanoa ääneen, ettei kotiasioista puhuta. Lapsi tietää sen muutenkin. Lapsi älyää hävetä juovaa vanhempaansa paremmin kuin tämä itse. Hän suojelee sellaistakin vanhempaa, joka ei sitä ansaitsisi. Eikä lapsi milloinkaan halua pettää vanhempiaan.

En muista, mitä lahjoja sain sinä jouluna. Isän oudon aggressiivisen käytöksen joulupöydässä kuitenkin muistan. Hieno joulumuisto. Ei kai sellaisia joulumuistoja halua lapsilleen jättää?

Pari vuotta myöhemmin isä onnistui paremmin. Lähdimme heti koulun joulujuhlan jälkeen yötä vasten ajamaan Lappiin mökille. Me lapset nukuimme takapenkillä. Miten turvaisaa olikaan, kun unen läpi kuulin auton hurinan ja äidin ja isän hiljaisen juttelun. Perhe kiisi kohti joulua lumisen maiseman halki, nukkuvien kylien läpi.

Mökillä kuuntelimme uutisia radiosta. Ranskassa oli löytynyt pari viikkoa kadoksissa ollut mies, joka väitti joutuneensa ufon sieppaamaksi. Nyt pelotti. Olimme mökissä keskellä metsää. Mitä jos ufo sieppaa meidätkin? Isä näytti porontaljaa, joka oli takan edessä. Hän selitti, että olimme kuin yksi noista taljan karvoista. Mieti, miten vaikeaa ufon on löytää juuri meidät. Se helpotti, ja meillä oli oikein kotoisa joulu lumisen metsän keskellä. Mikä tärkeintä, isä ei ollut humalassa.

Kummanlaisen joulumuiston Sinä haluat jättää lapsellesi?

Tutkimuksista tiedetään, mitä vanhempien juominen aiheuttaa lapsille: huolta, varuillaanoloa, vatsakipuja ja luottamuspulaa jopa pysyviä henkisiä vammoja (ks. esim. MLL). Jos tietää muuttuvansa ikäväksi ihmiseksi juotuaan, kannattaisiko jouluviinat jättää ostamatta?

Annetaan me aikuiset lapsille joulurauha. Se on tärkein tehtävämme.

Samasta aiheesta:

Kirje isälle, joka kuoli turhaan

Isän viimeinen pyyntö

Oliko Sinullakin lasinen lapsuus? Täältä voit saada tukea ja tietoa:

https://lasinenlapsuus.fi/

Lastensuojelun keskusliitto on mukana kampanjassa:

www.annalapselleraitisjoulu.fi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »