Siirry sisältöön
Rupista rakkautta

#HaluanSanoaSulle et ole yksin yksinäinen

14.02.2020

Lapsen Maailman bloggarikollega Annuskaa alettiin kiusata yläkoulussa. Häntä haukuttiin muun muassa ”hitlerin huoraksi” ja ”r-vikaiseksi ulkomaalaiseksi”. Ei ihme, että hän tunsi itsensä yksinäiseksi.

Minuakin kiusattiin alakoulun viimeisillä luokilla. Olin silti onnekas, sillä paras ystäväni seisoi koko ajan rinnallani siitä huolimatta että sen vuoksi altistui itsekin kiusaamiselle. Hänelle haluan sanoa: kiitos. Niinä päivinä, kun hän oli pois koulusta, olin hukassa ja haiden armoilla, maailman yksinäisin tyttö.

Seuraavan kerran tutustuin yksinäisyyteen äitiyden ensimmäisinä vuosina, kuten Annuskakin. Ainokaisen kanssa oli vielä helppo mennä muskareihin ja mammakahviloihin, mutta kahden vaippaikäisen kanssa siitä tuli liki mahdotona.

Kaikkein syvimpiin syövereihin yksinäisyys imaisi minut sinä syksynä, kun kuopus sairastui diabetekseen ja samaan aikaan puolison täytyi asua toisella paikkakunnalla työrupeaman vuoksi. En tiedä mitään yksinäisempää kuin taaperon verensokerin jännittäminen yksin yössä.

Yksinäisyyden kanssa on vähän sama kuin rahan kanssa. On vaikeaa olla ahdistumatta, jos rahaa ei ole. Samoin on vaikeaa olla ahdistumatta, jos ei ole yhtään ystävää. Yksinäisyydestä voi tulla nautittavaa ylellisyyttä vasta silloin kun on ystäviä, joiden seuraan voi hakeutua heti, kun yksinäisyys alkaa ahdistaa. Kun on ystäviä, joiden kanssa voi jakaa vaikeimmatkin kokemuksensa.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhemman ääni -kyselyn mukaan vanhempien on vaikea puhua yksinäisyydestään. Yksinäisyyttä pidetään häpeällisenä kokemuksena, ikään kuin henkilökohtaisena epäonnistumisena. Osalla vanhemmista ei ole ketään, jonka kanssa jakaa turvallisesti ja luottamuksellisesti huoliaan.

Nykyisin yksinäisyyttä saattavat lievittää netin suljetut vertaistukipalstat. Parhaimmissa niistä kohtaa aitoa auttamisenhalua ja voi tuntea syvää kohtalonyhteyttä.

Vaikeimpina aikoina Annuskaa lohdutti kirjeenvaihtoystävä ja eräs, joka istui hänen viereensä aamuisin linja-autossa. Parhaiten Annuskaa auttoi kuitenkin tieto, ettei mikään olisi lopullista, että hän pääsisi pian pois ahdistavasta tilanteesta.

Kaikesta päätellen Annuskasta kasvoi empaattinen ja taiteellinen, henkisesti moniulotteinen ihminen. Rohkea maailmankansalainen, joka sopeutuu paikkaan kuin paikkaan ja katsoo maailmaa valoisin silmin. Haluan sanoa Annuskalle: olisipa enemmän kaltaisiasi, viisaita ja herkkiä. Silloin maailma olisi paljon parempi paikka.

Kaikille yksinäiseksi itsensä tunteville haluan sanoa: et ole yksin yksinäinen.

 

Tuija Siljamäki

 

Lastensuojelun Keskusliitolla on meneillään #haluansanoasulle -kampanja, jonka kautta voi lähettää ystävänpäiväkortteja, saada tietoa yksinäisyydestä ja tutustua vertaistukitarinoihin yksinäisyydestä.

Apua ja tukea elämän eri vaiheisiin ja tilanteisiin Tukinetistä. Sivusto kokoaa yhteen eri järjestöjen tuottamia palveluja.

Nuorten yksinäisyydestä:

Yksinäinen yläkoululainen

Annuskan blogikirjoitus yksinäisyydestä:

#HaluanSanoaSulle sanoja yksinäisyydestä

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »