Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Lisää liksaa vai lisää lintuja?

07.12.2020

Kuva: Wikipedia

Elinympäristön lintulajiston rikkaus vaikuttaa koettuun tyytyväisyyteen jopa yhtä paljon kuin raha, kertoo tutkimus. Entä jos puhuisimme linnustosta samalla painokkuudella kuin taloudesta?

Joskus uutinen pysäyttää: Ihmisen elinympäristön monipuolinen linnusto vaikuttaa hänen elämänlaatuunsa jopa yhtä paljon kuin tulot. Totta kai minä olen tiennyt tämän lapsesta asti, mutta olen pitänyt itseäni poikkeuksena. Mutta että eurooppalainen 26 000 ihmistä käsittävä tutkimuskin kertoisi samaa – se hämmentää.

Jos todella ajettaisiin ihmisten hyvinvointia ja linnuston merkitys on samaa luokkaa kuin talouden, olisi loogista puhua linnuista ja lintujen elinmahdollisuuksista yhtä paljon kuin taloudesta.

Kokeillaan, miltä kuulostaisi.

***

Ihmiset miettisivät kohtuuttoman paljon, mistä he saisivat lintuhavaintoja. Varsinkin talvi olisi niukkaa aikaa. Työntekijöitä irtisanottaisiin tuotannollisiin ja linnustollisiin syihin vedoten. Työpaikkojen linnustopäälliköt puuttuisivat työtehtäviin, jotka olisivat linnustollisesti kestämättömiä.

Neljännesvuosikatsauksissa ja lintu-uutisissa kerrottaisiin, kuinka paljon lintuja on pesinyt, kuoriutunut, muuttanut, talvehtinut. Sanomalehtien lintusivut haukkaisivat joka päivä aukeaman tai pari. Kunnissa laadittaisiin tulevan vuoden linnustoarvioita ja erilaiset lintutieteelliset teoriat ja globaali linnustonjako herättäisivät keskustelua linnustollisesti rikkaiden Bird-20-maiden foorumeilla.

Kasi- ja ysiluokilla “linnustotieto” saisi yhden viikkotunnin. Vuotuinen “linnustotietokilpailu” keräisi nuoren polven linnustotietäjät yhteen. Ehkä heistä joku istuisi tulevaisuudessa eduskunnan linnustovaliokunnassa, joka huolehtii siitä, että lintunäkökulma on mukana kaikessa päätöksenteossa.

Globaalina aikana linnuston kriisi koskettaisi tietenkin meistä jokaista. Ihmiset olisivat huolestuneita omasta lähilinnustostaan. He seuraisivat herkeämättä uutisia linnuston tilasta ja erilaisista lintukantoja elvyttävistä toimista.

Oma ihmisryhmänsä olisi ne, jotka keskittyisivät lintukantoja koskevaan spekulointiin. Olisi vielä niitäkin, joiden mukaan lintujen määrä pysyy vakiona: jos jossain on paljon lintuja, se on muualta pois. Toiset uskoisivat, että lintukantojen rajaton kasvu rajallisella planeetalla voi olla mahdollista. Jotkut ajattelisivat, että maksimaalinen onnellisuus edellyttää valtiolta linnustollista ohjausta. Toiset olisivat sitä mieltä, että antaa kaikkien lintujen pesiä. Näkymättömän käden sanottaisiin ohjaavan lintujen muuttoa.

Linnustollista solidaarisuutta ajava liike huomauttaisi, että samaan aikaan, kun suuri osa maailman väestöstä joutuu tulemaan toimeen alle kahdella lintuhavainnolla päivässä, linnustollisesti rikkaiden maiden ja yksityisten linturikkaiden kosteikot ja viidakot pullistelevat lintulajeja. Kansalaiset valittaisivat, että linnustouutiset on nostettu marginaalista osaksi tavanomaisia uutislähetyksiä. Kriitikot väittäisivät, että linnusto ei ole itseisarvo, vaan mittari. Tämän artikkelin kirjoittajaa syytettäisiin mikro- ja makrolinnuston tahallisesta sekoittamista.

Linnustokritiikki jäisi kuitenkin vallitsevan linnustopolitiikan jalkoihin.

***

Rakastan lintuja.

Uutiset lintukadosta riipaisevat syvemmältä kuin ehkä mitkään muut uutiset. Jos pääskyset häviävät, mitäpä minäkään täällä enää teen.

Ei yllätä, että olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin. Edellisessä kirjoituksessa kerroin, että lapsuuden kotipihalle kuului kaksi peltosirkkua. Pari vuotta sitten lupasin terhistäytyä ja käydä lasten kanssa useammin linturetkillä. Niin on tapahtunutkin: tänä vuonna lajeja on kerääntynyt 157, suurin osa Joensuun kaupungin alueella polkupyöräretkillä tavattuja. 2016 kirjoitin lintumaailman isistä ja aivan blogin alkutaipaleella 2015 varpusesta ja moraalikehityksestä.

Uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos lintuja pidettäisiin pyhinä ja niiden elinmahdollisuuksia pyrittäisiin kaikin tavoin edistämään. Se olisi sitä paitsi itsekästä: se, mikä tapahtuu linnuille, tapahtuu myös ihmisille. Linnut ovat maapallon tilan indikaattori. Jos menetämme luonnon monimuotoisuuden, menetämme kaiken.

Tänä vuonna olen kärsinyt aiempaa vähemmän kaamosmasennuksesta, sillä asensin työhuoneen ikkunan alle marraskuussa lintulaudan. Tätä tekstiä kirjoittaessani lintulaudalla on käynyt puolen tusinaa talitiaisia, kolme sinitiaista ja yksi orava, jonka harmaassa turkissa on selässä ruskea juova. Näiden lisäksi olen nähnyt lintulaudalla kaksi hömötiaista, pikkuvarpusia, parven urpiaisia, närhen, pähkinänakkelin (itäistä asiatica-alalajia) ja toisen oravan, jonka turkki on kokonaan harmaa ja jota tämä ruskearaitainen pelkää.

Eli alkaa vähitellen olla massii.

Topi Linjama

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »