Rohkea veto: Taron suuri pieni seikkailu
Tänään aloitan uuden Rohkea veto -postaussarjan, jossa esittelen kerran kuussa lastenkirjan, joka on jollakin tavalla aivan erityislaatuinen. Tässä sarjassa esitellyt kirjat voivat olla äärettömän hellyttäviä, oivaltavia, viisaita, epäsovinnaisia tai vaikka koruttomia. Ne voivat olla uutuuksia, klassikoita tai unohdettuja helmiä. Ne saattavat järkyttää, kutkuttaa, kummastuttaa, naurattaa tai itkettää.
Yksi on varmaa: Jokainen Rohkea veto -sarjassa esitelty kirja on takuulla tutustumisen arvoinen.
Ensimmäisenä esittelyssä Timo Parvelan kirjoittama ja Jussi Kaakisen kuvittama, kerrassaan kaheli Taron suuri pieni seikkailu.
Taro-kirjojen asetelma on Bill Wattersonin Lassi ja Leevi -sarjakuvista tuttu: pieni poika ja suuri karvainen mielikuvitusystävä kekkaloivat omassa aikuisten maailmasta irrallisessa leikin täyteisessä maailmassaan. Taron karvainen ystävä ei kuitenkaan ole tiikeri, vaan karhu. Eikä Taro ole ilkikurinen koheltaja, vaan välkky ja utelias tutkijatyyppi.
Aikuisten maailmaa edustavat kirjasarjassa Taron vanhempien ratkaisut. Todellisuus ja mielikuvitus sulautuvat sarjan teoksissa osittain päällekkäin, ja harjaantuneenkin lukijan voi olla vaikea hahmottaa, mikä Taro-kirjoissa on totta.
Kahden toisistaan erillisen maailman törmäyksissä syntyy myös väistämättä väärinymmärryksiä ja ääretöntä komiikkaa. Tarolla ja karhulla on yleensä suunnitelma, joka menee mönkään. Näin ollen ystävykset ajautuvat mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Ja ajautuminen on tietysti aina paitsi kiinnostavaa, myös kutkuttavaa.
Taron suuri pieni seikkailu -kirjassa Taro ja karhu keksivät tavan vaikuttaa vanhempien epämieluisiin päätöksiin: pienennyskoneen avulla he voivat muuttaa itsensä aivan pieniksi, tunkeutua aikuisten aivoihin ja komennella heitä.
Idea on suorastaan aukoton. Vai mitä?
Taro-kirjojen kerronta sisältää ihanasti kerroksia. Tarinaa kuljetetaan vuoroin kirjoitetun tarinan tasolla, vuoroin kuvituksen keinoin. Välillä kuvitus tekee kirjoitetulle tarinalle kepposia, välillä se selittää jotain, jonka kirjoitettu tarina jättää kertomatta. Vain hyvin harvoissa lastenkirjoissa tekstin ja kuvan suhde on näin monipuolinen.
Taron suuri pieni seikkailu -kirjassa leikitellään lisäksi käänteisyydellä: Suuri ja pieni kääntyvät päälaelleen. Lapset määräävät aikuisia. Ei on kyllä ja kyllä on ei. Kirja vaatii lukijaltaan paljon, mutta tarjoaa vastapalvelukseksi kokonaisen tukullisen oivalluksia.
Välillä se, että lapsi haluaa, että sama kirja luetaan heti uudestaan, voi tuntua joskus jopa ahdistavalta.
Tämän kirjan aikuinenkin lukija haluaa lukea heti uudestaan.
