Hyppää sisältöön

500 postausta isäpuhetta!

Lapselliset miehet -blogi on ottanut isäpuhetta haltuun lähes kuuden vuoden ajan. Kirjoittajille blogi on tuonut ystäviä, vanhemmuuden peilipintaa ja "valtavasti julkisuutta".
Julkaistu

Juhlat! Lapselliset miehet -blogissa on ilmestynyt 500 tekstiä! Blogi täyttää kesällä kuusi vuotta ja menee syksyllä eskariin! Mahdolliset muistamiset pyydämme lahjoittamaan Naisten Pankille tai Luonnonperintösäätiölle.

Juhlan kunniaksi blogistit kuvaavat kolmella sanalla, mitä tämä blogi on heille merkinnyt. Lisäksi he kertovat yhdellä kuvalla, millaiselta heidän vanhemmuutensa tällä hetkellä näyttää.

Pasi Huttunen

Toinen blogin perustajista, ammatiltaan toimittaja ja blogin aktiivisin kirjoittaja, Joensuu.

1. Intiimiys. Lapsellisissa miehissä on kiehtovaa tasapainotella kirjoituksissa intiimin ja yleisen sekä yksityisen ja julkisen rajoilla. On löydetty tapoja kirjoittaa äärimmäisen henkilökohtaisista ja herkistä asioista niin, että ei kuitenkaan luovuta itsestään ja läheisistään liikaa.

2. Vertaisuus. Tästä nykyisestä kirjoittajaporukasta on tullut ystäväporukka, jonka kanssa on jaettu monenlaista myös tekstien ulkopuolella. Ja tässä on oppinut paljon sellaista mitä ei muuten olisi oppinut. On törmännyt asioihin, joihin ei muuten olisi törmännyt. Ja olemme saaneet aikaan turvallisen ilmapiirin, jossa voi huoleti jakaa.

3. Vapaus. Blogistin vapaus on välillä melkein vaarallista. Lastensuojelun keskusliitto varmaan voisi suitsia enemmänkin, mutta eivät ole onneksi tehneet niin. Olemme saaneet kokeilla ja törmäillä seiniin rauhassa.

Kirjoittajaporukasta on tullut ystäväporukka.

Otto Kallioranta

Tornion lahja suomalaiselle isäpuheelle, opettaja, Tuusula. Otolta ei ole kuvaa, mutta hänpä pitääkin Antin kanssa Isälokero-podcastia.

1. Luovuus. Blogi ja porukka sen ympärillä on ollut oikea luovuuden kehto. On ollut täydellinen tuki suoltaa tekstiä alitajunta auki.

2. Kannustus. Ihan sama mihin joku on ryhtynyt, tuki on ollut vahvaa. Jokaiselle vitsille löytyy nauraja. Selkä on kipeä taputuksista, kämmen muiden taputtelusta.

3. Joensuu. Outo, sympaattinen ja hauska pohjoiskarjalainen mielenlaatu on tullut tutuksi metsäintelligentsian kautta.

Ihan sama mihin joku on ryhtynyt, tuki on ollut vahvaa.

Antti Kanto

Toinen Tornion lahja suomalaiselle isäpuheelle (tuo ihmeellinen, antelias kaupunki!), opettaja. Blogisteista se, jonka mopo keulii nopeimmin. Nurmijärvi.

1. Kirjoittaminen. Olen kirjoittanut muistiinpanoja ja tekstiaihioita vanhenpainillassa, lenkillä, yöllisillä kusireissulla ja ties missä. Olen saanut oppia, tukea ja apua kirjoittamiseen blogikollegoilta. Olen mielestäni oppinut paremmin ilmaisemaan itseäni kirjallisesti tämän blogin ansiosta.

2. Tuki. Blogiyhteisöstä on muodostunut erinomainen vanhemmuuden vertaistukiryhmä. On ollut silmiä avaavaa hoksata, kuinka samanlaisten haasteiden, ilojen ja tuntemuksien kanssa elämme kasvatustyötä tehdessämme.

3. Maine. Blogi on tuonut valtavasti julkisuutta. Olemme vierailleet telkkarissa, puhuneet radiossa ja patsastelleet lehtien palstoilla. Meille on tuputettu sponsorituloja ja luovutettu kunniamainintoja. Maineemme isäpuhegenressä on vankka: kalenterimme ovat täpötäynnä seminaarivierailuja ja haastattelutilaisuuksia. Fanipaitamyynti ei sen sijaan ottanut tuulta purjeisiin. Ainakaan vielä.

Blogi on tuonut valtavasti julkisuutta.

Topi Linjama

Toinen blogin perustajajäsenistä, freelancer Joensuusta. Suurin perhe: viisi lasta.

1. Vanhemmuuspuhe. Vanhempana oleminen on luonteva osa elämää ja olen näiden vuosien aikana oppinut jonkin verran sitä sanoittamaan. Miesten vanhemmuutta normalisoivalle puheelle on yhä tarvetta.

2. Reflektio. Asioiden sanallistaminen vie sanallistajan peilin ääreen: sanon näin, mutta toiminko sanojeni mukaisesti? Ehkä ja toivottavasti toimin vanhempana vähän fiksummin kuin viisi vuotta sitten.

3. Blogistiyhteisö. Miten onkin sattunut näin pieneen porukkaan niin monta hienoa tyyppiä! Eiköhän pian ole taas mökkiviikonlopun aika?

Miesten vanhemmuutta normalisoivalle puheelle on yhä tarvetta.

Heikki Nenonen

Kirkkoherra, Helsinki. Blogisteista se, jonka työt ovat vieneet eniten aikaa blogiin kirjoittamiselta.

1. Peili. Sekä omat että muiden tekstit ovat tuoneet peilin nokan eteen: miltä tämä isä näyttää ja miksi? Mihin kuvassa kannattaisi kiinnittää huomiota? Meneekö ihan tällaisena vai pitäisikö tuunata? Olen todennut, että ei mikään mieletön isäilmestys, mutta kelpaa.

2. Ystävyys. Kun jakaa jotain itsestään isyyden näkökulmasta, ollaan heti intensiivisellä ja intiimillä alueella. Kun isä on toiselle isäkulmalla läsnä, hän on kokonaisvaltaisesti itsensä. Seurauksena näyttää olevan sympatiaa ja ystävyyttä, joka ei jumita vain isäkulmaan. Iloitsen!

3. Isäpuhe. On ollut hienoa kuulla tehneensä vaikutuksen isäteksteillä ihmisiin, joihin ei olettanut sen vaikuttavan. On ollut hienoa jakaa jotain henkilökohtaista, joka onkin ollut yllättävän yleistä.

On ollut hienoa jakaa jotain henkilökohtaista, joka onkin ollut yllättävän yleistä.

Ei me viidestään kaikkia viittäsataa tekstiä olla tehty. Blogin varhaisen kukoistuksen aikoina kirjoittajaporukkaan kuuluivat myös Jussi Hyvärinen, Vesa Liminka ja Antti Pitkäjärvi. Lisäksi mukana on ollut suunnattoman suuri, kattava ja pätevä joukko vieraskynäileviä isiä ja isämiehiä. Kiitos teille!

Topi Linjama

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.