Hyppää sisältöön

Kirjallisuustietoa lapsille ja nuorille

Lukutaito huolestuttaa, ja ongelmasta keskustellaan. Onneksi valoisiakin merkkejä näkyy. Lapsille ja nuorille tehdään iloisia ja railakkaita kirjoittamisen ja lukemisen oppaita. Enää ei ole puhettakaan tuputtamisesta, ja huumorin avulla löytyy juuri oikea esitystapa.
Julkaistu
Teksti Ismo Loivamaa
Kuvat Kansallisgalleria / Jenni Nurminen
Kirjallisuustietoa lapsille ja nuorille

Väinö Kunnas (1896–1929) maalasi muotokuvan tyttärestään Kirsistä vuonna 1928. Kirsi lukee maalauksessa Zacharias Topeliuksen kirjaa Lukemisia lapsille, jonka oli kuvittanut Carl Larsson. Kirsiä kiusasi pikkutyttönä kotinsa seinällä riippuvan työn näkeminen, sillä hän istuu siinä ilman hametta villahousuissa. Nykyään Kirsin satunurkka -teos kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin. 

Kirjoittamisen oppaita räätälöidään nykyisin nuorille lukijoille, mikä kertoo hyvää sekä oppaiden uudistumisesta että nuorten harrastamisesta.

Tittamari Marttisen Haaveiden huvila (Avain) on uudensorttinen sanataideopas, sillä se ei pelkästään neuvo ja innosta, vaan solahtaa tuon tuostakin silkaksi runoksi.

Kirjan päähenkilöpoika muuttaa perheensä kanssa Haaveiden huvilaan, joka raottaa ovia lukemiseen ja kirjoittamiseen. Sieltä löytyvät mm. hupihuone, hiljaisuuden sali, juonihuone ja kepposten portaat.

Kirjailija-sana selitetään miellyttävän väljästi ja pöyhkeilemättömästi.

”Kirjailija on se, joka on kirjoittanut jotain tai joka kirjoittaa parhaillaan jotain.”

Maria Laakson klassikkoristeily

Kirjallisuudentutkija Maria Laakson tuhtia teosta Taltuta klassikko goes länsimainen kirjallisuus (WSOY, kuv. Johanna Rojola) ei voi luonnehtia kirjallisuusoppaaksi vaan paremminkin matkakirjaksi. Laakso kun vie yllättävän hauskalle matkalle kirjallisuuden historiaan antiikista nykykirjallisuuteen.

Tykkänään ei tietenkään pärjätä ilman perioditermejä, mutta nekin taltutetaan huumorin voimalla asiallista asiaa kaihtelematta.

Tekijän innostus tarttuu! Laakso saa paljon ja niin lennokkaasti irti klassikoista, että lukijaystävällisempää tapaa ei kriittinenkään nuori voi vaatia.

Odysseuksen Penelope-rouva esitellään ilmeisen kuumana tapauksena, ja antiikin teattereita luonnehditaan aikansa wow-arkkitehtuurin edustajiksi. Postmoderni kirjallisuuskin muuttuu ihan ymmärrettäväksi, kun se nähdään hullutteluna ja kreisibailailuna.

Klassikkoristeilyllä oppii yhdistelemään jännittäviä asioita. Robinsonadien uudeksi kukoistuspaikaksi nimetään tosi-tv-ohjelmat: eristyksissähän Big Brotherissakin eletään.

Ilotanssi kirjalle

Kirja saa alkunsa loistoideasta, minkä jälkeen tarvitaan mm. kustannustoimittajan, markkinoinnin ja painon asiantuntemusta. Tarvitaan myös kannukaupalla kahvia ja keksejä – ja parhaina hetkinä tanssitaan ilosta!

Becky Daviesin ja Patricia Hun Miten kirja syntyy -kirjassa (Mäkelä, suom. Raija Rintamäki) kirjoitetaan ja kahvitellaan. Pirteästi toteutetussa teoksessa kunnioitetaan niin taiteellista kuin teknistä taituruutta, eikä epäselväksi jää, miten monella tapaa kustannustoimittaja vaikuttaa kirjan syntymiseen. Yhteistyö ja iloisuus hehkuvat kirjan sivuilla.

Suomalainen esikoiskirjailija tuskin oitis turvautuu agentin palvelukseen, mutta muutoin kirjan sisältö vastaa mainiosti suomalaisen kustannusalan todellisuutta.

Kadonneet kirjat

”Mihin helvatan fantasialandiaan olin oikein sukeltanut?” ihmettelee 13-vuotias Oboi, joka päätyy karkumatkallaan omituiseen Vuorikaupunkiin. Kummallisinta Veera Salmen fantasiaromaanissa Oboin kirja (Otava) on, ettei kukaan osaa lukea ja että joka yö eilinen tuhotaan valtavassa laitoksessa.

Kirjat, lukeminen ja tietäminen saavat ehtimiseen uusia, lukijaa yllättäviä muotoja. Lukemisen mahti ja tarinoiden luonne ovat vahvasti läsnä – varsinkin, kun kirjassa vilahtelee kirjallisuuden klassikkohahmoja Astrid Lindgrenin tuotannosta Mika Waltariin. Ainakin aikuinen lukija pitää niiden tunnistamisesta.

Maikki Harjanteen taaperoikäisten kuvakirjassa Minttu ja kadonneet kirjat (Otava) Minttua itkettää, kun hän ei löydä tärkeää kirjaansa. Ei auta, vaikka isoveli neuvoo uuden tekemisessä. Omatekoinen kirja ei Minttua lohduta. Onneksi lempikirja löytyy ennen nukkumaanmenoa.

Minttu-sarja taitaa olla pitkäikäisin suomalaisista kuvakirjasuosikeista, mutta lämpöä ja luontevuutta riittää tähän päivään. Lapsen sydämellinen kirjasuhde on hyvä kuvakirjan aihe.

Kirja pistää hanttiin

Ruotsalaisen David Sundinin Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi -teoksessa (Tammi, suom. Tittamari Marttinen) lapsi tulee valinneeksi ihan väärän iltasatukirjan. Se kun ei halua tulla luetuksi ja tekee kaikkensa, että sen toivetta kunnioitettaisiin.

Kirja käyttäytyy kurjasti: se räpistelee ympäriinsä kuin lintu, synnyttää uusia sanoja, lehahtaa tuleen, ja sen sanat ottavat jalat alleen… Aikuinen ei saa sitä millään käyttäytymään hyvin.

Tätä kirjaa ei kannata hankkia kirjastoon.  

Mikä on tällaisen kirjan opetus? Luku-urakan jälkeen aikuinen sanoo lapselle: ”Muistathan, että olet paras. Saat olla juuri sellainen kuin olet.”

Yksilöllinen saa olla kirjakin! Ja miten käsittämättömän vahvoja temppuja kirjalla on hyppysissään!

Kustantajan mukaan kirja on puolustuspuhe aikuisen ja lapsen yhteisten lukuhetkien puolesta. ”Se muuttaa lukijan stand up -koomikoksi, jonka keikka on illasta toiseen loppuunmyyty.”

Pari vuotta sitten ilmestyi Keri Smithin Tuhoa tämä kuvakirja (WSOY, suom. Maria Lyytinen). Siinä kannustetaan tekemään hilpeitä kokeiluja: nuuhkuttelemaan ja hipelöimään kirjaa, käpristelemään sivuja ja lennättelemään sitä. Kaikki on mahdollista ja sallittua – eipä ihme, että kirjastot eivät ole teosta juuri hankkineet.

Kun lukija selviää iloisesta hämmennyksestä, alkaa kirja paljastaa syvempiä merkityksiä. Smith yllyttää myös kuuntelemaan ja katselemaan. Vasta lukija herättää kirjan henkiin.

Faktat ja fantasia kohtaavat

Viime vuosina on julkaistu ilahduttavan monta lasten tietokirjaa, joissa kerrotaan kuuluisien kirjailijoiden elämänvaiheista. Kuvakirjoja on tehty mm. Fredrika Runebergista, Minna Canthista, Eeva Kilvestä ja Väinö Linnasta. Heidän avullaan välittyy tuokioita kulttuurihistoriastamme, ja klassikotkin tulevat tutuiksi.

Ruotsissa lapsille tehdään tietokirjoja myös lastenkirjallisuuden klassikoista. Mm. Astrid Lindgrenistä ja muista lastenkirjailijoista on kirjoitettu ties kuinka monta kirjaa. Meillä Suomessa lapsille ei hevin kirjoiteta heidän omista klassikoistaan, mikä on sääli. Tove Janssonista ja hänen lapsuudestaan saisi aurinkoisen tietokirjan. Myös viime marraskuussa menehtynyt Kirsi Kunnas ansaitsisi kirjan, sillä hänen syntymästään tulee sata vuotta kahden vuoden päästä.

Tehkää lapsille tietokirja Kirsi Kunnaksesta!

Iloisiin poikkeuksiin lukeutuu Maijaliisa Dieckmannin lastenkirja Ville Romusen ja mummon saaristoseikkailu (Mäkelä, kuv. Raimo Huittinen), jossa matkustetaan Pellingin saaristoon, jossa Tove Jansson vietti lapsuuskesiään.

Kirjassa roistoillaan ja seikkaillaan, mutta hienokseltaan kerrotaan myös Tovesta. Sekin selviää, että ”Tove näki iltahämärässä pieniä hännäkkäitä peikkoja, jotka aina hävisivät uunin muurin taakse”.

Kuukauden kirjojen 3/2022 kansikuvat.

Hyvä lukija,  

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisema Lapsen Maailma -lehti on journalistisin periaattein toteutettava aikakauslehti, joka katsoo maailmaa uteliaan lapsen silmin. 

Tue Lastensuojelun Keskusliittoa sekä laadukasta journalismia tilaamalla Lapsen Maailma  joko diginä tai painettuna lehtenä

Ulla Siimes, päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja  

Tilaa lehti itsellesi tai lahjaksi

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.