Mitä lapsi muistaa?
Suomalaisen kirjan museo Pukstaavi kerää ja tallentaa parhaillaan ihmisten lukukokemuksia osana Lukukokemukset talteen -hanketta. Hankkeen tavoitteena on selvittää, mitä suomalaiset lukevat ja minkälaisia lukukokemuksia heillä on.
Lukukokemus on hassu sana. Pukstaavin mukaan ”lukukokemus voi olla mikä tahansa satujen lukemiseen liittyvä muisto, tapahtuma tai kokemus, jonka ihminen kokee itselleen tärkeäksi tai merkitykselliseksi. Kokemus voi olla positiivinen tai negatiivinen.”
Jäin miettimään, että minkäköhän laisia lasten lukukokemukset oikeasti ovat. Mitä lapset muistavat lukemisen hetkistä ja lukemistaan kirjoista? Entä kuinka samat muistot kenties muuttuvat lapsen kasvaessa aikuiseksi? Mikä unohtuu kokonaan?
Päätin kerätä talteen Kiikkuvan kirjapyllyn lapsille tärkeät lukukokemukset tässä ajassa ja paikassa. Sopivan rauhallisissa tilanteissa annoin lasten kertoa omin sanoin itselleen tärkeästä lukuhetkestä ja kirjasta.
Tässä keräystyön tulokset:
5-vuotiaan Karhuntassun muisto
”Me oltiin siinä äitin ja isin sängyllä. Me kaikki lapset oltiin siinä. Oli iltasatuaika. Minä olin äidin vieressä ja äiti luki sitä Soturikissaa (= Erin Hunter: Villiin luontoon). Siinä yhdessä kohdassa se Tulitassu tutustui semmoiseen kissojen leiriin. Se leiri oli ihan tosi syvällä metsässä. Se tuntui hyvältä lötkötellä siinä, kun minä olin ihan äidin vieressä.”
7-vuotiaan Sudenkuonon muisto
”Tänään ip:ssä mä luin Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjaa. Siinä oli kohta, jossa yks tyyppi teki jonkun kirouksen. Mä olin siinä ruokapöydillä ihan yksin. Muut lapset leikki ulkona tai vaihteli kortteja välikössä. Se tuntui jotenkin kivalta, koska siinä kirjassa oli tosi paljon jänniä kohtia. Tää hetki vain jäi jotenkin mieleen, koska mä tykkäsin siitä kirjasta.”
8-vuotiaan Ketunhännän muisto
”Sen mä muistan, kun mä viime kesänä luin mummolassa sen Akimbo ja käärmeet -kirjan. Mä illalla luin sitä siellä yläkerrassa ja makoilin mun omalla sängyllä. Oli enimmäkseen kuuma ja siellä ympärillä oli niitä mummolan tuoksuja. Siihen huoneeseen paistoi aurinko, vaikka oli jo ilta. Sen mä muistan erityisesti, kun sitä Akimboa puraisi se käärme. Mä olin valinnut sen kirjan, koska se kuulosti niin kiinnostavalta.”
