Miltä Suomi soundaa?
Sanoittamisessa on tärkeää, että kuulija voi samaistua tarinoihin, sanoo Jonathan Mokulu alias King-Jo.
Mitä nuoret musiikintekijät kertovat 100-vuotiaasta Suomesta?
Tätä selvitettiin Rimlab-biisintekopajoissa, joihin sai osallistua kuka tahansa 8–20-vuotias. Pajat toteutettiin yhteistyössä nuorisotalojen ja muiden kulttuurisen nuorisotyön toimijoiden kanssa kymmenellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea.
– Nuorten musiikissa tulivat esille samat asiat, vaikka nuorten taustat olivat kovin erilaisia. Heidän ajatuksistaan voisi käyttää sanaa sisäinen globaalius, kertoo nuorisotutkija Fanny Vilmilä Nuorisotutkimusseurasta.
Sanoitukset kertoivat vahvoista yhteiskunnallisista teemoista ja maailmanlaajuisista kysymyksistä, esimerkiksi rauhanaatteesta, terrorismista ja väkivallasta. Tytöt toivat esille tyttönä olemisen haasteet, naisten aseman ja tasa-arvon sekä tasavertaisuuden.
Toisaalta musiikissa kuului hyväntahtoisuus. Musiikilla halutaan tuoda iloa ja hyvää oloa niin kuulijoille kuin itsellekin.
– Vaikka samat seikat toistuivat, nuoret ovat kuitenkin aina yksilöitä, muistuttaa Vilmilä.
Suomea suuremmille areenoille
Biisintekopajaan osallistunut helsinkiläinen Jonathan Mokulu, 24, on monipuolinen musiikintekijä, jonka käsissä lähes kaikki instrumentit alkavat soida, eikä mikään genre ole hänelle vieras.
– Ensikosketus musiikkiin syntyi jo viisivuotiaana, kun pastori-isäni bändistä puuttui pianisti. Isä opetti muutaman nuotin ja siitä alkoi soittaminen, kertoo Mokulu.
Sitten pitikin soittaa jatkuvasti, kokeilla, opetella uutta ja harjoitella lisää. Pian musiikin parissa aika, paikka ja kaikki muu unohtuivat.
– Musiikki on elämässäni ykkössijalla, vahvistaa taiteilijanimeä King-Jo käyttävä Mokulu.
Hän on itse tekemällä oppinut muusikko, joka ei ole opiskellut musiikin teoriaa eikä soittamista missään – paitsi mitä nyt peruskoulussa, jossa useimpia oppilaita musiikin opiskelu ei kiinnostanut lainkaan. Mokulu saikin soittaa kaikissa koulun tilaisuuksissa, eikä musiikinnumero koskaan ollut kymppiä huonompi.
Soittamisen ohella Mokulu alkoi sanoittaa musiikkia jo 9-vuotiaana. Taitavalta kynän käyttäjältä tarinat syntyvät helposti ja muuntuvat musiikiksi. Räp oli helppo valinta.
– Siinä on taustalla yksinkertainen melodia, jonka päälle voi kertoa tarinoita.
Sanat syntyvät kuulemma vaivattomasti. Aiheita tulee omista ja muiden kokemuksista.
– Sanoittamisessa on tärkeää, että kuulija voi samaistua tarinoihin ja huomata, että joku muukin ajattelee ja tuntee samoin. Tarkoitus on helpottaa kanssaihmisten oloa.
Mokulun sanoitukset ovat leppoisia, lempeitä ja rentouttavia: vaikkapa biisi Oo oma ittes on suositeltavaa kuultavaa epävarmoille nuorille. Sanoituksista pitävät etenkin nuoret miehet. On tullut kiittävää palautetta, mutta toki toisenlaistakin.
– Epätoivoiset ihmiset tarvitsevat kohteen vihalleen, mutta siihen ei kannata vastata vihalla, vaan ymmärryksellä.
Mokulun musiikkia voi myös katsoa YouTubesta, jonne hän on käsikirjoittanut, ohjannut ja editoinut videoita.
Hän haaveilee ammatista musiikin parissa, mieluiten Suomen esiintymislavoja suuremmilla areenoilla.
Sanoista ääniin
Miten voidaan puhua suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, jos leipäjonot ovat kilometrien pituisia ja veteraaneille joudutaan keräämään rahaa? ihmettelee Michael Ruotsalainen alias MigMag.
Jo 16-vuotiaana suunta oli selvä: sanoittamisesta tuottamiseen! Biisintekopajassa helsinkiläistä Michael Ruotsalaista, 17, alkoivat sanoja enemmän kiinnostaa äänet, se, mitä kaikkea niillä voi tehdä.
Mahdollisuuksia on lukemattomia. Avuksi tarvitaan vain tietokone ja sopiva sovellus, joilla voi alkaa harjoitella vaikkapa sitä, kuinka mitäkin ääntä käytetään ja mihin tarkoitukseen.
Taitelijanimeltään MigMag kokeilee, harjoittelee ja etsii jotain uutta joka päivä. Hän kaivaa uusia soundeja ja miettii, miten äänet tehdään, kokeilee ja pistää muistiin, jotta seuraavalla kerralla tietynlainen soundi löytyisi jo pään sisältä.
– Unelmoin siitä, että voisin tuottaa musiikkia ja elättää sillä itseni, kertoo Ruotsalainen.
Erityisen tärkeää on verkostoitua muiden musiikintekijöiden kanssa ja saada kontakteja.
– Olen saanut jo nyt paljon uusia ystäviä alalta, lahjakkuuksia, joiden kanssa on projekteja tekeillä.
Ruotsalainen odottaa innolla niiden valmistumista ja sitä, että pääsee julkaisemaan niitä.
– Elämässäni ei ole ollut mitään suurempaa käännettä, jonka olisin taistellut läpi ja josta voisin tehdä sanoituksia tai vaikuttaa kuuntelijaan niin kuin esimerkiksi Mikael Gabriel.
Tunnetusti ja tutkitusti musiikki on suuri tunteiden ohjaaja.
– Omista kokemuksista voi ja pitää ammentaa biiseihin. Kappaleeseen tulee enemmän tunnearvoa, jos sanoituksissa on omia kokemuksia ja tarinoita, uskoo Ruotsalainen.
Elämä pitää kuitenkin elää omalla tavalla ja nauttien. Ruotsalainen haluaisi elää sellaisen elämän, josta riittäisi suurimmaksi osaksi positiivisia tarinoita kerrottaviksi.
Entä yhteiskunnallinen ilmapiiri, eikö siitä mikään ylitä ärsytyskynnystä?
– Monet epäkohdista räppääjät tuovat omaa mielipidettä taiteen kautta esille ja hyvä niin.
– Miten voidaan puhua suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, jos leipäjonot ovat kilometrien pituisia ja veteraaneille joudutaan keräämään rahaa? ihmettelee Ruotsalainen.
Monta taiteilijaa yhdessä
Omien heikkouksien paljastaminen voi olla myös yleisölle voimauttava ja vapauttava kokemus, pohtii Henna Korvenoja alias Hedu Peto ja Henriette Ko.
Espoolainen Henna Korvenoja, 22, soittaa kitaraa, tekee sanoituksia ja melodioita. Hän esiintyy enimmäkseen yksin ja käyttää taiteilijanimiä Hedu Peto, Henriette Ko ja Töölön Herkin.
Hän maalaa, valokuvaa ja harrastaa teatteria, mutta pitää autenttisimpana ilmaisukeinonaan musiikkia. Siinä pääsee syvälle taiteen maailmaan, aitoon tunnelmaan. Tunteen voi jalostaa tarinaan, jossa on draaman kaari.
– Tekisin musiikkia, vaikka ketään ei kiinnostaisi eikä kukaan kuuntelisi. Toki toivon, että mahdollisimman moni saisi musiikistani jotakin itselleen, sanoo Korvenoja.
Pari kertaa Rimlab-pajaan osallistunut 21-vuotias Korvenoja haluaa vaikuttaa sanoilla, antaa jotain hyvää, vapauttaa ja voimaannuttaa – ravistellakin. Hän haluaa olla toisinajattelijoiden ja sorrettujen puolella, mutta tehdä myös sanoista taidetta, keksiä ne kauneimmat lauseet.
– Sanoitukset lähtevät omista havainnoista ja kokemuksista. Tärkeintä on olla rehellinen.
Taide toimii terapiana ja voi vapauttaa rankasta maailmasta ja kovista kokemuksista.
– En halua pistää itseäni yhteen taiteilija-minään, sillä sisälläni on, kuten muillakin, erilaisia energioita, selittää Korvenoja.
Hedu Peto on tuskainen, vihainen, jopa hyökkäävä, ei lainkaan kohtelias, englanniksi enemmän asioista kuin ihmisistä laulava performanssitaitelija, joka voi saada rajun, ennalta suunnittelemattoman tunnepurkauksen lavalla. Esitys voi ihastuttaa tai vihastuttaa yleisöä, tuntua jopa epämiellyttävältä.
– Tunteet ovat universaaleja, joten tuntuu hyvältä, jos joku huutaa sinun kipuasi sinun puolestasi, uskoo Korvenoja.
Henriette Ko on puolestaan sydämellinen ja täynnä valoa. Tämä herkkä runotyttö haikailee suomeksi kadonneen rakkautensa perään.
Mutta molempia taiteilijaegoja yhdistää avoimuus ja häpeilemättömyys.
– En halua mennä lavalle ja vain kehua itseäni, vaan näyttää kuinka nolo ja surkea tyyppi todellisuudessa olen. Omien heikkouksien paljastaminen voi olla myös yleisölle voimauttava ja vapauttava kokemus.
Korvenoja on miettinyt luopuvansa Hedu Peton hahmosta:
– Olen kai aikuistunut ja rauhoittunut. En halua sanoa, miten jokin asia ehdottomasti on. Haluan olla sydän auki rehellisesti ja edesauttaa muutosta, Henna Korvenoja kertoo.
Lue myös: Kaikilla on oikeus musiikkiin
Lue myös: Laulu lasta kasvattaa
Riimilaboratorio
Nuorten antoivat biisintekopajoista mm. tällaista palautetta:
- kannustava, turvallinen ja avoin ympäristö
- erittäin myönteinen ja palkitseva kokemus
- mukana humaaneja, luovia ja älykkäitä aikuisia
- antoivat arvokasta kritiikkiä, ei vain positiivista hyminää
- sai vahvistusta oman musiikin tekemiseen
- ainoa paikka, jossa opin biisintekoa
- sain työkaluja ja sääntöjä sanoittamiseen
- neuvoja, miten päästä alkuun ja miten päästä yli lukkiutuneesta tilanteesta
- tärkeä tilaisuus nuorille, jotka etsivät omaa identiteettiään ja pohtivat tulevaisuuttaan
- mahdollisuus oppia tuntemaan muita musiikintekijöitä ja verkostoitua
- pääsi ammattilaisten kanssa studioon.
Finlandia 2.1 -hankkeen puitteissa on järjestetty jo vuodesta 2014 Rimlab-työpajoja, jotka toteuttaa Tiedon julkistamisen kulttuuritehdas Tiuku.
Yhteistyökumppaneita ovat mm. Nuorisotutkimusverkosto, Nuoren Voiman Liitto, Finlands Svenska Ungdomsförbund sekä Plan Suomen Matkalla -hanke.
Hanketta rahoittavat mm. Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto ja Svenska kulturfonden.
Hankkeen loppuhuipennus on Suomi 100 Road Trip. Tämän kiertueen aikana haastateltiin 10 nuorta 10 paikkakunnalla, jolloin syntyi 100 melodista kertomusta siitä, miltä nuorten arki tuntuu ja kuulostaa. Nuorten kertomuksia täydentävät katsaukset alueen musiikilliseen historiaan sekä nuorten ja nuorisotutkijoiden tulevaisuuden visiot.
>Kaikki musiikkivideot ja haastattelut ovat nähtävissä rimlab.fi-sivustolla sekä Yle Areenassa.
SOUNDS-musiikkitapahtumat
Nuori Kulttuuri -toiminnan SOUNDS on valtakunnallinen musiikkikatselmusten kokonaisuus, jossa nuoret pääsevät esiintymään, seuraamaan toisten ryhmien esityksiä ja oppimaan työpajoissa. Tapahtumakokonaisuuteen kuuluu parikymmentä alueellista katselmusta, joista valitaan edustajat valtakunnalliseen SOUNDS-tapahtumaan Mikkeliin 25.–27.5.2018.
Aluetapahtumaverkosto pyritään saamaan tiiviiksi, jotta nuori voisi osallistua tapahtumaan lähellä omaa kotipaikkakuntaansa. Nuori Kulttuuri -toimijat pyrkivät näin omalta osaltaan edistämään nuortenkulttuurin saavutettavuutta.
Toimintaan osallistuu vuosittain tuhansia nuoria, nuorisotyön ja taiteen ammattilaisia, nuorten vanhempia sekä oppilaitosten edustajia. Toimintaa hallinnoi Suomen Nuorisoseurat ja rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö sekä aluetapahtumia järjestävät kunnat.
