Voiko päiväkoti kieltää lasta juomasta vettä?
Se alkaa jo neuvolassa. Noin vuoden ikäisen lapsen vanhemmille ylhäältä päin ohjeistetaan, että lapsen ruokajuoma on muuten tästä eteenpäin rasvaton maito. Se on aivan yhtä kiistämätön tosiasia kuin se, että taaperoikäisen tulee syödä lautasellinen puuroa sekä aamulla että illalla. Jos tätä pyhää 6 dl rasvatonta maitoa ja 4 dl puuroa päivässä kaavaa rikot, saat ainakin selittää. Ja saat muuten selittää joka kerta uudelleen. Yhteiskunnallisen puuronsyöntivelvoitteen laiminlyömisestä ehkä vielä selviät, mutta veden antaminen ruokajuomana tuntuu jo lähes anarkistiselta valinnalta.
Ei auta vaikka perheellä olisi ihan käypä suunnitelma siitä, miten lapsen kalsiumin ja jodin saannista huolehditaan. Muualla maailmassa saadaan lasten ravintoarvot pidettyä kunnossa ilman tolkutonta maidon kittaamistakin, mutta Suomessa se nähdään lähes mahdottomana tehtävänä. Maidon haittavaikutuksista, kuten raudan imeytymisen heikentymisestä, taas vaietaan täysin.
Jos maitoaivopesu ei neuvolaiässä onnistu, otetaan päiväkodissa, eskarissa tai koulussa järeämmät aseet käyttöön. Veden juominen aterian yhteydessä yksinkertaisesti kielletään. Luit oikein, edelleen vuonna 2018 joissain paikoissa vaaditaan, että kansallisiin maidonjuontitalkoisiin on pakko osallistua ellei asiasta ole lääkärintodistusta.
Toki heti alkuun täytyy todeta, että monissa päiväkodeissa lapset kyllä saavat vedenkin valita juomakseen, mutta kaikkialla ei suinkaan tätä perusoikeutta ole. Nyt syksyllä päiväkotien, esikoulujen ja koulujen lukukausien käynnistyessä on maidon pakkojuottaminen herättänyt kiivaita keskusteluja. Päiväkoti ei toki ole ravintola ja on ymmärrettävää, että mihin tahansa erikoisjuomatoiveisiin ei voida suostua, mutta on vaikea käsittää, että hanasta ei saisi vettä ottaa.
Tänäkin syksynä on ollut tapauksia, joissa vanhemmalle, joka toivoo lapselleen ruokajuomaksi vettä, on yksinkertaisesti ilmoitettu, että maito on meillä se, jota juodaan. Joillekin tästä maidon juonnin ehdottomuudesta on muina miehinä tiedotettu jo vanhempainillassa muun yleisinfon ohessa. Siis edelleen, vaikka kaikista muista ”pakko syödä lautanen tyhjäksi” -säännöistä olisi jo päästy ajat sitten, pidetään maitoa jostain syystä niin ylivertaisena tuotteena, että siitä täytyy kaikkien saada osansa. Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.
Joissain paikoissa pääsy vesihanojen ääreen täytyy lunastaa juomalla henkilökunnan valvonnassa ennalta sovittu määrä maitoa. Onko se sitten lasillinen, puoli lasillista vai ”pieni maistiainen” on riippunut paikasta. Kovin nykyaikaiselta käytännöltä se ei kuitenkaan kuulosta. Vai mitä olet mieltä? Kenellä ylipäätään on oikeus päättää, saako lapsi hanasta vettä vai ei?
Sanna Kaski