Kotona kolmisin
Ensimmäinen vauvaviikko alkoi lapsivuodeosastolla. Sen tärkein anti meidän perheelle oli imetyksen kanssa hyvään alkuun pääseminen. Saimme vauvan vierihoitoon syntymästä seuraavana päivänä. Perhehuoneet olivat täynnä ja hoidin yöt vauvaa yksin, isä joutui lähtemään öiksi kotiin. Leikkaushaavan takia olin kipeä ja kömpelö, eikä vauva olisi jaksanut odottaa jotta saan itseni liikkeelle ja oikeaan asentoon. Oikeasti, ohjeena oli että vatsalihaksia ei saisi käyttää, kiertoliikkeitä tulee välttää ja käytännössä se on aika mahdotonta, varsinkin kun opettelee hoitamaan vauvaa. Jo nauraminen oli kivuliasta, puhumattakaan aivastuksesta tai yskäisystä. Tämä oli kurjaa, mutta minkäs teet.
Toisena yönä vauva ei tyyntynyt olemaan ilman rintaa. Sinä yönä soitin kutsua hoitajille useaan kertaan ja ohje oli aina, että anna vain rintaa. Oma päättelyni olisi johtanut siihen, että lapsi kärsii nälästä ja sille olisi hyvä antaa korviketta. Jatkoin siis sinnikkäästi ja se johti siihen, että neljäntenä iltana syntymästä maito nousi. Kotona syöntiväli oli ensin harvempi, ja tiheni sitten kun vauva tyhjensi tilaamansa varastot. Kyllä luonto on viisas! Myös kätilö oli viisas antaessaan mukaan rintakumin, sillä vauvaparka ei millään saanut otetta maidon noustua. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä emme olisi voineet sitä lähteä ostamaankaan… Oli ihana tunne, kun nälkäinen vauva sai imuotteen tällä avulla ja tyyntyi.
Kotiin pääsimme siis neljäntenä päivänä syntymästä. Kotona vauvan isä on hoitanut vaipanvaihdot, käynyt kaupassa ja laittanut ruoat sekä ihastellut sekä hellitellyt vauvaa. Hän myös kylvetti ensi kerran kotona, hoitaa napaa ja vielä nauttii tästä kaikesta! Kun kuulen isän hyväntuulista juttelua vauvalle, tulen itsekin hyvälle tuulelle. Minä yritän tehokkaasti parannella haavaa, toipua kiireellisestä sektiosta ja hoitaa imetyksen. Varsinkin sektion takia vauva on ollut isän käsissä imetyksiä lukuunottamatta paljon ja olimme hyvin onnellisia isyysvapaan mahdollisuudesta!
Muista välillä hengittää syvään ja rentouttaa leuat ja hartiat!
Itselleni on ollut tärkeintä muistaa välillä hengittää syvään, rentouttaa leuat ja hartiat, sillä uusi tilanne ja synnytyksen rasitukset kiristävät huomaamatta kroppaa. Olen myös miehen kannustamana käynyt terassilla kävelemässä ja hengittämässä raitista ilmaa. Pelkkä kävely sai haavan seudun kiristämään, mutta se oli tärkeää, että asento suoristui enkä jää etunojaan, vaikka haava vetää sellaiseen.
Kun vauva oli viikon ikäinen, meillä kävi neuvolan terveydenhoitaja. Syntymäpaino oli reilusti ylitetty. Hän punnitsi vauvan ja antoi isälle hoitotoimenpiteistä täydet pisteet. Itse sain vielä muutaman hyvän ohjeen vauvan pään asennosta imetyksessä, mutta muuten katsoin vähän epäuskoisena esitepinoa, mikä meille jätettiin… Nytkö niitä sitten pitäisi ehtiä lukea?
Myös ensimmäinen ystävä kävi jo katsomassa meitä. Vauva nukkui lähes koko vierailun ajan, joten vielä he eivät päässeet seurustelemaan vauvan kanssa. Kukat, kortit, viestit ja Facebook-onnittelut lämmittivät mieltä. Odotimme innolla viikonlopuksi kylään saapuvaa vauvan mummua ja tätiä minun puoleltani sekä mummaa ja pappaa isän puolelta.
Biisi, joka meillä soi: Chisu – Ihana
Tärkeimmät tarvikkeet: Vauvanpesä, tyynyt, rintakumi, vesipullo, tietysti vaipat ja harsot sekä kapalo, joka on selvästi rauhoittanut käsillään hurjasti viuhtovaa vauvaa. (Tämä toimi vain pari kertaa, sitten vauva huitoi raivolla kätensä vapaaksi…)
Huoli: Kuinka pääsen poistattamaan tikkejä, kun en haluaisi viedä vauvaa vielä ihmisten ilmoille viikon iässä… Ratkaisu: valitsen nopeimman ja helpoimman kulkuvälineen (taksi!) ja pistäydyn siellä nopeasti vauvan unien aikana.
