Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Miten saada lapset liikkumaan?

16.05.2016

Koiria kasvatetaan palkitsemalla, lapsia uhkailemalla, rankaisemalla ja kiristämällä – näinkö se teilläkin menee? Tarvittaisiinko teilläkin enemmän myönteistä otetta, palkitsemista, kannustusta?

Meillä lasten ulkoiluun patistelu perustuu osin uhkailuun (täytyy olla pari tuntia ulkona, jotta saa räplätä digihärpäkkeitä), osin palkitsemiseen (ulkoilusta saa peliaikaa). Joskus tulee onnistumisia, kuten äitienpäivänä, jolloin teimme perheen kanssa 50 kilometrin pyörälenkin aurinkoisessa säässä.

En teeskentele vaatimatonta enkä väitä, että ”noo, mitäs tuosta, normisettiä”. Oli ennenkuulumatonta, että viisivuotiasta myöten pyöräillään tuollainen lenkki! Olen ylpeä lapsista, jotka jaksoivat mankeloida paahteessa, ja itsestäni ja vaimostani, koska jaksoimme ajaa noin hitaasti noin kauan (retki kesti yli kuusi tuntia…).

Pyöräretken tauko uimarannalla. 80-luvun alun harjoituskilpuri palvelee edelleen.

Retken onnistumiseen vaikutti hyvän sään ja hitaan tempon lisäksi sopiva rytmitys: pidimme taukoja alvariinsa. Pistäydyttiin jäätelölle, uimarannalle ja ystäväperheen luokse. Lisäksi pysähdyimme katselemaan vesitason laskeutumista, vesivoimalaitosta, pellon yllä lenteleviä haukkoja ja ties mitä.

Lapset eivät ajatelleet matkaa kokonaisuutena, vaan etappeina vaikkapa kauppaan tai risteykseen – tai ihan vaan hauskana matkantekona etenkin silloin, kun päästiin polulle. Metsäpoluista ilmiselvästi siirtyy energiaa pikkupoikien jalkalihaksiin.

Viime viikolla pääsin YLEn juttuun edustamaan joensuulaisia polkupyöräilijöitä. Kun toimittaja kysyi, miksi pyöräilen töihin, teki mieli vastata Kummelin pilkkikunkkuja [”miksi te menette tonne jäälle vaikka kaikki pelkää teidän puolestanne?”] mukaillen: ”mitä sä oikeen tarkotat?!” En keksi yhtään syytä, miksi ajaisin pari kilometriä suuntaansa autolla. Polkupyörä on planeetan paras kulkuneuvo ja pyöräilyyn satsaaminen on niin yksilön, yhteiskunnan kuin maapallon näkökulmasta kertakaikkiaan yksinomaan ihan mahdottoman järkevää.

Yksi pyöräilyä edistävä väline on kilometrikisa, johon voi perustaa oman joukkueen. Halutessaan voi etsiä sponsoreita ja pyöräillä ketjureaktion kautta euron SPR:lle jokaista 25 ajokilometriä kohti. Tein perheestämme joukkueen ja sain sponsoreiksi pari lasten kummia. Jokaista SPR:lle tienattua euroa kohti lapset saavat myös itselleen hieman taskurahaa.

Jaahas, 8-vuotias tuli valittelemaan tekemisen puutetta, taidankin houkutella hänet iltalenkille. Sommoro!

Topi Linjama

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »