Siirry sisältöön
Äitipuhe

Täysimetyksestä saa kirkkaimman kruunun

08.01.2018

Gunilla Wolden kirja "Sanna ja pikkuveli" luo positiivista kuvaa imetyksestä

Puhuttaessa imetyksen toteutumisesta valtakunnallisella tasolla päädytään usein päivittelemään Suomen pieniä täysimetyslukuja. Usein toistetun kysymyksen: ”Miksi niin harvaa suomalaista vauvaa täysimetetään WHO:n suositusten mukaisesti kuuden kuukauden ikään asti?” toistelu on mielestäni naiivia. Mielipiteeni ei johdu siitä, ettenkö olisi samaa mieltä siitä, että rintamaito on parasta ruokaa vauvalle. Viittaan tällä siihen, minkälaisen viitekehyksen täysimetykselle asetetut kriteerit päivittelylle antavat.

Kun vasta perehdyin imetyksen maailmaan en täysin sisäistänyt sarkasmia, joka liittyi erään äidin netissä esittämään kysymykseen: ”Lapseni hörppäsi eilen vauvauinnissa kulauksen allasvettä. Voinko enää sanoa täysimettäneeni?” Palaan tähän vielä, mutta käydään ensin läpi tilastot ja suositukset.

Siinä täysimetyspäivittelijät ovat oikeassa, että vain harva pääsee WHO:n globaaliin suositukseen. THL:n vuonna 2010 tekemän tutkimuksen mukaan puoli vuotta täyttäneistä suomalaisista lapsista alle prosentti on täysimetettyjä. THL tekee suositukset nimenomaan Suomen olosuhteisiin ja suosittelee täysimetystä 4-6 kuukauden ikään asti. Neljän kuukauden kohdalla suomalaislapsista täysimetettyjä on 23 prosenttia. Pidän täysimetyslukuja kuitenkin heikkona mittarina imetyksen onnistumiselle. Perusteet tälle löytyvät siitä, miten täysimetys määritellään.

Useat mieltävät täysimetyksen yksinkertaisesti siten, että vauva ei saa äidinmaidon korvikkeita vaan hänet ruokitaan rintamaidolla. Tämä toki sisältyy täysimetyksen kriteereihin, mutta ei yksistään riitä. Suomessa täysimetykseksi lasketaan se, että vauva saa äidinmaidon lisäksi vain vettä ja/tai vitamiinivalmisteita, joista tavallisin on D-vitamiini. Synnytyssairaalassa annetut lisämaidot eivät yleensä vielä täysimetystä kaada, mutta esimerkiksi lusikankärjellinen porkkanasosetta tai pikkurillin kokoinen nokare banaania kaataa.

Olen keskustellut äitien kanssa, jotka ovat pettyneet tai saaneet ulkopuolista kritiikkiä siitä, että eivät ole tähän ihannoidun mittaiseen täysimetykseen päässeet muun muassa siitä syystä, että ovat yhden ainoan kerran synnytyssairaalasta kotiutumisen jälkeen joutuneet antamaan korviketta. Tähän on johtanut esimerkiksi äidin sairastuminen flunssaan siten, että maitoa ei yhtenä kuumehoureisena yönä herunut tarpeeksi, vaan vauva sai yksittäisen kohtalokkaan annoksen korviketta, joka johti terveydenhoitajan pitkään katseeseen ja toteamukseen: ”En valitettavasti voi enää kirjata, että täysimetät. Olet nyt osittaisimettäjä.”

Vaikka THL suositteleekin täysimetystä 4-6 kuukauden ikään asti, elää monilla edelleen toive nimenomaan WHO:n määrittelemästä 6 kuukauden täysimetyksestä. On tilanne- ja terveydenhoitajakohtaista, missä vaiheessa 4-6 kuukauden sisällä suositellaan kiinteiden ruokien antamista pieninä maisteluannoksina. Tiedän kuitenkin neuvoloissa käydyn monta kiihkeää keskustelua siitä, että äiti haluaa täysimettää 6 kuukauden ikään asti terveydenhoitajan suositellessa antamaan vauvalle lusikankärjellisiä soseita allergioiden ehkäisemiseksi. Olemassa olevien kriteerien mukaan näitä ei ole mahdollista tehdä samaan aikaan.

