Kuukauden kirjat: Maailmanrauha alkaa lastenkirjahyllystä
Sisarukset Atte ja Anna kohtaavat sodan ja rauhan kysymyksiä Rauha kantaa -kirjassa (Lasten Keskus). Tytti Issakaisen, Maisa Tonterin ja kuvittaja Pekka Rahkosen lastenkirjasarjassa on aikaisemmin pohdittu mm. surua ja kristilliseen perinteeseen liittyviä asioita.
Sota vertautuu kirjassa ihan arkipäiväiseen nujakointiin. Lapsilukijan on helppo ymmärtää konfliktien syntymekanismeja, kun seuraa Annan ja hänen Iina-ystävänsä tomeraa taistelua nukesta. Kamppailu päättyy anteeksipyyntöön ja rauhanneuvotteluun. Atte puolestaan joutuu mietiskelemään sotaa kuunnellessaan uuden luokkakaverinsa Saidin kokemuksia pakolaisuudesta.
Tekijät onnistuvat pienessä kirjassa käsittelemään rauhan teemaa monipuolisesti. Aikuiselle on vielä kirjan lopussa varattu tietopaketti, josta kirkkaimmin jää mieleen Dag Hammarskjöldin ajatus: ”Maailmanrauhan rakentaminen alkaa lastenhuoneesta”.
Muurit alas
Astrid Lindgrenin saturomaanista Ronja, ryövärintytär alkaen lastenkirjallisuudessa on käytetty ideaa riitelevistä heimoista, jotka kyttäävät toisiaan omalta kallion puolikkaaltaan.
Asetelma toteutuu myös Tuula Peren kirjoittamassa ja Andrea Alemannon kuvittamassa kuvakirjassa Muurien välissä (WickWick).
Itäinen ja Läntinen kaupunki nahistelevat ahtaaksi käyvän yhteisen kalastajasataman käytöstä. Entiset ystävykset alkavat äristellä keskenään, ja lopulta pormestarit päättävät rakentaa kaupunkien välille muurin, vaikka osa asukkaista ”ei nähnyt suunnitelmassa mitään järkeä”.
Lahdenpoukamaan ilmestyvä Lauri-poika saa ystävällisillä teoillaan ihmeitä aikaan. Lastenkirjoissahan lapset edustavat järkeä ja sydäntä, ja aikuiset sekä tyhmyyttä että tunteettomuutta. Salaperäisesti paikalle purjehtiva vaeltajapoika maalaa muurit hehkuvan värikkäiksi – ja sulattaa vihamielisyyden. Kirja on julkaistu myös englanninkielisenä versiona.
Peloton pelätti
Raja aiheuttaa huolta myös Katri Tapolan pienimuotoisessa pokkarivihkosessa Pelätin ja rastas (Mirri Creative, kuv. Alessandro Pelliccioni). Uusi maanomistaja, roima isäntämies suojelee tiukoin ottein omaa maataan ja pystyttää ryhdikkään aidan sekä pelättimen. Pelätintä hän käskee ajamaan vieraat pois.
Tarina on samanaikaisesti hyvin konkreettinen ja runollinen. Viesti ei jää epäselväksi: nyt puhutaan tottelemisesta, peloista, vieraudesta ja vapaudesta. Onko vierailla muuttolinnuilla oikeus saapua isännän maille?
Onnellisessa lopussa rohkaistunut pelätin opastaa maanomistajaa: ”Siemen itää. Aivan kuin ajatus, joka itää päässä”.
Pelätin ja rastas on tyylikäs ja tarpeellinen kirja ennakkoluulojen kohtaamisesta. Se on toteutettu yhteisörahoituksen turvin, ja mukana hankkeessa on ollut mm. Rauhankasvatusinstituutti.
Sotahistoriaa
Talvi- ja jatkosotaa käsiteltiin nuortenkirjoissa heti tuoreeltaan hurmioituneen vihan ja isänmaallisuuden puuskassa. Niissä alaikäisiä poikia kannustettiin vaihtamaan koulunkäynti sankaritekoihin rintamalla.
Levolliseen ja asialliseen kotirintaman kuvaukseen oltiin valmiita vasta 1980-luvun taitteessa. Tehtävään uskaltautui 1930-luvulla syntynyt, sodan aikana lapsuuttaan elänyt sukupolvi.
Lasse Raustelan Turkuun sijoittuvaa Taivaansavut-perhekuvauksen sarjaa (Tammi) julkaistiin koko 80-luvun ajan, eikä kirjojen elämyksellinen dokumentaarisuus ole vieläkään haalistunut. Surullista, ettei Suomessa ole tapana pitää saatavilla nuortenkirjallisuuden kuolemattomia saavutuksia!
Uudempaa perua on Viron sotahistoriasta ammentava Rose Lagercrantzin ja kuvittaja Ilon Wiklandin kuvakirja Pitkä, pitkä matka (WSOY, suom. Laura Voipio).
Sydäntä riipaiseva tarina perustuu virolaissyntyisen Wiklundin omiin muistoihin. Pieni tyttö muuttaa ensin sodan jaloista isoäitinsä luo idylliseen maalaiskylään, mutta päätyy lopussa pakolaiseksi Ruotsiin. Vahvaluontoinen tyttö kestää niin yksinäisyyden kuin suuret elämänmuutokset. Onnellisia hetkiä hänelle tuotti piirtäminen.
”Nyt hän oli viimeinkin perillä”, huokaistaan kirjan päätteeksi.
Pari vuotta sitten ilmestynyt Sanna Pelliccionin kuvakirja Meidän piti lähteä (S & S) syöksyy tunteisiin sanattomuudellaan. Asiat ovat mykistävän raskaita, niinpä kuvakirjassa ei ole lainkaan tekstiä.
Arabiperhe pakenee meren yli telttakylään.
Arabiperhe pakenee meren yli telttakylään ja lopulta lunta tupruttavaan maahan, jossa kirjan tyttö iloitsee turvallisesta kodista ja arjen iloista.
Pieni sodan käsikirja
Amerikkalaisen Jean Merrillin vuonna 1964 varhaisnuorille suuntaama Suuri kärrysota (Tammi, suom. Anna-Liisa Suurpää) ilmestyi suomeksi 1970, mutta on piinaavalla tavalla edelleen ajankohtainen, tosin vähän koominenkin lähikuva sodan olemuksesta.
New Yorkin kaduille sijoittuvassa romaanissa syttyy sota katukauppiaiden ja rekka-autojen välillä. Rekka-autojen valtaan tuskastuneet kaupunkilaiset ampuvat autojen renkaita neuloilla. Pian koko kaupunki osallistuu taisteluun.
Esipuheessaan kirjailija vakuuttaa, että emme saa rauhaa maailmaan ennen kuin kaikki käsittävät, miten sodat alkavat. Suuri kärrysota onkin sodankulun kattava ensyklopedia aina aseidenlaskuun ja rauhanneuvotteluun saakka. Mittasuhteilla leikittelevä ja liioitteleva lastenkirja mahdollistaa huumorin käytön, mutta analyyttinen ote pitää silti pintansa.
Eipä kirjailija aavistanut tulevaisuutta laukaistessaan luottavaisesti: ”Kuinka presidentti voisi olla tärähtänyt?”
”Kuinka presidentti voisi olla tärähtänyt?”
Tappamusteollisuutta
1980-luvun alussa luettiin ahkerasti tiedemies Bernard Bensonin Rauhankirjaa (Tammi, suom. Oriveden opiston englannin opiskelijat). Pikku prinssi -teoksen tapaan kirjasta löytyy kyyneleitä ja viisautta, ja ajatukset ovat tietysti peräisin sydämestä. Suloiset lapset osaavat esittää kiperiä kysymyksiä hallitsijoille, noille vanhoille papparaisille.
Kärjistämisestä ja makeudesta huolimatta Rauhankirjaa ei tee mieli ilkkua naiiviksi, sillä rauhasta ja ”tappamusteollisuudesta” puhuminen on edelleen harvinaista lastenkirjallisuudessa.
Tarinankertojan ja pienen pojan varassa kulkevassa tarinassa survaistaan kipeimpiin kohtiin, eikä hallitsijoita atomipommeineen päästetä helpolla. Terävimmillään väitteet ovat röyhkeän yksinkertaisia ja vetoavia.
Olisipa hauska tietää, millaisen vastaanoton kirja nyt saisi! Aikansa muotikirja ei ole kokenut paluuta markkinoille.
Hyvä lukija,
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin.
Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma – joko diginä tai painettuna lehtenä.
Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja
Kommentit (0)