Rintamaito ei aina riitä
Valitettavan usein kuulee väitettävän, että maidon riittämättömyys täysimetykseen asti olisi tiedon tai motivaation puutetta. ”Ei tainnut hänellä olla tiedot ajantasalla”, todetaan tuttavasta, joka joutui antamaan korviketta rintamaidon lisäksi. Epäillään, että äitikollega ei ymmärtänyt tiheän imun kausia ja lapsen tarvetta olla välillä tuntikausia rinnalla. Väitetään, että hän tulkitsi väärin vauvan iltaitkujen tai levottomuuden syyn tai teki vääriä tulkintoja sen pohjalta, että rinnat tuntuivat tyhjiltä.
Perusteluksi kerrotaan omasta äidistä tai isoäidistä, jolla myös maito loppui kolmen kuukauden kohdalla siksi, että ennen vanhaan ei käytäntönä ollut lapsentahtinen imetys. Menneinä aikoina neuvottiin ruokkimaan vauva kolmen tunnin välein korkeintaan 15 minuutin ajan riippumatta siitä, miten hän nälästä viesti. Lapsentahtisen imetyksen ja luottamuksen omaan kehoon kerrotaan olevan varma tie täysimetykseen. Oman kokemuksen luomalla itsevarmuudella todetaan, että jos naapurin Riitalla ei maito riitä, täytyy hänen tehdä jotain väärin. Tai olla ainakin laiska tai hieman itsekäs.
Lapsentahtinen imetys lienee kuitenkin normi nykypäivänä. Kuka hullu nykyään ruokkisi vastasyntyneensä kellon mukaan ja antaisi vauvan huutaa pää punaisena jos viisarin eivät näytä, että nyt on aika syödä? Asianmukaisen tuen ja tiedon tarjoaminen imettäjälle auttaa monia nostamaan maitomääriä ja monet hyötyvät esimerkiksi käynnistä imetyspoliklinikalla. Ihokontakti vauvan kanssa, riittävä veden juonti ja rentoutuminen ovat monestakin näkökulmasta tärkeitä asioita, mutta eivät aina takaa täysimetyksen onnistumista.
Usein myönnetäänkin, että on tilanteita, jolloin täysimetys ei ole mahdollista, mutta määriä vähätellään ja väitetään tällaisten tapausten olevan todella harvinaisia vaikka väitteelle ei olisi muita perusteluita kuin imetysaktiivien omat arviot. Tarkoitus tässä on usein hyvä, koska yrityksenä on viestittää, että periksi ei pidä antaa liian helpolla. Kaikkensa yrittäneestä äidistä, jonka vauva-arki on pelkkää itkuista imetyksen tehostamista, nämä väitteet tuntuvat kuitenkin kohtuuttomilta.
Lääkäri Marianne R. Neiffert kirjoittaa ”The Pediatric Clinics of North America” lehden julkaisemassa tieteellisessa artikkelissa ”Prevention of Breastfeeding Tragedies” osuvasti, että väitteet siitä, että maidon riittävyys olisi aina äidin omissa käsissä, ovat yhtä absurdeja kuin jos diabeetikolle sanottaisiin, että jokainen haima pystyy tuottamaan riittävästi insuliinia tai lapsettomuudesta kärsivälle kerrottaisiin, että jokainen nainen, jolla on kohtu, pystyy saamaan lapsen.
Neiffertin mukaan 5 % äideistä kärsii primaarista maidonerityksen riittämättömyydestä, jolla hän viittaa tilaan, jossa äiti ei rintojen rakenteeseen tai sairauteen liittyvistä syistä johtuen pysty täysimettämään asianmukaisesta yrittämisestä huolimatta. Hän perustaa väitteensä dokumentoituihin tapauksiin, joissa syynä on esimerkiksi kohtuun jäänyt istukan palanen, liian vähäinen rintarauhaskudoksen määrä, rintoihin tehdyt kirurgiset toimenpiteet sekä lukuisat raskauteen ja synnytykseen liittyvät sairaudet kuten Sheehanin oireyhtymä, erilaiset infektiot ja korkea verenpaine. Myös äidin korkea ikä saattaa laskea rintojen kykyä tuottaa maitoa.
Onko tuo 5 % sitten paljon vai vähän? Tilastokeskuksen sivuilta löytyvän THL:n selvityksen mukaan Suomessa vuonna 2016 synnytti 52 870 naista. Heistä siis 2 644 kuuluu Neiffertin mukaan heihin, joilla maito ei primaarista syystä riitä täysimetykseen asti. Mielestäni aivan liian suurelle määrälle naisia vuosittain väitetään, että asia, jolle he eivät itse voi mitään, johtuisi heidän tietämättömyydestään tai laiskuudestaan. Väärän uskomuksen levittäminen paitsi aiheuttaa turhia syyllisyyden tunteita äideille, asettaa vauvojen ravinnonsaannin vaaraan kun korvikkeen antamista turhaan pantataan.
Toki Neifertkin kirjoittaa, että sekundaarinen maidonerityksen riittämättömyys on huomattavasti primaaria yleisempään. Sekundaarisilla ongelmilla hän viittaa tapauksiin, jossa maidon riittämättömyys johtuu imetyksessä ilmenevistä ongelmista. Jos rintoja ei esimerkiksi vauvan imuoteongelmien vuoksi saada tyhjennettyä riittävästi, vähenee rintojen kyky tuottaa maitoa. Monet näistä tapauksista pystytään ehkäisemään laadukkaalla ja helposti saatavalla imetysohjauksella. Tavoitteet imetysohjauksen kehittämisestä ja sen myöntäminen, että kaikki ei ole vain tiedosta ja motivaatiosta kiinni, eivät siis ole mitenkään ristiriidassa keskenään. Kuten aiemmassa blogikirjoituksessani kirjoitin, on täysimetyksen onnistuminen hieno asia, mutta ei kuitenkaan ainut eikä usein paraskaan mittari imetyksen onnistumisessa, vaan kaikkia imetyksen muotoja ja imettäjiä tulisi tukea.
Sanna Kaski
