Flow iltapalapöydässä
Metsässä pääsee joskus flow-tilaan.
Maailma on niin täynnä tekstiä, että on mietittävä yhä tarkemmin, onko oma viesti sen arvoinen, että on oikein viedä sillä muutama minuutti kallisarvoista ja kiireistä elämää. Mutta flow on siinä määrin harvinainen ilmiö, että se ansaitsee lyhyen postauksen.
***
Keski-ikäinen isämies tässä hei. Että mitenkö menee? Ei hyvin eikä huonosti eikä siltä väliltä, kun mikään ei oikein tunnu miltään.
***
On tavallinen arki-ilta. Lapset tulevat iltapalalle, jutellaan, leivät paistuvat uunissa.
Tytär, jolla on koulussa välillä vaikeuksia saada aika kulumaan, kertoo pelaavansa kaverinsa kanssa yksinkertaista peliä. Ensin keksitään määrätty määrä erilaisia kategorioita, jotka voivat olla mitä hyvänsä, kuten ”avaruudessa”, ”nolo asia”, ”onnellisuutta lisäävä asia”, ”rikkoutuu helposti”, ”ohje”, ”keittiössä”. Sitten keksitään sana, jossa on yhtä monta kirjainta kuin on keksitty kategorioita, esimerkiksi korona, ja keksitään jokaiseen kategoriaan sana, joka alkaa jollakin tämän sanan kirjaimilla. Kuva ehkä havainnnollistaa.
Avaruudessa: kuivuus ja kylmyys (minun keksimä). Nolo asia: olen alasti parkkipaikalla (lapsen keksimä).
Heti kokeilemaan.
Pelattiin niin, että jokainen keksi tietyn määrän mielivaltaisia kategorioita ja antoi lapun vierustoverille. Alkukirjaimet saatiin kirjainarpakuutioita heittämällä.
Ideana ei ole löytää oikeita vastauksia, vaan keksiä jotakin, joka saa luokkakaverin tyrskähtämään. Tämäntyyppistä settiä tuli ulos (sulkeissa alkukirjain):
”Löytyy penaalista” (D): Deroidin.
”Järvi” (R): Ryhäselkä.
”Lentävä asia” (O): Omena, joka on juonut Red Bullia.
”Märkä asia” (G): Gorilla lätäkössä.
”Juhlan aihe” (S): Sukalle löytyy pari.
”Itkettävä asia” (P): Pakoputkeen juuttuminen.
Keksiminen imaisi mukaansa. Sääntöjä muokattiin, alkukirjaimia vaikeutettiin. Leivät otettiin uunista, lyijykynien terät pyöristyivät, papereista piti ottaa käyttöön marginaalit.
Flow on tila, jossa ihminen keskittyy tehtäväänsä niin täysin, että unohtaa itsensä. Flow-tilaan pääsyä edistää se, jos tehtävä on palkitseva ja sen etenemisestä saa välitöntä palautetta. Lisäksi tehtävän vaativuuden tulee olla tasapainossa yksilön kykyihin nähden. Sanapeli toimii hyvin: sen vaativuuden voi mitoittaa omiin kykyihinsä. Palaute – kaverin nauru – tulee välittömästi.
Tyypillistä flow’lle on ajantajun katoaminen. Niinpä kesken pelin havahduimme siihen, että nukkumaanmenoaika oli ohitettu hyvä tovi sitten. Tajusin, että a) tässä oli ajauduttu flow-tilaan, joka b) on nykyisin melkeinpä samanlainen harvinaisuus kuin peltosirkku.
Nuorena oli toisin. Muistan esimerkiksi uppoutuneeni tuntikausiksi pianonsoittoon ja kadottaneeni täysin ajantajun. Lintu- tai valokuvausretkillä minän rajat liudentuivat, unohdin itseni ja tunsin olevani osa kaikkea.
Pihaan kuului kaksi peltosirkkua.
Miksi flow on käynyt harvinaiseksi? Teenkö asioita, jotka eivät innosta? Vai olenko vain hukannut ihmettelevän asenteen? Olenko ainoa, joka tuntee juuttuneensa henkiseen ydintalveen?
Lapsen oikeuksien sopimuksessa sanotaan, että lapsella on oikeus leikkiin. Ehkä leikin kautta voi aueta flow-ikkunoita myös meille pystyynkuivuneita puita muistuttaville aikuisille.
Topi Linjama