Kuuden kuukauden täysimetys onkin alkanut varsinkin keskustelupalstoilla elämään omaa elämäänsä. Sitä tavoitellaan kuin kuuta taivaalta. Se on äitiyden kirkkain kruunu, jota moni hamuaa, mutta vain yksi sadasta tavoittaa. Mitä asialle sitten täytyisi tehdä? Tutkimuksissa täytyy toki olla kriteerit, joiden mukaan täysimetys määritellään. Asian ympärillä käytävä keskustelu on kuitenkin äitien kannalta usein kohtuutonta. Kun kysellään, miksi niin harvat noudattavat WHO:n ja THL:n täysimetyssuosituksia, unohdetaan usein, että imetyksessä ei aina ole kyse vain omista valinnoista. Suomalaisten äitien motivaatio imettää on todella kova, mutta esimerkiksi terveydentilan vuoksi maitoa ei aina erity tarpeeksi. Ei, vaikka mitä tekisi. On loukkaavaa puhua imetyssuositusten toteutumattomuudesta ikään kuin kyseessä olisi ensisijaisesti äitien välinpitämättömyys tai valinta. Toki imetysasioissa on paljon kehitettävää, mutta edistystä ei synny epäolennaisten asioiden päivittelyllä. Täysimetys ei ole ainoa imetyksen muoto ja jos imetyksen halutaan lisääntyvän, tulisi äideille tarjota parempaa ohjausta ja tukea syyllistämisen ja päivittelyiden sijaan.

 

Sanna Kaski

3 vastausta artikkeliin “Täysimetyksestä saa kirkkaimman kruunun”

  1. Mimmi sanoo:

    Täysimettämisen seuranta on varmaan kiinnostavaa terveydenhuollon viranomaisten näkökulmasta, mutta en ymmärrä, miksi tällainen kliininen termi on pesiytynyt äitien arkikieleen. Miksei puhuta vaan imettävistä äideistä? Varmasti osasyynä tähän on täysimettämiseen painostaminen (anteeksi siis kannustaminen). Toinen syy on varmasti juurikin tämä, että se oma saavutus halutaan tuoda kaikkien muiden äitien tietoon. Itse inhoan kaikkia nimityksiä, jotka luokittelevat äidit erilaisiksi ja antavat heille erilaisen arvon. Täysimettävä äiti ja korvikemutsi. Toinen on selvästi positiivinen sana, toinen selvästi negatiivinen.

    Olen huomannut, että tiukimmissa mammaryhmissä on jo alettu määrittelemään täysimettäminen ei vaan maidon, vaan myös ruokailutavan mukaan. Eli jos olet pumpannut maitoa vauvallesi ja hän on juonut sen pullosta, et olekaan jonkun määritelmän mukaan enää täysimettänyt. Liekö se sitten joku täysimettävien äitien kuninkuusluokka.

    Eräässä ryhmässä oli taannoin aloitus, jossa äiti kertoi, että hänen vanhempi lapsensa oli salaa antanut palan syötävää pikkusisarukselleen. Olisiko ollut rusinan, en muista tarkalleen. Mutta äiti pohti asian tiimoilta, että siinä meni meidän täysimetys pilalle. Huh huh. Jos lapsen vahingossa suuhunsa saama ruoanmuru pilaa täysimetyksen, niin kyllä rima on silloin kohotettu vähän liian korkealle.

  2. Raivostunut Isoisä sanoo:

    VaMy-ohjelman mukaiselle fundamentalistiselle täysimetykselle ei ole tieteellistä perustetta. Artikkeleita, joissa täysimetyksen etuja korostetaan löytyy paljon esimerkiksi WHO:n Baby Friendly sivuilta. Nämä eivät kuitenkaan täytä puolueettoman tieteellisen tutkimuksen kriteerejä.
    Täysimetysfundamentalismi on ymmärrettävä vastaisku äidinmaidon tuottajien bisnekselle, josta sadat tuhannet, todennäköisesti miljoonat vastasyntyneet ovat kärsineet, jopa kuolleet.
    Nykymuodossa VaMy Suomessa on kuitenkin vastasyntyneiden ja heidän perheidensä etujen vastaista. VaMy-sertifikaattia tavoiteltaessa sairaalaa ja sen työntekijöitä rangaistaan lisämaidon antamisesta, mutta ei matalan verensokerin tai nestehukan aiheuttamista vastasyntyneiden aivovaurioista tai kuolemista. Syntyneet aivovauriot voidaan tosin luotettavasti todeta vain 20 vuoden seurannassa(katso esim. netistä löytyvä Kätilöopistolla hoidetun Eliaksen tapaus).

  3. Äiti34(7lapsen äiti) sanoo:

    Minä olen täysimettänyt melkein kaikki suosituksien mukaan ja kuukauden enemmänkin 7kk (kun lapsi sairasti kuukauden kun sai leikkaussalissa bakteerin) ja ensi ruuan maistelu viivästy.

    Voin sanoa sairaalassakin punnitettiin tuleeko maitoa riittävästi joten antoivat syöttää rintaa kun tuli maitoa tarpeeksi kun epäilivät ja ei se mitään siinä joutu olemaan itsekin epäilyksistä itsekin epäillä itseään.

    Vauva ei ollut lusikalla syönyt ja kipeänä ollessa kaki vain ruuan ulos kielellä ja imetys oli mihin vain suostui.

    Mutta eipä se herkkua ole itselle olla lapsen kanssa suosituksien mukaan vaan henkisesti raskasta kuulua tuhon 1% ainoastaan teen rahan säästösyystä kuin terveyssyistä lapselle mutta sen suosituksien jälkeen taas täysimetys ei ole riittävä vaan annettava lisä ruokaa koska rintamaito ei riitä enää ranvintona.

    Se että jo nykyään kun on ylipainoa tarkastetaan lapsen sokeritarvot syntymästä lähtien 4tunnin välein ja koko sen ajan tippoja lypsin ja annoin tipetillä suuhun kun lapsi vain nukkui ja arvot oli vain ainostaan jatkuvasti tekemällä 3.2
    Mikä oli ainoa arvo jota piti tulla 3 kertaa peräkkäin.
    Ja kun oli pakko nukkua hetken lapsen arvot tipahti 4 tunnin välissä 2.8. koska yönkin pidettävä tipanpuristeluna , eikä sitä vasta synnyttäjä täysin nukutonta yötä pystynyt viettää.

    Loppu tuloksena tuo työteetti vain tuskaa olla eriarvoisessa asemassa ja kehuvat lapsen 3päivän iässä tuli syöttöpainoksi 60mil ja nyt myös äidinmaitoa luovutan kuin neljästä edellisestäkin lapsesta.

    Voin sanoa tätä hyvin tuskalliseksi koska on 7 lapsi menossa ja 5 äidinmaidon luovutus ja aika hyvinkortilla.
    Se että vain yhdelle toisiksi vanhemmalle olen antanut pulloa koska suosituksissa ei ollut imetystä raskausaikana siihen aikaan koska silloin uskottiin että riski mennä kesken.

    Se että oman äidimaidon antaminen pullosta ei minusta ole mikään mikä rikkoo kriteerin mun lapset ei suostunut käyttämään pulloa joten olen ollut aina lähettyvillä.

    On kyllä todella huono-olo ja sekin että lapsen synnytyksestä kuukausi epäilevät jo raskautta vaikka täysimettän ja lypsään maitoa koska kohtu ei ollut tyhjentynyt kokonaa tai sitä epäiltiin kun tuli nyrkin kokoinen hyytymä tuli viikko sitten

    Mun rauta-arvot on miehen arvon mukaiset 132 noussut ja raskaudessa oli 135 ja synnytyksessä tipahti nopeasti 99 ja seuraavana päivänä siitä 97 sain oireita.

    Voin sanoa tässä olen imetty kuiviin.
    Verestä ja rintamaidosta ja vauva ei ole vielä edes kuukautta.

    Se että myös 1% saavutus on kamalan työn seuraksena se että et edes näe syökö paljon ja päätyykö vatsaan paljon vaan se tapahtuu punnituksesa on tehnyt vielä ostaa vauvan puntari joten olisi tressaantuneen äidin maitoa yhtä taiteilua tämä on ja vielä noiden vauvan ja rintapunpun lisäksi imetän vielä meidän yksi vuotiasta kun ei luopunut rinnasta vaikka yritin.

    Sekin että imetys oli aloitettava taas alusta 1tippa kerrallaan.

    Että älkää syyllistäkö itseänne imetyksestä tai pullon annosta edes

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »