Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Koululaisten digipaasto ja kirjoja tietokoneista

30.06.2019

Meidän perheessä lapsille järjestetään loma-aikoina eri mittaisia digipaastoja eli täydellisiä taukoja älylaitteiden, videopelien, lastenohjelmien ja elokuvien maailmasta.

Toisinaan lapset päätyvät digipaastolle vähän vahingossa: Esimerkiksi vaellusreissuilla digilaitteiden käyttöön ei yksinkertaisesti ole lainkaan mahdollisuuksia. Myöskään mökillä Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset eivät pelaa videopelejä tai töllötä telkkaria. Mökillä puuhataan ulkona, seikkaillaan metsässä, uidaan, kalastetaan ja tietysti luetaan.

Nykyään meillä on tapana, että mökkimatkan digipaasto alkaa jo autossa. Mökillemme on kahdeksan tunnin ajomatka. Tiedän, että monissa perheissä lapset saavat käyttää tablet-laitteita pitkillä automatkoilla, mutta opettajan ja mediakasvattajan perheessä jotkut asiat tehdään näköjään vaikeimman kautta.

On hyvin tyypillistä, että koululaisten perheissä väännetään jatkuvasti lasten peliajoista ja siitä, kuinka paljon lapset saavat käyttää esimerkiksi älypuhelinta. Eri perheissä on käytössä erilaisia pelaamiseen ja ruutuaikaan liittyviä sääntöjä, mutta monesti oman perheen säännöt tuntuvat lapsesta jollakin tavalla epäoikeudenmukaisilta, tyhmiltä tai turhilta.

Ainakin Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset väittävät välillä, että yhdessäkään muussa perheessä ei ole käytössä mitään digitaaliseen pelaamiseen liittyviä sääntöjä tai rajoituksia. Mutta sitten, kun asiasta keskustellaan vähän syvällisemmin, lapset kyllä ymmärtävät, miksi säännöt ja rajoitukset ovat ihan tarpeellisia.

Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä myös lapset itse myöntävät nauttivansa digipaastoista. Niiden aikana pikkukoululaisten luovuus ja energisyys alkavat kukkia aivan uusissa sfääreissä. Jopa sellaisissa sfääreissä, että aikuisten pinna on välillä koetuksella. Olemme Keken kanssa joskus naureskelleet, että kun lapselle tarjoaa mahdollisuuden olla luova, on se luovuus sitten myös kestettävä. Mutta se on tietysti selvää, että koululaisten digipaasto vaatii aina myös aikuisilta ihan erityistä läsnäoloa ja aktiivisuutta.

Digipaaston aikana on hyvä tilaisuus myös ottaa tarkemmin selvää siitä, miten erilaiset tietokoneet toimivat, mitkä ominaisuudet tekevät esimerkiksi videopelistä hyvän tai miten pelejä koodataan. Ja tietysti digipaaston aikana kannattaa myös pohtia omaa mediasuhdettaan. Voi jopa olla, että paaston aikana lapsen suhde esimerkiksi pelaamiseen tai tubettajiin jotenkin muuttuu tai kehittyy.

Tässä kolme pikkukoululaisille sopivaa kirjavinkkiä tietokoneiden maailmasta:

 

100 asiaa luvuista, tietokoneista & koodaamisesta

Tämän 100 asiaa -sarjan kirjat ovat selkeitä, informatiivisia ja äärimmäisen viihdyttäviä lasten tietokirjoja. Kirjasarjan kaikki osat selittävät infograafisesti sekalaisia faktoja jostakin aihepiiristä. Näin ollen 100 asiaa -kirjat eivät ole kovin selkeitä kokonaisuuksia, mutta ne sopivat lukijoille, jotka tykkäävät lyhyistä lukuhetkistä tai nippelitiedosta.

100 asiaa luvuista, tietokoneista & koodaamisesta -kirjan ovat kirjoittaneet Alice James, Eddie Reynolds, Minna Lacey, Rose Hall ja Alex Firth, ja sen on suomentanut Anna-Reetta Sipilä. Olin itse kirjaa lukiessani vaikuttunut siitä, että se esittelee esimerkiksi historiallisia tietokoneita ja selittää lapsentasoisesti vaikkapa internetin toimintalogiikkaa, tekoälyn ja informaatiokuplan.

 

Linda Liukas: Hello Ruby Matka tietokoneeseen

Matka tietokoneeseen on mielestäni Hello Ruby -kirjoista ehdottomasti paras. Kirja sisältää vanhemmille suunnatun alustuksen, lyhyehkö tarinaosuuden sekä tehtäväpaketin, mm. askarreltavan tietokoneen. Pidän Hello Ruby -sarjan kirjojen tyttömäisestä ilmeestä. Tytöille suunnattu teknologia-aiheinen kirjasarja on hieno juttu.

Matka tietokoneeseen -kirjan tarinaosuus lainaa vahvasti Lewis Carrolin klassikkosatua Liisan seikkailut ihmemaassa. Tässä versiossa pieni tyttö nimeltä Ruby putoaa hiirenkolosta sisään tietokoneeseen ja selvittää tehtävän. Hämmästyttävän tuttua, eikö?

Kirjan parasta antia ovat kuitenkin sen askarteluohjeet. Juuri käytännön harjoitukset auttavat takuulla lapsia ymmärtämään, kuinka tietokoneet toimivat. Tämä kirja on Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lasten suosikki.

 

Max Wainewright: Hei me koodataan pelejä Koululaisen ohjelmointikirja

Tämä kirja on tyylillisesti perinteinen ohjekirja, joka perehdyttää lukijan Scratch-ohjelmointikielen perusteisiin. Kirja on selkeä; lapsi voi avata sen tietokoneen viereen ja opetella alkeellista koodaamista vaihe vaiheelta kirjan ohjeiden mukaan. Tässä mielessä kirja ei siis sovi digipaastolle, mutta ainakin Karhuntassu tykkää selailla tätä kirjaa ihan muutenkin vaan.

Itse Scratch-kieli sopii mielestäni ekaluokkalaisille, mutta esimerkiksi 10-vuotiaan Ketunhännän mielestä Scratch on jo ihan nössö ohjelmointikieli. Ekaluokkalaisten tarpeisiin Hei me koodataan pelejä -kirja sisältää kuitenkin vielä aika pitkiä tekstejä, joten voi olla, että kirjan koodausharjoituksiin kaivataan joka tapauksessa avuksi aikuinen. Eikä siinä mitään, koodausharjoittelu on kivaa aikuisen ja lapsen yhteistä puuhaa.

Kirjallisten ohjeiden noudattaminen tietokoneen ääressä on joka tapauksessa taito, josta on jokaiselle lapselle ja nuorelle äärettömän paljon hyötyä.

 

P.S. Kiikkuva kirjapylly -blogi lomailee heinäkuun ajan. Luvassa on mm. digipaasto. Tavataan jälleen elokuun alussa!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »