Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Eläinkirjoja pikkukoululaisille

02.02.2018

Se, miten tosissaan lapsi voi eläytyä eläimeksi, on ihmeellistä. Kiikkuvan kirjapyllyn lapset leikkivät edelleen usein roolileikkejä, joissa he ovat kissoja. Yleensä joku on emo tai kissojen omistaja ja toiset pentukissoja. Tavallisesti lapset rakentavat kissoille (siis itselleen) majan, jonka he sisustavat kissamaisesti. On leikkiruokia, makuupaikka ja leluja. Kaikkea, mistä kissat tykkäävät. Myös kissamme Fedja-setä viihtyy mukana näissä leikeissä.

Olen huomannut, että mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä enemmän eläinleikit sisältävät tietoa eri eläinlajeista. Se, että vain sanoo olevansa kissa, ei kiinnosta ketään; on käyttäydyttävä ja liikuttava juuri niin kuin oikea kissa lajityypillisesti eri tilanteissa käyttäytyisi ja liikkuisi.

Lastenkirjallisuudessa eläintarinat pyrkivät usein toimimaan vertauskuvina ihmiselämälle. Pienelle koululaiselle tämä ei kuitenkaan enää riitä. Hänelle eläintarinat, joissa eläimet käyttäytyvät kuin ihmiset, ovat epäuskottavia.

Oman kokemukseni mukaan pikkukoululainen on äärettömän tiedonjanoinen ja kriittinen. Hän haluaa ymmärtää eri eläinrotujen käyttäytymismalleja ja ajatuksia. Hän haluaa oppia yksityiskohtia ja samaistua eläinten oikeaan elämään ja tunteisiin.

Onneksi on kirjoja, jotka vastaavat näihin tarpeisiin. Tässä kolme eläinkirjavinkkiä pikkukoululaisille:

 

Eppu Nuotio: Kingi ja joulujen joulu

Tässä Eppu Nuotion Kingi-sarjan seitsemännessä osassa kirjan päähenkilö, sekarotuinen Kingi-koira on 16-vuotias. Hän on siis koiraksi vanha. Kirjan tarinassa Kingin perhe valmistautuu jouluun. Koiran näkökulmasta tämä tarkoittaa kaikkea jännittävää: jouluvalojen ripustamista, postikorttitalkoita ja rapisevia salaisuuksia.

Kirjan pääteemaksi nousee kuitenkin vanhenevan koiran sielunelämä. Kirja näyttää, miten vanha koira liikkuu, mistä hän on kiinnostunut ja minkälaisia vaivoja hänellä on. Voisi kuvitella, että vanhuus teemana ei kiinnosta lapsia, mutta kyllä se vaan kiinnostaa. Kirjahan tarjoaa juuri sitä kaivattua yksityiskohtaista tietoa eläimen tietystä elämänvaiheesta.

Nuotion Kingi-sarjan muutkin kirjat ovat aika ihania ja sopivat hyvin eläinrakkaille lukijoille. Teksti on helppolukuista ja luvut niin lyhyitä, että hitaallakin lukijalla on erittäin hyvät mahdollisuudet lukea kirja alusta loppuun kohtalaisen nopeasti. Samalla kirjojen kieli on rikasta ja kuvailevaa, ja tarinat empaattisia ja hauskoja.

Lainasin Kingi ja joulujen joulu -kirjan kirjastosta jo jouluna, mutta luimme sen iltasaduksi vasta nyt alkuvuodesta. Samalla sain hyvän muistutuksen siitä, että joulu on lasten mielestä aina yhtä kiinnostava ja ajankohtainen aihe.

 

Erin Hunter: Soturikissat. Villiin luontoon

Kirja aloittaa Soturikissat-sarjan, josta on suomennettu yhdeksän osaa ja joka on kerännyt ympärilleen aktiivisen fanijoukon eri puolilta maailmaa. Suomessakin on perustettu monia Soturikissat-fanisivuja, -blogeja, -YouTube-kanavia ja -roolipelejä. Tällaisten kirjasarjojen kautta on helppoa ymmärtää, miten yhteisöllistä ja monipuolista kirjallisuutta harrastavien lasten ja nuorten elämä nykyään voi olla.

Kirjan tarinassa nuori kotikissa nimeltä Ruska karkaa kotoaan ja liittyy villikissojen klaaniin. Kyseessä on siis perinteinen kehityskertomus, jossa nuori kissa aikuistuu ja oppii uudenlaisen elämän taitoja. Tarina sisältää myös taistelukohtauksia, jotka ovat välillä väkivaltaisia. Lisäksi kokonaisuus sisältää fantasiakirjallisuudelle tyypillisiä ennustuksia, näkyjä ja mystiikkaa.

Kissat kuvataan sekä lajityypillisinä että inhimillisinä toimijoina. Heidän kissamaisia ruokailujaan, liikkeitään ja aistejaan kuvataan tarkasti, mutta tunnetasolla heidät rinnastetaan ihmisiin; he ovat välillä huvittuneita, välillä loukkaantuneita, kieroja, rehellisiä ja monimutkaisia.

Erin Hunter on viiden kirjailijan, Kate Caryn, Cherith Baldrylin, Tui Sutherlandin, Gillan Philipin sekä Victoria Holmesin yhteisnimi. Kenties juuri yhteiskirjoittamisen myötä Soturikissat-sarja onkin hieman tv-sarjamainen. Tarina on juonivetoinen, kuljetukset ovat nopeita ja mukana jopa fantasiasarjoista tuttuja lyhyitä välähdyksiä unista ja eri aikatasoista.

Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä kaikki lapset olivat erittäin vaikuttuneita tästä kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Eikä kirja tuntunut liian monimutkaiselta tai hurjalta edes 5-vuotiaalle kaikkiruokaiselle kuulijalle. Ainakaan, jos hänelle varattiin paikka ihan ääneen lukevan äidin kainalosta.

 

Elina Lappalainen & Christel Rönns: Nakki lautasella

Kuvakirjan ja lasten tietokirjan yhdistelmä Nakki lautasella on mielestäni oivaa luettavaa pienille koululaisille. Siinä vaiheessa, kun lapsi oppii itse lukemaan, selkeät kuvitukset auttavat luetun ymmärtämisen harjaantumisessa. Kuvakirjojen lukemista ei siis missään nimessä kannata lopettaa lukutaidon karttuessa!

Kirja sisältää paljon selkeää tietoa tuotantoeläinten elinoloista, hoitamisesta ja ominaisuuksista. Tiedonjanoiselle eläinten ystävälle kirja on siis takuuvarma paketti. Infolaatikoiden lomassa kuljetetaan myös yksinkertaista tarinaa Aleksista ja Emiliasta, jotka vierailevat erilaisilla maatiloilla.

Ainut seikka, joka tässä kirjassa hieman pistää silmään, on tarinan hieman päälle liimatun opettavainen sävy. Voi olla, että kirjailija ja kuvittaja eivät ole tällaista sävyä tavoitelleet, mutta tilanteessa, jossa kirjalle asetetaan voimakkaita yhteiskunnallisia tavoitteita, opettavaisilta maneereilta on varmasti aina vaikea välttyä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »