Miksi vampyyreja fanitetaan?

31Ihmiset ovat aina kaivanneet elämäänsä elämää suurempia merkityksiä. Ilman niitä olo tuntuu ontolta: on kuin lukisi vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samaa Ikea-kaapiston kokoamisohjetta pääsemättä koskaan kokeilemaan onneaan oikean koloavaimen ja levyläjän kanssa.

Kirkon menetettyä merkitystään vastauksia elämän suuriin kysymyksiin on alettu etsiä mm. populaarikulttuurista.

Minja Blomin tuoreen väitöksen (helda.helsinki.fi) mukaan fanit voivat käyttää vampyyreistä kertovaa televisiosarjaa uskonnollisen kertomuksen tapaan. Hän tutki myyttejä ja yhteisöllisiä rituaaleja vampyyrisarjojen Buffy vampyyrintappaja, Vampyyripäiväkirjat ja True Blood faniudessa. Aineistona olivat keskustelut internetin fanifoorumeilla.

Myytti tarkoittaa yhteisön tärkeäksi kokemaa kertomusta, jolla ilmaistaan ja välitetään näkemyksiä siitä, millainen on todellisuus, mikä on hyvää ja pahaa ja miten ihmisten pitäisi elää.

Vampyyrit saavat fanit samastumaan syrjinnän kohteisiin. 

Blomin mukaan vampyyrisarjat ovat faneilleen tällaisia myyttejä: niiden koetaan kertovan metaforien kautta jotain olennaista todellisuudesta ja hyvästä elämästä. Populaarikulttuurin merkitys voi siis olla paljon syvempi kuin viihteestä puhuminen antaa ymmärtää.

Ihmisyhteisön ulkopuolelle suljetut vampyyrit ovat faneille keino samastua syrjinnän kohteisiin ja pohtia vähemmistöjen asemaa yhteiskunnassa. Fanit kokevat myös saavansa voimaa arkeensa naispuolisista sankareista, jotka murtavat pitkää miehistä sankariperinnettä.

Fanitoimintaa ja uskontoa yhdistävät myös yhteisöllisyys, toisten kanssa jaetut kokemukset ja tunne siirtymisestä arjen ulkopuolelle.

Vampyyrisarjojen katseluun liittyy rituaalisia tapoja, joilla turvataan rauhallinen katseluhetki ja arjesta irtautumisen kokemus: puoliso voi vahtia katselun ajan lapsia, muut laitteet suljetaan, ja sarjaa katsotaan ehkä yhdessä ystävän kanssa.

Sarjat koskettavat faneja tunteiden tasolla. Näin sarjojen hahmot ja maailmat koetaan tietyssä mielessä todellisina – ja niistä myös keskustellaan toisten fanien kanssa kuin ne olisivat todellisia – vaikka fanit ovat toki täysin tietoisia hahmojen fiktiivisestä luonteesta.

Fanit kertoivat, että sarjat tuntuivat kodilta ja niiden hahmot ystäviltä. Kumpiakin saatettiin ikävöidä, jos sarjasta oli syystä tai toisesta jäänyt osia väliin.

Hahmojen kanssa jaettu yhteisöllisyys on Blomin mukaan aivan yhtä totta kuin yhteys muihinkin kuviteltuihin yhteisöihin – vaikkapa kirkkoon. Katsomisen fanirituaalit luovat siis todellista yhteenkuuluvuuden tunnetta fiktiivisten hahmojen kanssa ja samalla kokemuksen osallisuudesta fiktiiviseen maailmaan.

Fanius muutti elämäni – Myytit ja yhteisölliset fanirituaalit televisiosarjojen Buffy vampyyrintappaja, True Blood ja Vampyyripäiväkirjat faniudessa tarkastettiin Helsingin yliopistossa huhtikuussa.