Dissosiaatio sulkee silmät, terapia avaa ne
Neljän sisällä voi tapahtua asioita, joilta haluamme sulkea silmämme. Kodin neljä seinää voivat olla myös mielen sisällä. Siellä on kaikki tavara, jota emme halua muiden näkevän: lapsuudentraumat, ikävät muistot, omat häpeälliset piirteet. Tukahdutettu trauma pyrkii kuitenkin pinnalle kaikin tavoin – oli kyseessä sitten alkoholistin perheessä kasvaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö tai koulukiusaaminen.
Kahden lapsen äiti, Minttu, alkaa saada outoja ”flashbackeja”, väläyksenomaisia muistikuvia. Hän ei ymmärrä, mistä ne tulevat. Sitten häneltä katoaa näkö toisesta silmästä. Miten sopivaa, sillä hänen mielessään on tapahtumassa jotakin sellaista, mitä hän ei haluaisi nähdä. Mistä on kyse, kun hoikkarakenteinen terve nuori nainen saa aivoinfarktin?
Tiina Katriina Tikkasen ilmeisesti omakohtainen (tätä tosin ei suoraan kerrota) esikoisteos Toinen silmä kiinni (Atena, 2020) käsittelee lapsuudentrauman tukahduttamisen rajuja seurauksia. Kirjan alkupuoli kuvailee päähenkilön lapsuuden tavallisenoloista perhe-elämää, jossa jokin kuitenkin kalskahtaa oudolta. Isän ja tyttären suhde on omituisen jännitteinen. Isä painottaa: ”oman perheen asioista ei saa koskaan puhua ulkopuolisille”, vaikka lukija ei vielä näe, mitä kerrottavaa olisikaan.
Kirjan jälkipuoliskolla kuvataan terapiatyöskentelyä, jolla solmukasaa nuoren äidin sisällä avataan. Dissosiaatio on suojannut hänen mieltään ja pitänyt traumaattiset muistot unohduksissa, mutta nyt ne on käsiteltävä. Kirja on upean selkeästi kirjoitettu, mutta erityisen kiitoksen ansaitsee juuri tämä trauman käsittelyn havainnollinen avaaminen lukijoille. Nainen pääsee psykoterapiaan ja EMDR- eli silmänliiketerapiaan, terveydenhuoltojärjestelmämme toimii!
Minttu alkaa muistaa yhä selkeämmin, kipeämmin, yhä kammottavampia asioita. Hän joutuu työskentelemään hyvin fyysisesti työntäessään kehoon jumiin jääneet traumat ulos.
Päähenkilö on lapsuudesta saakka ollut pelonsekaisessa hälytystilassa. Siksi hän näkee uhkia kaikkialla, mutta toisaalta ei osaa puolustaa rajojaan. Hänen rajansa on rikkonut rakas ihminen, johon hän on luottanut, jonka olisi pitänyt varjella häntä kaikelta pahalta. Miten lapselle käy, kun ihminen, jonka olisi pitänyt olla lapsen turva pahaa maailmaa vastaan, onkin itse pahuuden alkujuuri. Voiko sellaista ikinä antaa anteeksi? Voiko antaa anteeksi läheisille, jotka eivät nähneet ja puuttuneet?
Ja täytyykö ylipäätään antaa anteeksi, jotta voi jatkaa elämää?
Ihminen, jonka turvallisuudentunne on rikottu siellä, jossa hänen piti olla turvassa, ei ole turvassa enää missään, ei edes omassa kehossaan.
Lapsuudentraumat rampauttavat ihmistä monella tapaa, muun muassa rikkomalla stressinsäätelyjärjestelmän, jolloin ihminen on haavoittuvaisempi sairauksille ja erilaisille tavallisillekin stressaaville tilanteille.
Meidän terveydenhuoltojärjestelmässämme ei seulota lapsuuden haitallisia kokemuksia (ACE), kuten monissa muissa maissa tehdään. Pitäisikö seuloa? Mielestäni pitäisi, sillä muuten ihmiset vain siirtävät traumansa seuraavalle sukupolvelle – tahtomattaan, tietämättään. Eikä pelkkä seulominen tietenkään riitä. Sen lisäksi pitää saada hoitoa.
Tikkasen kirja on lohdullinen ja toivoa herättävä osoitus siitä, miten myös vaikeaa ja syvälle piilotettua traumaa voidaan hoitaa.
”Havainnoivasta minästä käsin aloin huomata, millaisia käyttäytymismalleja ihmiset loivat mielentilojensa aiheuttaman häpeän peittämiseksi. He valehtelivat, heittivät huumoriksi. Näin piilotettuja häivähdyksiä tukahdutetusta raivosta, näin lihaksikkaita, isoja miehiä, jotka olivat jääneet lapsina vaille monesta. – – Olin kuin häkistä vapaaksi päässyt.”
Kaikkien, jotka elävät lapsuudentraumansa häkissä, pitäisi päästä vapaaksi. Ei lapsi ole koskaan syyllinen siihen rikokseen, jolla trauma on häneen lyöty. Ei se ole hän, kenen kuuluu olla vankilassa.
Tuija Siljamäki
A-Klinikkasäätiön Lasisen lapsuus -toiminnon ja Helsingin lähisuhdeväkivallan ehkäisytyöryhmän ideoima julistus muistuttaa, että apua on saatavilla, jos perherauha särkyy (4.4.2020 klo 21.55 lähtien).
www.perherauhanjulistus.fi
Aiemmin lapsuuden haitallisista kokemuksista ja toksisesta stressistä:
