Tuskailemme taas että nuoria ei politiikka kiinnosta – Itse asiassa meidän mielestämme nuoret vain ovat kiinnostuneita politiikasta väärin

Näin vaalien aikaan ilmassa velloo taas paljon tuskaista käsien vääntelyä ja valitusta siitä, että nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta. Ei se pidä paikkaansa. Nuoret ovat hyvin kiinnostuneita politiikasta. Oikeasti tuskailemme sitä, että meidän mielestämme nuoret ovat kiinnostuneita politiikasta väärin. Presidentinvaaleissa se tosin korostuu vähemmän, koska vaalit ovat paljon muita vaaleja puhtaammiin imagoihin, mielikuviin ja hyvin vähäiseen substanssiin pohjautuvat henkilövaalit. Eurovaaleissa ensi vuonna ja kuntavaaleissa vuonna 2025 tämä tuskailu saa taas aivan erilaiset mittasuhteet.

Jos nyt rajusti kärjistän, niin olemme huolissamme siitä, että he eivät halua osallistua meidän asioidemme ajamiseen meidän haluamallamme tavalla meidän määrittämissämme paikoissa. Sanomme toki, että tervetuloa mukaan, mutta matkan varrelle kohti sitä meidän mukaamme oikeaa politiikkaa on kasattu melkoinen määrä esteitä, joita raivataan pois hyvin hitaasti. Sillä tavalla emme onneksi estä nuorten poliittista aktiivisuutta, mutta on paljon tutkimustietoa siitä, kuinka etäännytämme nuoria niistä meille tutuista poliittisista käytännöistä ja instituutioista, joihin heitä tulisi saada mukaan.

Faniyhteisöistä voi tulla poliittisia

Muutama vuosi sitten K-pop bändi BTS:n fanit trollailivat presidentti Donald Trumpin vaalikampanjaa varailemalla joukoittain paikkoja kampanjatilaisuuteen, johon eivät sitten menneet. Tilanne oli Trumpille nolo kun tilaisuudessa penkit ammottivat tyhjyyttään. Vastaava on jatkunut muuallakin. New York Time uutisoi, kuinka poppari Taylor Swiftin fanit vastustivat Argentiinassa oikeistolaista presidenttiehdokasta Javier Mileita, joka tosin silti voitti vaalit. Vastaehdokas Sergio Massa ei nuorten keskuudessa säkenöinyt, mutta Swiftin fanien mobilisaatio olikin nimenomaan Mileita vastaan. Ja BTS:n fanit olivat nekin poliittinen voima näissä Argentiinan vaaleissa.

Taylor Swift ei ole suoranaisesti maalittanut poliittisia vastustajia tai lähettänyt laumoja heidän kimppuunsa. Esimerkiksi moni somesuosiota saanut populistipoliitikko on paljon suoremmin nimiä myöten ohjannut, mihin suuntaan kannattajalauman kulloinkin tulee hyökätä. Luulisin, että Swiftin fanit eivät myöskään yhtä innokkaasti täytä somea ja yksityisviestibokseja tappouhkauksilla ja uhkauksilla seksuaalisesta väkivallasta.

Kun suuri auktoriteettihahmo ohjaa massoja suuntaan tai toiseen, ei tilanne ole millään tavalla ongelmaton, mutta Swift ei niinkään määritellyt kuinka on ajateltava, sen hänenkin faninsa osaavat tehdä aivan itse. Sama tietysti koskee niitä populistipoliitikkojen kannattajia, jotka ovat ihan itse päättäneet olla hyökkääviä somelaumoja.

Taylor Swift antoi ympärilleen muodostuneelle faniyhteisölle joko tietoisesti tai tahattomasti luvan tunnistaa itsensä myös poliittisena voimana ryhtyessään itse kommentoimaan politiiikkaa vuonna 2018. Swift antoi luvan siihen, että tässäkin porukassa saa olla kiinnostunut poliittisesta osallistumisesta.

Meemipolitiikka järkyttää setiä ja tätejä

Vihreät nuoret murtautui äskettäin sosiaalisesta mediasta valtavirran julkisuuteen meemillä, jossa opasti hallitusta, millä tavalla ja minne leikkaukset tulisi tunkea. Ne siis pitäisi Vihreiden nuorten mielestä tunkea ministerin perseeseen. He varioivat siinä tunnettua, vanhaa meemiä. Siitä kauhistuttiin ja emopuoluekin paheksui. Vihreät nuoret on jo pidemmän aikaa harjoittanut tällaista monia muita poliittisia ryhmiä aggressiivisempaa meemittelyä sosiaalisessa mediassa.

Vaikka vihreiden nuorten meemipuuhat voi nähdä ongelmallisena ja paikoin asiattomana, tasapainottaa muun muassa heidän aktiivisuutensa samalla tilannetta, jossa politiikka nuorten käyttämillä sosiaalisen median alustoilla on tähän saakka ollut melkein kokonaan laitaoikeiston pelikenttä. Ehkä vihreiden kannustamana tai muuten näyttää myös niin maltillisempi kuin laitavasemmistokin punaruskeasta, antidemokraattisesta vasemmistosta puhumattakaan löytäneen tiensä meemittelyn pariin. Kun olen kohtaamiltani lapsilta ja nuorilta kysellyt, millaisia poliittisia viestejä heidän tiktokeissaan ja muissaan tarjotaan, on siellä kuulemma yhä enemmän ”vasemmistoa”, joihin tässä vihreät myös lukeutuvat, vaikka vihreät ei vasemmistopuolue olekaan. Tämä näkyy nyt jo algoritmin minullekin valitsemissa somekeloissa, joten lapsille ja nuorille se on ollut sometodellisuutta jo aikaa sitten.

Sivupolkuna sanon, että itsessään on tietenkin suuri ongelma se, että myös suomalaista politiikkaa tehdään entistä selkeämmin kansallissosialistiseksi muuttuneen ja globaalia valtaa hamuavan Kiinan kontrolloimalla somealustalla – tai Yhdysvaltain kontrolloimilla alustoilla sen puoleen. Esimerkiksi tästä käy vaikka se, että monissa suomalaisissakin somepostauksissa on alettu palestiinalaisia puolustavissa postauksissa puhua P4l3stiinalaisten 3tn1sestä puhd1stuksesta, G4z4sta, I5ra3lista ja niin edelleen. Toiveena kai on, että se kirjainten korvaaminen numeroilla hämäisi algoritmia. Riippumattomat lähteethän ovat kertoneet, että Israelia kohtaan kriittistä viestintää vainnetaan somealustoilla.

Siellä sitä politiikkaa silti paljon tehdään ja siellä etenkin nuoret muodostavat poliittisia näkemyksiään ja käyvät poliittisia vääntöjään samalla kun me omiin muisteluihimme nojaten kuvittelemme, että sitä ruutua tuijottaessaan he pelaavat matopeliä fyysistä näppäimistöä naputtaen ja lähettävät aina silloin tällöin kaverille tekstiviestin. Silloin kun se nuorten poliittinen aktiivisuus sitten murtautuu meidän tuntemamme julkisuuden puolelle, järkytymme ja kauhistumme. Tai vähintään holhoavasti opetamme, että ei noin vaan näin ja oikea paikka on täällä.

Somenkin ulkopuolella on monenlaista ulkoparlamentaarista, radikaalia poliittista toimintaa, jossa toimivat etenkin nuoret. Elokapina taitaa olla näistä näkyvin. Sekin on meidän mielestämme väärin ja nuorten ymmärtämättömyyttä. Usein jopa väitämme, että siellä joku pahantahtoinen on aivopessyt ne nuoret.

Nuoret saadaan mukaan jos oikeasti halutaan

Joensuulainen psykologi ja aktivisti Juni Sinkkonen muistuttaa poliittiseen toimintaan kannustavassa kolumnissaan Joensuun kaupunkilehti Heilissä (22.11.2023), että ”lapset ja nuoret ovat tulevaisuus, sanotaan. Se on totta. Mutta he ovat myös nykyisyys” ja jatkaa, että ”hallitus pitää pilkkanaan lasten ja nuorten oikeutta hyvään elämään ja tulevaisuuteen”. Ottamatta sen kummemmin kantaa päivän politiikkaan, on varmasti totta, että tällaisia tuntemuksia tunnetaan laajasti ja sen vuoksi sillä on vaikutusta tulevaan politiikkaan. Kun juuri vietettiin Lapsen oikeuksien viikkoa, niin pitäisikö näille joku ajatus uhrata?

Vakiintuneet polittiset instituutiot ja käytännöt voi ravistella myös yhä paremmin ottamaan huomioon erilaisia ryhmiä ja intressejä. Esimerkiksi Outokumpuun rakennetaan Vanhan kaivoksen suodinosastolle skeittirampit ja alueelle Kiisuhalliin puolestaan tuli jo tekonurmi. Näihin ratkaisuihin päästiin osallistuvan budjetoinnin avulla.

Voi olla, että nuoret eivät näitä tai seuraaviakaan vaaleja ratkaise, mutta näillä ja seuraavilla vaaleilla ratkaistaan millainen demokratia meillä tulevaisuudessa on. Lapset ja nuoret toimivat politiikassa koko ajan. Koko ajan ratkaistaan myös sitä, millaiseen suuntaan se heidän poliittinen aktiivisuutensa kasvaa ja kehittyy.

Pasi Huttunen