Kirja innostaa leikkiin

Joskus yhteisen lukuhetken jälkeen, kun kirjan kansi painuu kiinni, lapsi ponkaisee pystyyn ja ryntää lastenhuoneeseen leikkimään.

Silloin kirjan tarina tai joku yksityiskohta tai samaistuttava hahmo tai ehkä jopa yksittäinen lause on herättänyt lapsen leikin tarpeen. Tarpeen jatkaa tarinaa tai ajatusta leikin keinoin.

Kirjojen inspiroimat leikit ovat yleensä äärettömän polveilevia ja mielikuvituksellisia. Ne jatkuvat ja jatkuvat ja vähitellen yhteys kirjaan hämärtyy.

Minulle käy usein niin, että aloitan lasten kanssa yhteisen leikin, mutta leikin edetessä huomaan, että en enää pysy kärryillä sen rakenteista ja säännöistä. Leikki ryöstäytyy käsistä, enkä osaa enää toimia sen vaatimalla tavalla. Silloin vetäydyn vähän sivummalle tai siirryn vaivihkaa omiin puuhiini ja ajattelen, että onneksi lapsilla on sisaruksia ja kissa, joiden kanssa leikki voi jatkua paljon mutkikkaampana, kuin se ikinä aikuisten kanssa voisi.

Nykyään myös digitaaliset pelit vaikuttavat lasten tapaan leikkiä. He voivat milloin tahansa kesken leikin napata katsekentän yläkulmasta esiin mielikuvitusvalikon ja poimia sieltä käyttöön erilaisia mielikuvitustyökaluja tai -aseita tai uusia superominaisuuksia.

Selvästi aikuinen mielikuvitukseni on sen verran raihnainen, että erilaisten kuvitteellisten valikoiden sijaan minulle sopivat taaperoiden toisteiset leikit, joissa rakennetaan torni ja sitten rikotaan se ja sitten rakennetaan ja taas rikotaan.

Minkälaiset ominaisuudet kirjassa innostavat lasta leikkimään? Se on varmasti aika lapsi- ja tapauskohtaista. Mutta toki aikuinenkin voi joskus lukuhetken jälkeen ehdottaa yhteistä leikkihetkeä kirjan teemoihin liittyen.

Jotkut lastenkirjat ovat onneksi erikoistuneet leikkeihin innostamiseen. Sellaisia ovat esimerkiksi Vuokko Hurmeen ja Suvi-Tuulia Junttilan askarteluaiheiset kirjat Leikkimään, teippi! ja Leikkimään, pahvi!

Leikkimään, teippi! -kirjassa pieni paperinukke Leila rakentaa teipistä ihania leikkimaailmoja. Leikkimään, pahvi! -kirjassa samainen Leila leikkii pikkuveljensä Toivon kanssa pahvilaatikoilla, vessapaperirullilla, maitopurkeilla ja munakennoilla. Taas askarrellaan ja pahvisista rakennusaineista syntyy kaikkea ihanaa raketista nukkekodin kalusteisiin.

Kirjan kuvitukset ovat huolellisesti lavastettuja valokuvia. Niistä tulee mieleen animaatioelokuva. Paperinukke Leila muuttuu väillä ihan oikeaksi lapseksi, joka vilahtaa kuvissa. Valokuvissa näkyvät askartelut ovat niin houkuttelevia, että itsekin tekisi saman tien mieli alkaa silputa teippirullaa ja etsiä kierrätysastiasta askarteluun sopivia pahvipaketteja.

Kirjojen tarinat etenevät polveillen, kuin oikea leikki. Seuraavalta aukeamalta paljastuu aina uusi mieletön käänne. Leikkimään, pahvi! -kirjan lopussa on kaiken kukkuraksi pieni valikoima askarteluohjeita, joiden avulla kirjan tarinan voi muuttaa ihan oikeaksi leikiksi.

Nämä kirjat inspiroivat aikuistakin leikkimään!

P.S. Lue myös Sadepäivän rakenteluhetki