Miksi Suomi on maa, jossa elän mielelläni? – kymmenen syytä

Minä – samaan tapaan kuin valtaosa miesoletetuista täysi-ikäisistä Suomesta – olen vannonut puolustavani Suomen tasavaltaa tarvittaessa ase kädessä. Muistan edelleen jopa sen aseen numeron, joka olalla tämän valan vannoin. Toivon täydestä sydämestäni, että tämä vala ei koskaan joudu testiin, mutta kun nyt tänään juhlitaan tämän Suomeksi kutsutun hallinnollisen rakenteen vuosipäivää, niin voi pohtia mitä se tarkoittaa.

Kuva: Pasi Huttunen

Syyttäkää yhteiskuntatieteellistä koulutustani, mutta ei suomalaisuus sinänsä tarkoita minulle kovin paljoa. Suomalainen on, jos on Suomen kansalainen. Kansalaisuus tuo tullessaan oikeuksia ja velvoitteita.

Kaikenlaista kulttuuriperintöä ja vaikkapa omia juuriani en ihan kakistelematta osaa tähän yhdistää, koska ne tietenkin ovat paljon vanhempia asioita kuin mikään ymmärrys joukosta ihmisiä suomalaisina.

Karjalaista sukua olevana voisin tietysti puhua myös paljon siitä, kuinka se osa kulttuuriperimääni on niin monta kertaa omittu ja väkisin väännetty hurmahenkisen suomalaisnationalismin välineeksi, mutta ei mennä nyt siihen.

Suomen puolesta puhuvat ainakin seuraavat syyt

Instagram muistutteli Suomen satavuotisjuhlista ja kuinka niitä juhlittiin. Kuva: Pasi Huttunen

1. Olemme onnistuneet yhdessä rakentamaan tänne sellaisen yhteiskunnan, jossa turvaverkko ottaa kiinni putoavan. Järjestelmässä on paljonkin vikoja, mutta se toimii edelleen melko hyvin
2. Elän valtiossa, jossa asuva väki on saavuttanut ihan häkellyttävän paljon esimerkiksi tieteen ja taiteen saralla kun suhteuttaa asiaa väkilukuun
3. Elän valtiossa, jossa voi olla julkilausutusti ”epäisänmaallinen” ja silti elää useimmiten suhteellisen turvallisesti. Jos olisin aikanaan ilmoittanut, että kieltäydyn palvelemasta edes aseetta, olisin saanut kyllä vankilatuomion, mutta valtio kohtelee kieltäytyjiä silti suhteellisen inhimillisesti. Toki meillä on yhteiskunnallista liikehdintää, joka tuomitsee tällaisen laajahkon kansalaisten vapauden, mutta onneksi se ei ole niskan päällä
4. Tässä maassa voin omistaa kaikenlaisia monen ihmisen mielestä arveluttavia kirjoja The Anarchist Cookbookista Saatanalliseen raamattuun ja Kommunistiseen manifestiin tai vaikka Hitlerin Mein Kampfiin joutumatta vaikeuksiin. Voin lainata monenlaisia yleisesti paheksuttavina pidettyjä kirjoja ihan paikallisesta kirjastosta
5. Elän valtiossa, joka luottaa minuun niin paljon, että olen voinut hankkia hirvikiväärin metsästysharrastukseni vuoksi. Olen voinut tehdä näin siitäkin huolimatta, että se on tappavan vaarallinen kapistus, jolla on todistetusti tehty monenlaisia hirvittäviä asioita. Valtio on silti virallisesti todennut luottavansa, että minä en sellaisia tee vaan käytän asetta siihen hirvenmetsästykseen. Jossa sivumennen sanoen kuluu tätä nykyä ammuksia lähinnä vuosittaiseen kiikarin tarkkuuttamiseen.
6. Tässä maassa olen voinut kouluttautua maisteriksi saakka maksamatta siitä käytännöllisesti katsoen mitään. Sen perään olen voinut vielä aloittaa ammattitutkinnon suorittamisen eikä sekään maksa mitään. Valtio ei ole edes puuttunut siihen mitä ja millä tahdilla opiskelen. Myöhemmin tulleiden ikäluokkien opintoihin se puuttuu tätä nykyä enemmän, mutta tilanne on silti edelleen melko hyvä
7. Elän maassa, jossa luontoa jonkin verran sallitaan. Ei tilanne sen suhteen mitenkään erityisen hyvä ole, mutta kuitenkin parempi kuin monessa muussa maassa.
   
   

   Kuva: Pasi Huttunen

8. Elän maassa, jossa oletus sukupuolestani määrittelee elämääni ja valintojani vähemmän kuin monessa muussa maassa. Liikaa toki siitä huolimatta
9. Elän maassa, jossa voin sananvapauden turvin sanoa monen mielestä arveluttaviakin asioita ja jossa pyritään turvaamaan äänen kuuluminen myös heikommassa asemassa oleville ja marginalisoiduille. Paremminkin voisi tässä mennä, mutta menee kuitenkin kohtalaisen hyvin
10. Elän paikassa, jossa on ainakin toistaiseksi neljä kunnollista vuodenaikaa ja talvella pimeää kuin säkissä ja kesällä jumalattoman valoisaa. Tämä rytmi sopii minulle hyvin ja esimerkiksi päiväntasaajalla taannoin vietetty vuosi oli hyvin outo, vaikka kivaa olikin

Lenin, saakelin tunari, mutta kiitos!

On syytä arvostaa sitä, että Vladimir Iljitš Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden – varmaan vähän kännipäissään – uudenvuodenyönä 1917-18 Pietarin Smolnassa. Ei Leniniltä moni asia ihan nappiin mennyt, mutta tämä oli hyvä.

On syytä arvostaa myös niitä kaikkia veteraaneja – miehiä, naisia ja lapsia – jotka kilpailevia valtioita johtavien kyvyttömyys ja typeryys vei järjettömiin sotiin ja jotka sodan repiminä, harvalukuisempina ja traumatisoituneina hautasivat kuolleet ja kykenivät kaikesta huolimatta jälleenrakentamaan tätäkin maata.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pasi Huttunen, @paspah